1. Mitä Dahlin kirjoja luitte haasteen aikana?
Luimme Nilviöt, Tynkätyiset,Jali ja suklaatehdas, Iso kiltti jätti, Ilmarin ihmelääke, Annok iplik ja Kuka pelkää noitia. Matilda jäi meillä vielä vähän kesken. Saavutimme siis tason Matilda. :) Haasteen jälkeen aiomme pitää vähän taukoa Dahlista mutta palaamme taatusti vielä joihinkin kirjoihin, joita emme ehtineet lukea.
2. Mikä lukemistanne teoksista nousi suosikiksi?
8-vuotias piti mm. Ilmarin ihmelääkkeestä ”Mummo oli ihan surkea!” ja Annok iplikistä ”Parasta Dahlia!”. Katsoin itse sattumalta Herra Hoppyn salaisuus -nimisen hyvän mielen elokuvan, joka perustui Annok iplik -teokseen. Minusta Ison kiltin jätin sanaleikit olivat hauskoja. Kävimme koko perhe kesällä katsomassa teokseen perustuvan elokuvan, jossa oli muutama tosi hauska kohta.
3. Dahlilla on hieman erikoinen tyyli. Herättikö hahmojen toiminta kysymyksiä tai keskustelua lapsen kanssa? Jos luit teoksia ääneen, jouduitko sensuroimaan mitään?
En sensuroinut mitään, mutta keskustelimme kyllä paljon mm. ilkeistä aikuisista. Nilviöissä esitetyt aikuiset olivat jopa turhan ilkeitä.
4. Osa Dahlin teoksista on kirjoitettu jo 60-luvulla, kuinka Dahlin kirjojen maailma sopii nykylasten maailmankuvaan?
Dahlin kirjoissa on paljon ajattomuutta, ja ne houkuttelevat mielikuvitusmatkoihin. Esimerkiksi
Tynkätyiset-teoksen jälkeen tuolloin vielä 7-vuotias lapseni alkoi haaveilla mini-ihmisten maailmasta. Toki kirjoissa on ajankuvaakin.
Matilda-kirjassa suurin uhka on televisio, jota vanhemmat tuijottavat liikaa;
nykyversiossa uhkana olisivat kännykät.
5. Dahlin teoksista on tehty elokuviakin, mutta tunnetuimmat versiot hahmoista on luonut kuvittaja Quentin Blake. Lastenkirjallisuudessa kuvituksella on voimaa, mitä ajatuksia Blaken tulkinta ja tyyli herättivät?
8-vuotiaan mielestä kuvat oli tehty keskiverron hyvin, eli ei kuulemma ihan parhaalla tavalla mutta ei hutaistenkaan. Me molemmat pidimme siitä, että kuvia oli paljon.
6. Dahl kuoli vuonna 1990. Oletteko tutustuneet niiden brittiläisten lastenkirjailijoiden teoksiin, joita on nimitetty Dahlin manttelinperijäksi? Mm. Andy Stanton ja David Walliams ovat kirjailijoita, joiden lastenkirjojen ajatellaan kulkevan Dahlin jalanjäljissä.
Olen lukenut 8-vuotiaalle ääneen tietääkseni kaikki Andy Stantonin ja David Walliamsin suomennetut teokset. Varsinkin Stantonin teokset ovat naurattaneet meitä molempia. Walliamsin teoksissa puolestaan toistuu sama asetelma kuin Dahlilla: aikuiset ovat usein piittaamattomia tai suorastaan ilkeitä.
7. Olet itsekin lastenkirjailija. Inspiroidutko klassisista (esim. brittiläisistä) lastenkirjoista tai tuoreemmista kotimaisista?
Luen kaikenikäistä ja -maalaista lastenkirjallisuutta. Minusta on tärkeää lukea paljon, jotta voi kirjoittaa. Tällä hetkellä en ehdi lukea niin montaa aikuisten kirjaa kuin haluaisin mutta lastenkirjoja luen tosi paljon ääneen.
8. Anna ja Elvis -sarjassasi Anna on kova lukemaan, aivan kuten Dahlin Matilda. Teosten sivuilta pystyy poimimaan paljon lukuvinkkejä. Perustuuko Annan lukuharrastuneisuus omiin lapsuuskokemuksiisi?
Kyllä, olen ollut kova lukija lapsesta lähtien. Vinkkaan Anna ja Elvis -sarjassa kuitenkin vain niitä kirjoja, joita olen lukenut lapsilleni ja joista olemme molemmat pitäneet. Olen lukenut Matildan opiskellessani yleistä kirjallisuustiedettä, joten voi olla, että Matildan tapa viitata lukemiinsa teoksiin, vaikutti alitajuisesti kirjavinkkausinnostukseeni.
9. Olivatko Dahlin teokset sinulle tuttuja jo ennen haastetta? Koetko, että niiden klassikkoasema on oikeutettu ja luuletko, että niitä luettaisiin yhä tulevaisuudessakin?
Olen lukenut suurimman osan nyt luetuista Roald Dahlin kirjoista jo opiskeluaikoina, sillä harkitsin jopa, että olisin tehnyt graduni yhdestä hänen teoksestaan. Sen sijaan tein vain seminaarityön Iso kiltti jätti -kirjasta. Yläotsikoksi tuli ”Poplimoa ja poksutuhnuja”.
Koen, että Dahlin kirjojen klassikkoasema on oikeutettu, sillä kuulin eräästä 10-vuotiaasta pojasta, joka ei ole lukenut juuri muuta kuin Dahlin teokset. Niiden täytyy siis olla ainutlaatuisia! Siitä huolimatta Dahlin kirjat eivät ole ainakaan meidän paikkakunnallamme kovin lainattuja: sain jokaisen kirjan aina suoraan hyllystä ilman, että minun piti varata niitä.
10. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemisella ei ole yläikärajaa. Mitä haluaisit sanoa aikuiselle, joka ei uskalla tarttua lanukirjoihin ajatellen, että on liian vanha niiden lukijaksi tai leimaantuvansa lapselliseksi?
Jos peloistaan huolimatta uskaltaa tarttua lasten- ja nuortenkirjaan, saattaa yllättyä. Lanu-kirjat ovat ensiksikin lohdullista luettavaa, sillä ne päättyvät aina onnellisesti. Monissa klassikkolastenkirjoissa on oma tasonsa aikuisille, joten niistä avautuu aivan uusi maailma, jota ei lapsena ymmärtänyt. Kaiken tämän lisäksi lanu-kirjat ovat lyhyehköjä, joten ne ehtii lukea helposti, vaikka ei muuten juuri lukisikaan.
