Quantcast
Channel: Yöpöydän kirjat
Viewing all 899 articles
Browse latest View live

Lastenkirjalauantai: Roald Dahl: Annok iplik

$
0
0
"Annok iplik on yksinkertaisesti kilpikonna väärinpäin", herra Hapuli selitti. 
 
   
Roald Dahl -lukuhaaste: Luettuja kirjoja 6 (Tynkätyiset, Nilviöt, Ilmarin ihmelääke, Taikasormi, Iso kiltti jätti, Annok iplik) = Matilda-taso
 
   
Annok iplik menee Roald Dahlin kepeämpien huumoriteosten joukkoon. Nopealukuinen tarina on yksinkertainen ja höpsö, mutta silti uskottavampi kuin mikään muu aikaisemmin lukemani Dahlin lastenklassikko. Teoksessa on koko ajan positiivinen vire ja mukana on myös hieman sitä Dahlille niin tyypillistä eriskummallisuutta. 
  
Herra Hapuli asuu rouva Hopia yläkerrassa. Herra Hapuli rakastaa kukkien hoitoa, minkä vuoksi hänen parvekkeensa on kuin viidakko. Hän rakastaa salaa myös naapuriaan, rouva Hopiaa, mutta ei saa kerrottua tunteistaan tälle. Rouva Hopia puolestaan rakastaa kilpikonnaansa Allua. 
  
Rouva Hopian parveke ulottuu hieman kauemmas talon seinästä kuin herra Hopian, niinpä mies pystyy kurkistelmaan kukkiensa takaa rouvaa, joka toivoo, että Allu kasvaisi nopeammin. Siitäpä entinen linja-automekaanikko herra Hapuli keksiikin mahtipontisen, mutta hyväntahtoisen juonen, jolla on onnellinen loppu.
  
Vielä ehtii osallistua Dahl -haasteeseen! Jaossa Art Housen sponsoroimia kirjapalkintoja.
      
Arvosana:
 
Takakannesta:
"Voi kuinka olenkaan kaivannut sinua!" rouva Hopia huudahti. Herra Hapuli toivoi enemmän kuin koskaan, että hän olisi voinut muuttua kilpikonnaksi.
  
Rakkauden sanotaan voittavan kaikki esteet. Joskus se tosin vaatii takaperoisia taikasanoja ja tusinoittain kilpikonnia! Saavatko ujo herra Hapuli ja rouva Hopia toisensa, ja elävätkö kaikki kilpikonnat elämänsä onnellisina loppuun asti?
  
Huumorista, lämmöstä ja iloisista yllätyksistä - niistä on Roald Dahlin kirjat tehty! Quentin Blaken vauhdikkaat piirrokset täydentävät uuden, sympaattisen Dahl-kirjojen sarjan.
   
Suomentanut: Sami Parkkinen, 70 sivua. Otava 2009 (1. suomenkielinen painos 1991 Art House)
   
Alkuperäinen nimi: Esio Triot (1990)
  
Kuvitus: Quentin Blake
   

Dahlin suomennetut lastenteokset:

Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre

$
0
0
"Näyttää siltä, että jos mielin olla muuta kuin juoksupoika loppuelämäni, 
minun on otettava ohjat omiin käsiini!"
  
    
Janne KukkosenVoro on komeaa suomalaista fantasiasarjakuvaa ja vieläpä esikoisteos. Päähenkilönä on Lilja-niminen vorokokelas, joka saa varkaiden kiltamestarilta vain pikkukeikkoja niin sukupuolensa kuin nuoren ikänsäkin vuoksi. Tyttö on omasta mielestään valmis johonkin suurempaan, jos vain saisi tilaisuuden osoittaa sen. 
   
Liljalla on kuitenkin tapana joutua kiinnostaviin vaikeuksiin, vaikka onkin hyvä työssään. Hänen kouluttajansa Seamus uskoo tytön kykyihin, sillä hän oli itsekin aikoinaan mestarivoro. Lilja huomaa lopulta tilaisuuden, johon tarttuessaan voi näyttää kaikille, miten hyvä varas hän on. Tavoitellessaan kunnioitusta hän tulee rikkoneeksi paria varkaiden sääntöä, mutta ajattelee, että tarkoitus pyhittää keinot. 
     
   
Nautin teoksen huumorista ja Kukkosen ilmaisuvoimaisesta piirrostyylistä, joka on yhtäaikaa jopa naiivin pelkistettyä. Aivan kuten Maija kirjoittaa, minunkin mielessä tämä vertautui hieman Luke PearsoninHilda ja kivipeikkoon, vaikka se onkin sopiva nuorillekin lukijoille. Vorossa on sen verran raakoja kohtauksia ja kiroilua, että suosittelisin sitä itse vasta 13+ vuotiaille.
  
Harmaasävyisyys toimi hienosti linnojen, aarrekammioiden ja hautaluolien värimaailmana. Kukkosella on taustaa animaatio-ohjajana, mikä näkyy kauniisti teoksen monipuolisissa kuvakulmissa ja dynamiikassa.
  
Kukkonen on sekoittanut tarinaansa klassisen fantasiaeepoksen aineksia ja materiaalia niin pohjoimaisesta mytologiasta kuin kuningas Arthur-typpisistä tarinoista tai Game of Thronesista. Mukana on myös perinteinen sinne ja takaisin esineiden keräystehtävä, joka osoittautuu hyvin vaaralliseksi paitsi Liljalle, ehkä myös koko maailmalle. 
  
Harmittaa, että ihastuttava, liki 300 sivuinen tarina päättyy. Toivon kovasti, että teos saa jatkoa, sillä lopussa jätettiin tilaa tällaiselle mahdollisuudelle. 
   
Arvosana:
  
Takakannesta:
Mestarivarkaan urasta haaveileva Lilja saa tilaisuuden todistaa taitonsa varkaiden killalle ja ottaa vastaan uhkarohkean tehtävän. Epäonnekseen Lilja herättää varkaudellaan vuosisatoja uinuneet, unohdetut voimat. Pian hän on sotkeutunut keskelle muinaista valtataistelua. Onko koko maailman kohtalo loppujen lopuksi pienen voron harteilla?
      
Janne Kukkosen Voro on taianomainen fantasiaseikkailu kaikenikäisille lukijoille.
  
280 sivua, Like 2016
Liljan seikkailuista on luettu täälläkin: Helsingin Sanomat, Kirjojen keskellä, Evarian kirjahylly, Sarjakuvaruutu, Timbuktor

Roald Dahl -lukuhaaste päätty pian!

$
0
0
   
Roald Dahl -lukuhaaste päättyy 13.9. Art Housen sponsoroimien kirjojen arvontaan osallistuvat ne bloggaajat, jotka jättävät viimeisenä haastepäivänä täällä ilmestyvään postaukseen linkin omaan haastekoosteeseensa toimivan sähköpostiosoitteen kanssa. Suoritan arvonnan 14.9. ja ilmoitan voittajan täällä blogissani sekä henkilökohtaisesti samana päivänä. Jos voittajaan ei saada yhteyttä viikon sisällä, arvon uuden voittajan.
  
Omana tavoitteenani oli saavuttaa Matilda-taso, eli lukea kuusi kirjaa tai enemmän. Olen ehtinyt bloggaamaan jo kuudesta Dahlin teoksesta: Tynkätyiset, Nilviöt, Ilmarin ihmelääkeTaikasormiIso kiltti jätti ja Annok iplik - eli saavutin tavoitteeni! Lukupinossa tosin odottavat vielä vuoroaan Jaakko ja jättipersikka sekä Jali ja lasihissi, jotka yritän ehtiä lukemaan ennen haasteen päättymistä, 
  
Toivottavasti haasteeseen osallistujilla on ollut monia hauskoja (ja välillä outojakin) hetkiä Dahlin kanssa. Minulla ainakin on ollut mielenkiintoisia tutkimusmatkoja hänen kirjojensa ihmeellisiin maailmoihin.
  

Elokuun luetut

$
0
0
  
Syyskuu, lempikuukauteni alkoi, eli on aika listata elokuun luetut. Kuun loppua vaivasi flunssan jälkeinen lukujumi ja anopin kissan viimeinen matka vei myös voimia lukemiselta (bloggausjonoakin on ehtinyt kertymään). Nyt on kuitenkin kerätty kuluvalle kuukaudelle uutta virtaa alkavasta ruskasta ja viileistä illoista (rakastan huopaan kääriytymistä ja kuumaa teekupposta kädessä - kesällä on liian kuumaa niille). Tämä on voimakuukauteni. Ja 13.9. täytän 30 (iip!), tuolloin päättyy myös vetämäni Roald Dahl -haaste
  
Lepää rauhassa Väiski (14,5v.)
  
Elokuussa tein kesäloman Helsingin reissulla kirjaostoksia (kirppareilta) ja luin kahdeksan kirjaa (2856 sivua). Kuukauden parhaat lukuhetket vietin kahden Harry Potterin, Voro-sarjakuvan ja Kepler62-sarjan kolmannen osan parissa. Bloggasin myös kahdesta lukupiirikirjasta. 

Pakko tähän väliin kertoa, että ystäväni kanssa vetämäni lukupiirin loppuvuoden teokset ovat vallan kiinnostavia. Syyskuussa luetaan F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu, lokakuussa Terry Pratchettin & Neil Gaimanin Hyviä enteitä, marraskuussa J.R.R. Tolkienin Hobitti (olen tämän lukenut lukiossa ollessani uudemmalla suomennoksella, mutta nyt taidan etsiä käsiini sen vanhemman suomennoksen Lohikäärmevuori Tove Janssonin kuvittamana) ja joulukuussa J.K. Rowling et.al.:in Harry Potter and the Cursed Child.   
    
  
Alla kuva kirjaostoksistani, jotka maksoivat yhdessä yhden uuden kirjan verran. Tyttökirjaklassikkojen hylly sai paljon täytettä. Paras löytö on Patricia C. Wreden Lohikäärmeen prinsessa, joka on neliosaisen sarjan ensimmäinen osa. Muut osat ovat olleet vuosia hyllyssä odottamassa uusintakierrosta (luin sarjan yläasteella tai lukiossa kirjastolainana ja hankin kaikki mahdollise osat Kirjatorin alesta sen jälkeen). Ekaa osaa on vaan ollut todella vaikeaa läytää tai jos se on tullutkin vastaan, niin todella kalliilla. 
   
Päivitin muuten Risingshadown kirjahyllyyni hankintalistaa. Siellä on mm. Anu Holopaisen Kristallien valtakunta, mitä ei löydy sitten mistään. Ajattelin myös, että voisin ensi vuonna haastaa itseni lukemaan uudelleen teoksia, joista nuorempana pidin suuresti. Minulla on kokonainen hyllymetrillinen nostalgiaa minikirjastossani.
    
  • Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain - 2€
  • Frances Hodgson Burnett: Kadonnut prinssi - 0,50€
  • Maria Carole: Tulen tyttäriä - 1€
  • Cassandra Clare: Clockwork Angel - 2€
  • Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit - 0,80€ 
  • Charlaine Harris: Veren imussa, Verta sakeampaa, Pahan veren valtakunta, Pedon veri, Samaa verta - yht. 5€
  • E.L. Goninsburg: Vanhan rouvan salaiset paperit - 1€
  • Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Konejumalat - 3€
  • Mary Marck: Eevan luokka, Vähän enemmän Eevasta, Yhteiskoululaisia, Hyvästi, Eeva!, Minnan syyslukukausi - yht. 9€
  • L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan - 2,5€
  • Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää - 2€
  • Laini Taylor: Karou, savun tytär - 2€
  • Patricia C. Wrede: Lohikäärmeen prinsessa - 2€

Lastenkirjalauantai: Maria Kuutti: Anna ja Elvis ja verraton vaari

$
0
0
"Kumpi saa enemmän huomiota: poikanne vain puhelimenne?
Voiko puhelimen sammuttaa joskus?"

  
Arvostelukappale, 
  
Maria Kuutin lastenkirjasarjan neljännessä osassa Anna ja Elvis ja verraton vaari Anna matkustaa linja-autolla Elviksen luokse Lappeenrantaan. Viikon mittaisen loman suunnitelmissa on uida, syödä jäätelöä ja lukea kirjoja. Anna onkin reipas esimerkki siitä, kuinka kirjojen lukeminen on hauskaa. Teoksessa vilahtelee jälleen useita lukuvinkkejä, jotka sopivat teoksen kohderyhmälle.  
  
Kuutti on vahvasti ajan hermolla, sillä teoksesta löytyy viittauksia eri somekanaviin ja mm. Spotifyhyn. Nämä sovellukset kuuluvat toki monen nykylapsenkin arkeen, mutta Elviksen vanhemmat ovat koko ajan kyyristyneinä puhelimiensä ylle Facebookin, Twitterin ja Instargammin ihmeellisissä maailmoissa. 
  
Anna keksii ovelan juonen, jolla vieroittaa Elviksen äidin somesta, edes päiväksi. Teoksessa piileekin terävä havainto: vietätkö lapsesi kanssa riittävästi aikaa vai viekö puhelimesi kaiken huomion. Jokaisen vanhemman tulisikin miettiä mikä on tärkeämpää, ottaa kuvia lapsen tekemisistä, vai osallistua niihin, olla läsnä ja kuunnella lasta. 
  
Tämän tärkeän opetuksen lisäksi kirjassa on myös aiemmista osista tuttua huumoria ja Annan riemastuttava mummokin pääsee taas mukaan ja unohteleva vaarikin saa apua. Anna ja Elvis ja verraton vaari on mielestäni sarjan paras osa, ja toivon, että kohdeyleisökin löytää sen.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
On vihdoin Annan vuoro mennä kylään Elviksen kotiin. Elviksen vanhemmat vain ovat koko ajan kovin kiireisiä, joten lapset viettävät paljon aikaa Elviksen vaarin seurassa. Vaari on hassu himokuntoilija, jonka kotoa löytyy kaikki mahdolliset ostoskanavalta tilatut kuntovempeleet. Jossain vaiheessa Anna saa kuitenkin tarpeekseen Elviksen vanhempien kiireistä ja päättää puuttua asiaan... 
  
Vauhdikkaan sarjan neljäs osa kutkuttaa jälleen alakoululaisten nauruhermoja!
  
97 sivua, Karisto 2016
   
Kuvitus: Katri Kirkkopelto, Elviksen piirrokset: Ilmari Kettunen, Mummon kaavio: Päivi Kettunen
  
Myös täällä on naurettu Annan ja Elviksen kanssa: Kirjavinkit, Lukutoukan kulttuuriblogi
  
Sarjassa ilmestyneet: 
  1. Anna ja Elvis kylpylässä (2014)
  2. Anna ja Elvis mummolassa (2015)
  3. Anna ja Elvis leirillä (2015)

Yu Tomofuji: Tähdet laitumen yllä & Sui Ishida: Tokyo Ghoul 3

$
0
0
"Erinäisistä syistä olen päätynyt Hokkaidolle. 
Paikkaan, joka on autiompi kuin osasin edes kuvitella"
  
    
Arvostelukappale
  
Ex-malli Sosuke Mozu menettää työpaikkansa ja hänet sijoitetaan Ogan perhetilalle Hokkaidolle. Mallimaailman glamour vaihtuu lannanluontiin ja aikaisiin aamutöihin. Alun hankaluuksien jälkeen Mozu kuitenkin löytää oman paikkansa ja havahtuu huomaamaan, ettei maatilalla asuminen olekaan ollenkaan hassumpaa. etenkin kun kuvioissa pyörii tilan tytär Yukito. Luvassa on siis maatilan arkea ja romantiikkaa.


  
Tähdet laitumen yllä on perusaineksista koottu hyvän mielen manga. Sen tarina ei ole kovin uniikki, mutta Yu Tomofujin piirrostyyli on silti miellyttävää ja vaikka tapahtumien tempo on leppoisaa, ei romanttisen eläinmagan kanssa tule koskaan tylsää. Pokkarin lopussa on myös minitarina Minä, sinä ja pyörivä maailma. Sen päähenkilönä on yksinäinen koulutyttö Nanoka Totani, joka pitää itseään tarpeettomana maailmalle. 
  
Sangatsu Manga on julkaissut aikaisemmin Tomofujin Wolfull Moon -mangan.
   
Takakannesta:
Nuori mallipoika Tokiosta päätyy apulaiseksi syrjäiselle maatilalle, lumikenttien keskelle. Työtä tahdittavat kiukkuinen Rudolf-poni ja muut eläimet sekä nuori mutta vaativa kouluttaja. Voiko suurkaupungin kasvatille löytyä tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus talvisen Hokkaidon perukoilta?
    
Suomentanut: Antti Valkama, 183 sivua, Sangatsu Manga 2016
  
Alkuperäinen nimi: Hoshi furu makiba! (2013)
  

  
"En voi kuvitella, että on oikein olla varma siitä, 
että joku ei saisi olla olemassa tuntematta häntä."
    
    
Arvostelukappale
    
Tokyo Ghoulin kolmannessa osassa Kaneki soluttautuu Toukan kanssa CCG:hen, eli ghoulien vastaisen komision piiriosastoon. He kertovat väärän vihjeen Himanin (kannessa) olinpaikasta suojellakseen tyttöä. Kaneki oppii lisää ghoulien ja ihmisten välisestä taistelusta ja tajuaa, että on ainoa, joka voi toimia kahden vastapuolen välisenä sovittelijana. Vaikka osa ghouleista tappaakin ihmisiä ilman suurempia tunnontuskia, se ei tarkoita, että kaikki ghoulit olisivat murhaajia.
  

    
Tokyo Ghoul 4 ilmestyy 14.10.2016
  
Takakannesta:
Ghoulit elävät keskuudessamme. Niitä ei erota ihmisestä. Ne metsästävät meitä.
  
Ghoulinmetsästäjät ovat Hinamin kintereillä. Kaneki ja Touka päättävät suojella tyttöä hinnalla millä hyvänsä. Onko heistä vastusta kokeneille tutkijoille?
     
Ikäsuositus: 15+
   
Suomentanut: Suvi Mäkelä, 194 sivua, Punainen jättiläinen 2016
  
Alkuperäinen nimi: Tokyo Ghoul (2011)
    
Sarjassa ilmestynyt:

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista

$
0
0
"Tämä on liian sekavaa ihmispolon järjenjuoksulle."
   
  
Elokuun lukupiirikirja
   
David EaglemaninTarinoita tuonpuoleisista sisältää 40 muutaman sivun pituista novellia mahdollisista (ja mahdottomista) kuvitelmista siitä, mitä tuonpuoleinen voisi olla. Osa tarinoista muistuttaa toisiaan (esim. ne novellit, jotka alkavat sanoilla "Mitään tuonpuoleista ei ole"), mutta alun samankaltaisuuksien jälkeen kerronta saa nopeasti eriäviä käänteitä. Kokoelma on hieman tasapainoisempi kuin moni muu lukemani novellikokoelma tai antologia. Suomennoksesta vastaa joukko kääntämiskurssin opiskelijoita, tästä huolimatta kokoelman kieli on hyvin tasalaatuista.
  
Mikä on kerran luotu, se säilyy. (s. 109)
  
Mukaan mahtuu useita novelleja, joissa Jumalalta on riisuttu valta pois. Yhdessä novellissa on kiehtova ajatusleikki, entä jos jumala olisikin mikrobien jumala, eikä siis edes tietäisi ihmisten olemassaolosta, sillä me olemme sille liian suuria käsitettäväksi. Tällaisia pieni-suuri asetelmia oli muitakin, kuten esimerkiksi novellissa nimeltään Jätitär. Eagleman on leikitellyt myös Jumalan sukupuolella ja ulkonäöllä, sekä esittämällä yhden jumalan sijaan monta.
  
Eagleman on luonut myös joukon erilaisia tiedemiehiä, jotka haluavat kartoittaa koko Maan tai ratkaista elämän tarkoituksen (vrt. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille). Myös näyttelijöitä oli kahdessa varsin erilaisessa novellissa: toisessa kuolleet ihmiset "kummittelivat" nukkuvien unissa, toisessa kuolleet palaavat esittämään erilaisia rooleja arkipäiväisissä tilanteissa. 
  
Jos sinua kyllästyttää, voit lähteä kulkemaan mihin tahansa suuntaan, eikä käytävistä ja penkkirivistöistä tule loppua. Muutaman päivän käveltyäsi huomaat, että ihmiset näyttävät erilaisilta, ja korviisi alkaa kantautua vieraita kieliä. Ihmiset pysyttelevät omiensa parissa ja rajaavat ympärilleen elintilan maanpäällisen mallin mukaisesti: on kuin kulkisit merettömällä maailmankartalla. (s. 28)
  
Yksi tuonpuoleinen, on kuin lentokenttäterminaali, eräässä toisessa novellissa taivas esitetään sellaisena kuin suuri osa ihmisistä sen kuvittelee (pilviä, enkeleitä ja harppuja, sekä valkoisia kaapuja), yksi erikoisimpia tuonpuoleisia on koottu ihmisten jälkeensä jättämästä informaatiosta, jonka pohjalta ihmiset on koodattu kuin hahmot tietokonepelissä. Muutamassa novellissa kuolemanjälkeinen elämä on tarkoitettu vain syntisiten rankaisemiseksi ja muut ihmiset saavat maatua rauhassa yhden hyvän elämän jälkeen. 
  
Suosikkini olivat novellit 32. Häviämättömyys, 39. Jatkuva haku ja 33. Narkissos. Häviämättömyys kertoo ylienergisestä kvarkkihiukkasesta, joka piirsi maailman. Jatkuva haku päätyi suosikkeihin ihastuttavan kuvailevan kielensä ansiosta, joka poikkesi hieman muusta kokoelmasta. Narkissos puolestaan kertoo syyn ihmisen vaeltamisvietille ja sille, miksi nautimme rakkaimpiemme kosketuksesta.
   
Kun vieras sivilisaatio lopulta törmää Maahan, se pystyy heti päättelemään millaisia ihmiset olivat. Kuolemankytkimet jäljittelevät yhteiskuntaa niin täydellisesti, että koko sosiaalinen verkosto on uudelleen rakennettavissa. Planeetan muistot elävät nollina ja ykkösinä. (s. 77)

Arvosana:
  
Takakannesta:
Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen? Entä mitä tuonpuoleinen kertoo elämästämme maan päällä? 
  
Tuonpuoleiseen saavuttuasi saatat huomata, että Jumala onkin mikrobin kokoinen ja autuaan tietämätön olemassaolostasi. Tai että tapaat vain ne ihmiset, jotka ovat jääneet mieleesi elämäsi varrella. Joissakin tuonpuoleisessa joudut kohtaamaan kaikki ne minäsi, joiksi olisit voinut tulla, toisissa sinut luodaan uudestaan luottokorttitietojesi perusteella.
  
David Eaglemanin kertomuskokoelma esittelee 40 kuvitelmaa siitä, mitä tapahtuu, tai ei tapahdu, täältä lähdettyäsi. Tiedettä ja fantasiaa yhdistelevät tarinat luovat hauskuuttavia, hämmentäviä ja haikeita mielikuvia paitsi mahdollisista tuonpuoleisista, myös itsestämme tässä ja nyt. Ne tekevät kunniaa olemassaolon arvoitukselle tarkastelemalla ihmisyyden perimmäistä olemusta: toivoa, rakkautta ja kuolemaa.
  
Suomentanut: Itä-Suomen yliopiston opiskelijat Kaunokirjallisuuden kääntäjät -kurssilla keväällä 2011, 127 sivua. Avain 2011
  
Alkuperäinen nimi: Sum - Forty Tales from the Afterlife (2009)

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 4 (31.1.2017)

$
0
0
   
Kirjabloggaajien klassikkohaaste etenee kohti jo neljättä etappiaan. Tänään 8.9. onkin hyvä julkaista haasteen aloituspostaus, sillä tänään vietetään 50. kerran kansainvälistä lukutaitopäivää, jonka teemana tänä vuonna on osuvasti “Reading the Past, Writing the Future”. 
  
Aiemmin haastetta ovat emännöineen sen alkuperäiset ideoijat Omppu ja Tuijata, sekä Marile. Olen pitänyt paljon tästä puolen vuoden välein järjestettävästä haasteesta, sillä se on ollut hyvä porkkana lyhentämään lukulistoja klassikoiden osalta ja tarjoaahan haaste myös uusia lukuvinkkejäkin.

Olen osallistunut jokaisella kerralla ja lukenut kolme ajatuksia herättävää klassikkoa, William Golding: Kärpästen herra, L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet ja George Orwell: Vuonna 1984. Olikin siis ihanaa päästä emännöimään tätä seuraavaa haastekierrosta. 
   
Nyt onkin edessä vaikea päätös, kun valitsen seuraavan teoksen omaan hyllyyn kerätyistä klassikkoaarteista, vahvana ehdokkaana on James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni, jota yritin yli kymmenen vuotta sitten lukiossa lukea äidinkielen kurssille, mutten saanut kirjaa loppuun.
  
Lukuvinkkejä kiinnostavan klassikon valintaan voi katsella esimerkiksi aiemmista haasteista, blogini Klassikot -tägistä, BBC:n 100 kirjaa jotka jokaisen tulee lukea -listalta ja googlaamalla klassikoita löytyy enemmän kuin yhden ihmiselämän aikana ehtii lukemaan. 
  
Klassikkohaasteen säännöt kuuluvat seuraavasti:
  1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään.
  2. Lue valitsemasi klassikko.
  3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2017. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani samaisena päivänä.
  4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
  5. Toista kohta neljä, useasti.
  
Voit siis ilmoittautua mukaan milloin vain, mutta viimeistään julkaisemalla klassikkopostauksesi 31.1. ja linkkaamalla sen koontipostaukseen. Kirjan vaihtaminen on myös sallittua. Olen itsekin vaihtanut haastekirjan ainakin kerran, kun ensimmäinen valinta ei sopinutkaan enää myöhempiin mielialoihin. Jos sinulla ei ole blogia, voit silti osallistua haasteeseen kertomalla lukukokemuksestasi koontipostauksen kommenttikentässä. 
  
Tässä lista niistä blogeista, jotka ovat jo ilmoittaneet olevansa mukana:
  1. Evarian kirjahylly - Dante: Jumalainen näytelmä
  2. Hyönteisdokumentti - Franz Kafka: Oikeusjuttu
  3. Carmelli - Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva tai Vladimir Nabokov: Lolita
  4. Carry On Reading - kirjaa ei vielä valittu
  5. Dysphoria - Pierre Boulle: Apinoiden planeetta
  6. Kannesta kanteenkirjaa ei vielä valittu 
  7. Kartanon kruunaamaton lukija - kirjaa ei vielä valittu 
  8. Karvakasan alta löytyi kirja - Richard Adams: Ruohometsän kansa
  9. Kirjakaapin kummitus - kirjaa ei vielä valittu 
  10. Kirjan pauloissa - kirjaa ei vielä valittu 
  11. Kirjasähkökäyrä - Irmgard Keun: Polkkatukka, silkkisukka
  12. Lumiomena - ilmoitan kirjan myöhemmin
  13. Oksan hyllyltä -  kirjaa ei vielä valittu
  14. P.S. Rakastan kirjoja - päätän kirjan myöhemmin
  15. Reader, why did I marry him? - Stendahl: Punainen ja musta
  16. Taikakirjaimet - Arthur Conan Doyle: The Lost World
  17. Tuulevin lukublogi - päätän kirjan myöhemmin
  18. Täysien sivujen nautinto - J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa
  19. Vinopino kirjoja - kirjaa ei vielä valittu
  20. Yksi pieni lukuopäiväkirja - kirjaa ei vielä valittu
  21. Yöpöydän kirjatJames Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni

Lastenkirjalauantai: Roald Dahl: Jaakko ja jättipersikka & Jali ja lasihissi

$
0
0
"Ja äkkiä koko puutarha näytti olevan täynnä taikaa."
    
  
   
Roald DahlinJaakko ja jättipersikka oli minulle tuttu leffa-versiona (jota on ollut tekemässä mm. Tim Burton), joten tiesin odottaa hyvin erikoista seuruetta hahmoja. Päähenkilönä seurataan seitsemänvuotiasta Jaakko Hnerikki Tuulispäätä. Hänen vanhempansa ovat kuolleet onnettomuudessa (johon liittyi sarvikuno) pojan ollessa neljän vanha. Niinpä hän asuukin tarinan alussa kahden ilkeän tätinsä luona. 
  
Tarinan perusmassa on tuttu monista tyttökirjaklassikoista ja mm. Harry Pottereista: lapsi on kiltti ja hänet hoidettavakseen ottaneet sukulaiset kohtelevat silti orpo parkaa kylmästi. Talonröttelössä asuvat Löllö-täti ja Luuviulu-täti (vanhemmassa suomennoksessä Äkämä ja Äimä) ovat kammottavia ihmisiä: he ovat itsekkäitä, laiskoja ja julmia, he pieksevät Jaakkoa ja kutsuvat tätä iljettäväksi pikku elukaksi, viheliäiseksi kiusankappaleeksi ja kelvottomaksi otukseksi. 
  
Löllö-täti on tavattoman lihava ja erittäin lyhyt ja jonka veltto naama on kuin suuri valkoinen ylikypsä kaali. Luuviulu-täti puolestaan on hoikka, pitkä ja luiseva, hänellä on nenänvarteen nipistettävät silmälasit, hänen äänensä kirskuu ja kiihtyessään hän myös sylkee joka puolelle. Tämän lisäksi tädit ihailevat itseään jatkuvasti peilistä.
  
Tätien talo on kukkulan laella, eikä Jaakko saa poistua sitä ympäröivästä puutarhasta. Kuten tädit ja talo, on puutarhankin tila surullinen. Siellä ei ole juuri mitään muuta kuin ikivanha persikkapuu, joka ei tosin koskaan ole kukkinut tai kantanut hedelmää. 
  
Eräänä päivänä kuitenkin käynnistyy erikoisten tapahtumien sarja. Jaakko tapaa puutarhan kulmalla pienen vanhan ukon, joka antaa pojalle pussillisen vihreitä taikahippuja. Hipuista voi keittää juomaa, joka tekee onnekkaaksi. Jaakko ei kuitenkaan ehdi valmistaa juomaa, sillä hän kompastuu ja hiput putoavat maahan. 
     
  
Pian tämän jälkeen tädit ja Jaakko huomaavat persikkapuussa hedelmän, joka kasvaa kasvamistaan. Tädit päätävät rahastaa jättipersikan näkemisestä, jättäen Jaakon omiin oloihinsa. Poika huomaa persikan kyljessä kolon ja päättää tutkia asiaa. Hän kohtaa mielikuvituksellisen joukon, jonka kanssa joutuu mitä kummallisemmalle ja paikoin vaaralliselle matkalle, jonka tärkein kulkuneuvo on tuo ihmellinen jättipersikka. Tädit saavat lopulta ansaitsemansa kohtalon ja Jaakko saa viimein ystäviä.
  
Jättimäinen pyöreä hedelmä kohosi heidän yläpuolellaan niin valtavana, että he näyttivät sen rinnalla toisesta maailmasta tulleilta kääpiöiltä. (s. 31)
   
Jaakko ja jättipersikka on ehdottomasti Dahlin paremmin onnistuneita lastenkirjoja, sanoisin jopa, että se on lukemieni Dahlien joukossa neljänneksi paras, edellään Jali ja suklaatehdas, Matilda ja Iso kiltti jätti.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Jaakko-paran elämä on kurjaakin kurjempaa ja hänellä on maailman kamalimmat tädit. Mutta yhtäkkiä tapahtuu jotain, joka muuttaa kertaheitolla kaiken. Puutarhaan ilmestynyt jättipersikka avaa oven aivan uuteen, ihmeelliseen maailmaan... 
  
Huumorista,lämmöstä ja iloisista yllätyksistä - niistä on Roald Dahlin kirjat tehty! Quentin Blaken vauhdikkaat piirrokset täydentävät uuden, sympaattisen Dahl-kirjojen sarjan.
     
Suomentanut: Peikko Pitkänen, 165 sivua. Otava 2014 (1. suomenkielinen painos Art House 1991)
   
Alkuperäinen nimi: James and the Giant Peach (1961)
  
Kuvitus: Quentin Blake
   
Jaakon matkasta persikalla on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Kirjojen keskellä, Sininen keskitie, Tuntematon lukija, Mistä on pienet pojat tehty


    
"Jalista tuntui omituisen pelottavalta seistä keskellä tätä harmaata epäinhimillistä tyhjyyttä - kuin hän olisi jossain toisessa maailmassa, paikassa, jossa kenenkään ei pitäisi olla."
  

  
Tavatessamme Jalin viimeksi hän leijui korkealla kotikaupunkinsa yllä suuressa lasihississä. Ihan vähää aikaa aiemmin herra Vonkka oli kertonut pojalle, että hän lahjoittaa tälle koko jättimäisen satumaisen suklaatehtaansa. Nyt pieni ystävämme oli palaamassa voitokkaana koko perheensä kanssa tehtaaseen ottaakseen sen omakseen. (s. 9)
  
Jali ja lasihissi on käsittääkseni ainoa Roald Dahlin kirjoittama jatko-osa. Kuten lainaus antaakin vihjeitä, se on jatkoa teokselle Jali ja suklaatehdas, joka oli ensimmäisenä lukemani Dahlin teos. Olin nähnyt sen aiemmin molempina elokuvaversioina ja kuullut äänikirjana - ehkä tuttuuden vuoksi pidinkin siitä niin paljon. Tuollainen painolasti on kuitenkin haastavaa jatko-osille - eikä lasihissillä matkustaminen tuota aivan yhtä voimakasta lukukokemusta.
  
Vonkan keksinnöillä on aina lopulta tapana toimia, jos erikoisen miehen annetaan vain puuhailla rauhassa. Jos häntä häiritään, tai hänen antamiaan ohjeita ei totella, mitä vain voi tapahtua. Eniten Vonkka nimittäin inhoaa ahneita ihmisiä ja riitelyä, minkä ymmärrän kyllä hyvin. Jalihan saa suklaatehtaan omakseen juurikin siksi, että hän on niin kiltti ja ajattelevainen lapsi. 
  
Kuinka onkaan, matka hissillä ei suju aivan Vonkan suunnitelmien mukaan, vaan koko joukko (Vonkka, Jali, tämän vanhemmat ja iso-vanhemmat) päätyy maata kiertävälle radalle. Onneksi myös suuri avaruushotelli on vasta vähän aikaisemmin laukaistu kiertoradalle. Vonkka hakee turvaa hotellista vain huomatakseen, että joku muu on jo valloittanut sen, vaikka hotellihenkilökunta on vasta matkalla.

Lopulta ja monen mutkan jälkeen Vonkka saa ohjattua hissin takaisin suklaatehtaalle. Uusia ongelmia kuitenkin syntyy, kun hän tarjoaa Jalin isovanhemmille Vonkka-vitamiinia, ihmelääkettä, jonka jokainen pilleri kääntää syöjänsä kelloa taaksepäin kaksikymmentä vuotta. vonka tavoitteena on saada heidät pois sängystä, jossa nämä ovat jo kaksi vuosikymmentä maanneet - ja onnistuukin tässä lopulta, vaikkakaan ei aivan niin kuin oli aluksi kuvitellut.
  
Seuraa lisää poukkoilua lasihisillä ja asioiden palauttamista ennalleen. Toisin kuin muissa lukemissani Dahlin teoksissa, ei tässä tarinassa ollut senkään vertaa päätä tai häntää kuin hänen muussa tuotannossaan. Mitään ei oikeastaan tapahtu, vaikka koko ajan kohelletaan jotain. Teos on kuitenkin siinä mielessä helposti luettavaa, että tylsää hetkeä ei ehdi syntyä. Lopussa olisin kuitenkin toivonut enemmän sisältöä tähän hölmöilyyn.

Dahlin teoksilla on tapana sisältää vähän kyseenalaistakin sisältöä lastenkirjoille, mutta Jali ja lasihississä on ollut tähän mennessä kaikkein kamalin loru: se kertoo tytöstä, joka syö salaa pillereitä mummonsa lääkekaapista, tämän ollessa baarissa juomassa giniä. Kun mummo palaa kotiin kävellen hieman epävarmasti, hän löytää tytön heikossa hapessa. 

Siis jos joku ottaa vaarallista kamaa,
vaikka tekisi sen kuinka salaa,
jäädä siitä vamma, tauti voi,
kuume, päätä särkee, korvat soi. (s. 145)

Plussaa on kuitenkin annettava rohkeudesta käyttää kerronnassa lapsilukijoille hieman vaikeita termejä, kuten retroraketti ja dendrokronologia - "katso tämä sana sitten kotonasi sanakirjasta, ole kiltti" (s. 152). Jos olisin lukenut tuon kehotuksen lapsena, olisin todellakin ottanut ja etsinyt tuon sanan merkityksen. Onneksi se oli tuttu arkeologian opinnostani, sillä kyseistä termiä ei kovin usein tule vastaan.
    
 
Niin on tämä haaste lukijan roolissa lopussa ja kahdeksalla luetulla saavutin tason Matilda (ja risat). Lukemattomia Dahlin lastenkirjojakin jäi vielä peräti kuusi. Matka oli vuoristorataa, välillä vastaan tuli pari ei niin-hyvää -teosta mutta myös uusia suosikkeja top 5 -listalle keräsin kolme. Olen erittäin iloinen, että tulin vetäneeksi tätä haastetta, toivottavasti muillakin osallistujilla kokemus oli plussan puolella. Ei kestä enää montaa päivää, kun julkaisen haastekoonti-postauksen, johon oman koosteensa linkanneet osallistuvat arvontaan ja joku voittaa pinon Dahleja. 
    
  
            
Arvosana:

Takakannesta:
Jos luulit, että hissit kulkevat vakaasti talon sisällä hissikuilussa, hämmästyt lukiessasi, mitä tapahtuikaan, kun Jali, isoisä Justus sekä suklaatehtailija Villi Vonkka astuivat sisään suureen lasihissiin tarkoituksenaan noutaa Jalin vanhemmat sekä isovanhemmat Suklaatehtaalle. Hissien nappeja täytyy painaa oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, muuten tapahtuu kummia. Näin kävi Jalille ystävineen, ja he joutuivat suuren lasihissin kuljettamina avaruuteen. 
  
Ja tästä vasta seikkailu alkaa. 
  
Roald Dahl on maailman rakastetuimpia kirjailijoita. Hänen hauskat ja sopivan anarkistiset lastenkirjansa viihdyttävät lapsia ja aikuisia sukupolvesta toiseen. 
  
Quentin Blaken rehvakas kuvitus täydentää Dahlin ilkikurisen kertomuksen.
  
Suomentanut: Päivi Heininen, 190 sivua. Art House 2000
   
Alkuperäinen nimi: Charlie and the Great Glass Elevator (1972)
  
Kuvitus: Quentin Blake
   
Lasihissin kyytiin on astuttu myös täällä:Kirjojen keskellä, Villasukka kirjahyllyssä, Illuusioita

Dahlin suomennetut lastenteokset:

Roald Dahl -lukuhaasteen koonti ja Maria Kuutin haastattelu

$
0
0
  
Roald Dahl -haaste päättyy tänään Dahlin syntymäpäivänä. Samalla juhlin omia 30-vuotissynttäreitäni. Tämän haasteen vetäminen oli todella hauskaa ja ilahduttavan moni osallistuikin juhlistamaan lastenkirjoistaan tunnetuksi tulleen Dahlin syntymän satavuotispäivää. Kirjailija kuoli loppuvudesta 1990 74-vuotiaana.
 
Art Housen sponsoroimien kirjojen (vuoden 2016 painokset teoksista Ilmarin ihmelääke, Kuka pelkää noitia ja Iso kiltti jätti) arvontaan osallistuvat ne bloggaajat, jotka ovat jättäneet linkin omaan haastekoosteeseensa viimeistään tämän päivän aikana kommentoimalla tähän postaukseen ennen vuorokauden vaihtumista. Suoritan arvonnan 14.9. ja ilmoitan voittajan täällä blogissani sekä henkilökohtaisesti samana päivänä. Jos voittajaan ei saada yhteyttä viikon sisällä, arvon uuden voittajan.
 
  

Haastattelin Dahl -haasteeseen osallistunutta lastenkirjailija Maria Kuuttia 


Maria Kuutti
1. Mitä Dahlin kirjoja luitte haasteen aikana?
  
Luimme Nilviöt, Tynkätyiset,Jali ja suklaatehdas, Iso kiltti jätti, Ilmarin ihmelääke, Annok iplik ja Kuka pelkää noitia. Matilda jäi meillä vielä vähän kesken. Saavutimme siis tason Matilda. :) Haasteen jälkeen aiomme pitää vähän taukoa Dahlista mutta palaamme taatusti vielä joihinkin kirjoihin, joita emme ehtineet lukea.
  
2. Mikä lukemistanne teoksista nousi suosikiksi?
  
8-vuotias piti mm. Ilmarin ihmelääkkeestä ”Mummo oli ihan surkea!” ja Annok iplikistä ”Parasta Dahlia!”. Katsoin itse sattumalta Herra Hoppyn salaisuus -nimisen hyvän mielen elokuvan, joka perustui Annok iplik -teokseen. Minusta Ison kiltin jätin sanaleikit olivat hauskoja. Kävimme koko perhe kesällä katsomassa teokseen perustuvan elokuvan, jossa oli muutama tosi hauska kohta.
  
3. Dahlilla on hieman erikoinen tyyli. Herättikö hahmojen toiminta kysymyksiä tai keskustelua lapsen kanssa? Jos luit teoksia ääneen, jouduitko sensuroimaan mitään?
  
En sensuroinut mitään, mutta keskustelimme kyllä paljon mm. ilkeistä aikuisista. Nilviöissä esitetyt aikuiset olivat jopa turhan ilkeitä.
  
4. Osa Dahlin teoksista on kirjoitettu jo 60-luvulla, kuinka Dahlin kirjojen maailma sopii nykylasten maailmankuvaan?
  
Dahlin kirjoissa on paljon ajattomuutta, ja ne houkuttelevat mielikuvitusmatkoihin. Esimerkiksi Tynkätyiset-teoksen jälkeen tuolloin vielä 7-vuotias lapseni alkoi haaveilla mini-ihmisten maailmasta. Toki kirjoissa on ajankuvaakin. Matilda-kirjassa suurin uhka on televisio, jota vanhemmat tuijottavat liikaa; nykyversiossa uhkana olisivat kännykät.
  
5. Dahlin teoksista on tehty elokuviakin, mutta tunnetuimmat versiot hahmoista on luonut kuvittaja Quentin Blake. Lastenkirjallisuudessa kuvituksella on voimaa, mitä ajatuksia Blaken tulkinta ja tyyli herättivät?
  
8-vuotiaan mielestä kuvat oli tehty keskiverron hyvin, eli ei kuulemma ihan parhaalla tavalla mutta ei hutaistenkaan. Me molemmat pidimme siitä, että kuvia oli paljon.
  
6. Dahl kuoli vuonna 1990. Oletteko tutustuneet niiden brittiläisten lastenkirjailijoiden teoksiin, joita on nimitetty Dahlin manttelinperijäksi? Mm. Andy Stanton ja David Walliams ovat kirjailijoita, joiden lastenkirjojen ajatellaan kulkevan Dahlin jalanjäljissä.
  
Olen lukenut 8-vuotiaalle ääneen tietääkseni kaikki Andy Stantonin ja David Walliamsin suomennetut teokset. Varsinkin Stantonin teokset ovat naurattaneet meitä molempia. Walliamsin teoksissa puolestaan toistuu sama asetelma kuin Dahlilla: aikuiset ovat usein piittaamattomia tai suorastaan ilkeitä.
    
7. Olet itsekin lastenkirjailija. Inspiroidutko klassisista (esim. brittiläisistä) lastenkirjoista tai tuoreemmista kotimaisista?
  
Luen kaikenikäistä ja -maalaista lastenkirjallisuutta. Minusta on tärkeää lukea paljon, jotta voi kirjoittaa. Tällä hetkellä en ehdi lukea niin montaa aikuisten kirjaa kuin haluaisin mutta lastenkirjoja luen tosi paljon ääneen.
  
8. Anna ja Elvis -sarjassasi Anna on kova lukemaan, aivan kuten Dahlin Matilda. Teosten sivuilta pystyy poimimaan paljon lukuvinkkejä. Perustuuko Annan lukuharrastuneisuus omiin lapsuuskokemuksiisi?
  
Kyllä, olen ollut kova lukija lapsesta lähtien. Vinkkaan Anna ja Elvis -sarjassa kuitenkin vain niitä kirjoja, joita olen lukenut lapsilleni ja joista olemme molemmat pitäneet. Olen lukenut Matildan opiskellessani yleistä kirjallisuustiedettä, joten voi olla, että Matildan tapa viitata lukemiinsa teoksiin, vaikutti alitajuisesti kirjavinkkausinnostukseeni.
  
9. Olivatko Dahlin teokset sinulle tuttuja jo ennen haastetta? Koetko, että niiden klassikkoasema on oikeutettu ja luuletko, että niitä luettaisiin yhä tulevaisuudessakin?
  
Olen lukenut suurimman osan nyt luetuista Roald Dahlin kirjoista jo opiskeluaikoina, sillä harkitsin jopa, että olisin tehnyt graduni yhdestä hänen teoksestaan. Sen sijaan tein vain seminaarityön Iso kiltti jätti -kirjasta. Yläotsikoksi tuli ”Poplimoa ja poksutuhnuja”.
  
Koen, että Dahlin kirjojen klassikkoasema on oikeutettu, sillä kuulin eräästä 10-vuotiaasta pojasta, joka ei ole lukenut juuri muuta kuin Dahlin teokset. Niiden täytyy siis olla ainutlaatuisia! Siitä huolimatta Dahlin kirjat eivät ole ainakaan meidän paikkakunnallamme kovin lainattuja: sain jokaisen kirjan aina suoraan hyllystä ilman, että minun piti varata niitä.
  
10. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemisella ei ole yläikärajaa. Mitä haluaisit sanoa aikuiselle, joka ei uskalla tarttua lanukirjoihin ajatellen, että on liian vanha niiden lukijaksi tai leimaantuvansa lapselliseksi?
  
Jos peloistaan huolimatta uskaltaa tarttua lasten- ja nuortenkirjaan, saattaa yllättyä. Lanu-kirjat ovat ensiksikin lohdullista luettavaa, sillä ne päättyvät aina onnellisesti. Monissa klassikkolastenkirjoissa on oma tasonsa aikuisille, joten niistä avautuu aivan uusi maailma, jota ei lapsena ymmärtänyt. Kaiken tämän lisäksi lanu-kirjat ovat lyhyehköjä, joten ne ehtii lukea helposti, vaikka ei muuten juuri lukisikaan.
  
  
Omana tavoitteenani oli saavuttaa haasteen aikana Matilda-taso, eli lukea kuusi kirjaa tai enemmän. Luin lopulta peräti kahdeksan Dahlin lastenkirjaa, enkä yhtään aikuisille suunnattua teosta, toisin kuin alussa mietin. Tässä vielä lukemani paremmuusjärjestyksessä: Iso kiltti jättiJaakko ja jättipersikkaAnnok iplikTynkätyiset, Ilmarin ihmelääkeTaikasormiJali ja lasihissi ja Nilviöt.   

Lukutasot olivat siis:
  • Yksi kirja: Nilviö
  • Kaksi kirjaa: Tynkätyinen
  • Kolme kirjaa: Jali suklaatehtaassa
  • Neljä kirjaa: Iso kiltti jätti
  • Viisi kirjaa: Ylinoita
  • Kuusi kirjaa tai enemmän: Matilda 

Osallistuneet blogit (lista täydentyy sitä mukaa, kun haastekoosteet ilmestyvät): DysphoriaKirjojen keskellä, Luetaanko tämä?LukujonossaOksan hyllyltä ja Tuntematon lukija.

Näitä Dahlin lastenkirjoja luettiin:
  
Muusta suomennetusta tuotannnosta luettiin: 

Roald Dahl -arvonnan voittaja

$
0
0
    
Roald Dahl -kirjapaketin voitti Kia, Luetaanko tämä? -blogista. Onnea voittajalle! Olen lähettänyt Kialle viestiä, mutta jos häneen ei saada yhteyttä viikon sisällä, arvon uuden voittajan.
     
PS. Lukuhaasteista kiinnostuneet, olkaapas huomenna kuulolla, sillä blogissani käynnistyy ensi kuun kestävä lukuhaaste, josta siis huomenna 15.9. lisää infoa. 

Halloween -lukuhaaste (1.-31.10.2016)

$
0
0

Juuri kun Roald Dahl -lukuhaaste on saatettu päätökseen, voi valmistautua jo seuraavaan koitokseen, Halloween on suosikki juhlani vuodessa. Tuo kelttien sadonkorjuujuhla sopii hyvin yhteen suomalaisen pyhäinpäivän kanssa. Yhteistä ajankohdalle on uuden sadon julimisen lisäksi se, että elävien ja kuolleiden maailmojen välisen rajan kerrotaan heikkenevän niin, että kuolleet pääsevät kulkemaan keskuudessamme. 
  
Oma Halloweenin odotukseni alkaa jo kesällä, viimeistään heinäkuussa. Silloin ideoin mm. tämän haasteen. Aluksi ajattelin viettää Halloween-lukukuukautta vain itsekseni, mutta päätin sitten vetää tästä ihan oikean haasteen. Lokakuun aikana ehtii kartuttaa luettuja teoksia myös Orfeuksen kääntöpiirin Hämärän jälkeen -lukuhaasteeseen (2.11.2016 asti). 
    
  
Omalle lukulistalleni otin ainakin J.K. Rowlingin Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, jolla saan Okklumeus -lukuhaasteen suoritettua, Richard Mathesonin klassikon Olen legenda, David Safierin vähän kevyemmän Happy Familyn, jonka ostin viime vuonna Helsingin kirjamessuilta ja uudelleen luettavaksi lukiolaisena kovasti tykkäämäni Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa.
  
Tässä vielä 31 lukuvinkkiä lisää. Mukana on monelaista teemaan sopivaa kirjallisuutta, niin viihteellisiä kuin oikeasti pelottavia teoksia, zombeja ja ihmissusia, kummituksia ja vampyyrejä, enkeleitä ja demoneja, dekkareita ja psykologista jännitystä, klassikoita ja uudempaa kirjallisuutta. Lisää halloweenin sopivia kirjavinkkejä löytyy esimerkiksi Goodreadsista: Best Books to Read for Halloween! 
  1. Ann Aguirre: Enclave
  2. Jane Austen & Seth Grahame-Smith: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
  3. Ray Bradbury: Hullujen hautausmaa
  4. Max Brooks: Sukupolvi Z
  5. Cathy Cassidy: Vaahtokarkkitaivas
  6. Agatha Christie: Kurpitsajuhla
  7. Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
  8. Michel Faber: Lihaa ja verta
  9. Neil Gaiman: Hautausmaan poika
  10. Dmitri Gluhovski: Metro 2033
  11. Marko Hautala: Kuokkamummo
  12. Charlaine Harris: Veren voima
  13. S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija 
  14. Aino Kallas: Sudenmorsian
  15. Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus
  16. John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
  17. Jeff Long: Tilinteon hetki
  18. Isaac Marion: Warm Bodies
  19. Stephenie Meyer: Houkutus
  20. Erin Morgenstern: Yösirkus
  21. Mystisiä kissatarinoita
  22. Edgar Allan Poe: Korppi ja kultakuoriainen sekä muita kertomuksia
  23. Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä
  24. Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma
  25. Anne Rice: Veren vangit
  26. Carreys Ryan: The Forest of Hands and Teeth
  27. Mary Shelley: Frankenstein
  28. Stefan Spjut: Staalo
  29. Maggie Stiefvater: Väristys
  30. Bram Stocker: Dracula
  31. S.J. Watson: Kun suljen silmäni
   
Ilmoitaudu mukaan Halloween -lukuhaasteesen tässä postauksessa. Julkaisen 1.11. koontipostauksen, johon listaan osallistuneet blogit ja luetut kirjat. Jos keksin haasteen teemaan sopivan pienen yllätyksen, arvon sen osallistujien kesken. 

Riikka Hedman: Sämpy - Kissan vuosi

$
0
0
"Mää oon sämpyleontti, sullauvun maisemaan ko maisemaan."
    
    
Arvostelukappale
Kirjavat kissat -lukuhaaste: Luettuja kirjoja 1
  
Riikka HedmaninSämpy - Kissan vuosi on ehdottomasti vuoden pörröisin kissakirja, jonka lukeminen takaa hyvän mielen loppupäiväksi. Teoksen tunnelmiin tekee mieli palata heti uudelleen kansien sulkeuduttua. Kuvien koko vaihtelee koko aukeamasta alle sivun kokoisiin tilanne sarjoihin. Alla muutamia parhaita Sämpy-hetkiä.
  
  
Hedmanin kuvissa seikkailee pitkäkarvainen kolmevuotias maatiaiskissa Sämpy. Oulun murteella kirjoitetut hauskat tilanneselostukset kertovat Sämpyn "ajatuksia" vuodenkierron mukaan jaettuna. Keväällä aurinko houkuttelee Sämpyn tutkimusmatkoille lähimetsään, kesällä Sämpy kirmailee heinikossa kissakaveri Elmerin kanssa, syksyllä nuuskitaan sieniä ja talvella on paksusta talviturkista huolimatta välillä pakko hakea lämpöä sisätiloista, seuraavaa kesää odottaen. Vuodenaikojen värit, valot ja tuoksut voi melkein aistia kuvista.
    

  
Sämpy on todella ilmeikäs kissa ja olen seurannut Sämpyn Facebook sivuja yli vuoden ajan. Sämpy onkin suosikkini netin tunnetuista kissoista. Hedman osaa muutamalla sanalla tiivistää kissamaista elämänviisautta ja huumoria kuvien oheen ja vieläpä murteella. Olen asunut Oulussa vuodesta 2008 alkaen, mutta edelleen tulee vastaan todella erikoisia murresanoja, joiden merkitystä on hauskaa avata. 
    
Sämpy on kuuluisa hyppy pompuistaan.
  
160 sivuinen teos on painettu hyvälaatuiselle, paksulle paperille. Kuvat ovat tarkkoja ja teksti on aseteltu ilmavasti ja helppolukuisesti joko kuvan alle tai koko sivun kuvien viereen valkoisen taustan keskelle. Sämpy on puhdasverinen taidekirja, jonka todellakin kehtaa jättää sohvapöydälle esille. Teoksen myötä jokainen - myös kissa-allergiset! - voivat hankkia pienen palan tästä tuuheasta kissakaverista. Tämä neliönmuotoinen kirja on jokaisen kissanystävän must have (hyvä joululahjavinkki), sillä pienen teoksen sisällä on suuri persoona. 
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Sämpy on pian kolmivuotias, leikkisä ja seurallinen maatiaiskissa, jonka uljas ulkoilmakissan olemus kieltämättä muistuttaakin norjalaista metsäkissaa. Sämpy asuu Oulun seudulla Sihteerin ja Pojan kanssa. Sämpy harrastaa luonnossa retkeilyä Sihteerin kanssa, mielipuuhaa on myyrien jahtaaminen. Talvella hän saalistaa hangen läpi kuten ketut; ensin kuuntelee tarkkaan, sitten loikka lumeen – ja kas, kynsissä on jyrsijä. Kauniissa kissanystävän lahjakirjassa päästään seuraamaan Sämpyn vuodenaikoja, ja kuvia höystävät Sämpyn oululaismurteella maukaisemat kommentit.
   
160 sivua, Kustantamo S&S 2016

Sämpyn seikkailuista on kiejoitettu myös täällä: Nousu
  

Lastenkirjalauantai: Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän salaperäinen syksy

$
0
0
"Mutta mitä kummankummaa muutenkin kummassa kylässä oli tekeillä?"
   
  
Arvostelukappale
  
Aloitan Halloween-lukuhaasteen Haamu-kustannuksen lasten- ja varhaisnuorten kauhusarjan kolmannella osalla. Oma ikäsuositukseni tälle sarjalle on 10-14. Mervi Heikkilä ja Jussi Matilainen ovat luoneet mielikuvituksellisen maailman, jonka jokaisessa osassa Korpikylän nuoret kohtaavat kotiseutunsa erikoisia olentoja. Kummajaisten kylän salaperäinen syksy sisältää kaunista maiseman kuvausta (syksy ♥), maagista realismia ja ensipusuja. 
   
Jättimäiset kuuset humisivat hiljaa tuulessa. Syksy tuoksui jo, ja haapa oli pudottanut kultakolikkonsa maahan. Niitä oli varissut myös valtavan muurahaiskeon päälle. (s. 50)
  
Kummajaisten kylä on ollut todella kiehtova sarja, jonka omalaatuisesta kuvituksesta vastaa Miranda Mort. Etenkin ensimmäisen osan kuvitus lumosi, mutta löysin samaa henkeä näistäkin. Kuvilla on merkittävä rooli: ne on sijoiteltu vasemmalle puolelle aukeamaa ennen seuraavaa lukua, ja ne sisältävät vinkkejä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, joskin aina ei kaikkein suoraviivaisimmin. 
   
Kolmannen osan vahvuutena on ihastuttava syyskuvaus, mutta sen lisäksi Korpikylän maagisuudesta paljastuu jälleen uusia puolia. Miina-muori näkee huonoja enteitä kaikkialla, ja on esimerkiksi lepyteltävä metsänhaltijaa, joka ei arvosta iäkkäiden puiden kaatamista. 
       

Siellä kasvoi monihaarainen pihlaja, joka oli Miina-mummolle erityisen tärkeä.
  
Sara huomasi heti, että pihlaja oli kärsinyt myrskyssä pahoin. 
Yksi sen haaroista oli kaatunut maahan ja koko puu näytti kummallisen surulliselta. 
  
- Pihlaja on pyhä puu. Tällainen myrskyn riepotus ei tiedä hyvää, ei totisesti! (s. 25-26)
     
Tällä kertaa keskeisin henkilö on Riku, josta isä yrittää muovata mäkihyppyvoittajaa. Riku ei vain ole aivan varma, onko hän valmis panostamaan lajiin seuraavien viidentoista-kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen äitinsä on kuollut kolme vuotta aiemmin, mutta Riku arvelee, että hänen henkensä lempeästi ohjailee hänen päätöksiään haudankin takaa.
   
Olen ikään kuin tienhaarassa, jonka jälkeen maailma ei enää ole entisensä. Paluuta ei ole. (s. 73)
  
Vanhojen tuttujen lisäksi mukaan esitellään kaksi uutta hahmoa, jotka sekoittavat Korpikyläläisten pakkaa. Rikun kasvukipuilu tulevaisuuden valintojen kanssa, kolme vuotta aiemmin kuolleen äidin kummittelu ja ystävien orastavat ihastumiset toisiinsa luovat merkittävän ja sopivan sävyn syksyiseen teokseen. 

Ruska laittoi parastaan värittääkseen ympäristöä punaisen, ruskean, keltaisen ja vihreän eri sävyin. (s. 107)
  
Kirjatraileri:
  
Takakannesta:
Salaperäisen tunkeilijan olemus oli harmiton.
Mutta mitä tämä enne tarkoitti?
Mitä kylä joutuisi lähiaikoina kohtaamaan?
  
Kumma, kummempi, Korpikylä.
  
Riku, Otto, Aino sekä Sara, Niko ja Sampo ystävineen aloittavat tuikitavallista koulusyksyään tuikitavallisessa Korpikylässä. Mutta voiko Kummajaisten kylässä kuvitellakaan, että syksy sujuisi normaalisti?
  
Erikoinen poltetun pihkan tuoksu leijuu Susivuoren metsissä. Myrsky riepottelee kylää, mutta kaatuvat ne puut tyynelläkin säällä. Pedot uskaltautuvat pihapiiriin, kotiportaille asti. 
  
Myös Miina-mummo käyttäytyy oudosti. Asiaan liittyy jotenkin kylällä hiippaileva harmaahiuksinen kuljeksija. Kaikenlaista seuraa siitäkin, että osa kaveriporukasta jää vanhaan kouluun, mutta toiset siirtyvät Kaupunkiin yläkouluun.
  
Syksyn arki on pyyhkäissyt kesän huolettomuuden ja tuo tullessaan myös kapinaa. Pitääkö aina tehdä niin, kuinka muut odottavat? 
  
Kummakylän nuoret jatkavat seikkailujaan. Heihin on tutustuttu aiemmin kirjoissa Kummajaisten kylä ja Kummajaisten kylän kuuma kesä.
   
143 sivua, Haamu-kustannus 2016
   
KuvitusMiranda Mord
  
Sarjassa ilmestyneet:

Neil Gaiman: Kuolema - Elämisen kallis hinta

$
0
0
"Kuolema ei ensinnäkään ole henkilö. Ja jos olisi, se olisi 
pitkä munkkia muistuttava luurankomies, jolla on valkea ratsu, viikate 
sekä tiimalasi. Ja palava halu pelata shakkia skandinaavien kanssa."
    
 
Halloween -lukuhaaste
 
Olen tutustunut Neil Gaimanin tuotantoon aikaisemmin teosten Coraline varjojen talossa (luettu lukiossa 2003) ja Tähtisumua (luettu englanniksi lukupiiriin 11/2015) kautta, joten tiesin odottaa jotain vallan erikoista tältä sarjakuvateokselta, jonka nimi nousi esiin #5vaikuttavintasarjakuvaa tägillä Twitterissä. 
  
Teos alkaa Tori Amoksen esipuheella. Albumi sisältää kaksi pidempää sarjakuvaa, jotka on jaettu kolmeen lukuun, Kuolema: elämisen kallis hinta ja Kuolema: Elämä on parasta aikaa. Lisäksi kokoelmassa on kolme lyhyempää sarjakuvaa (Talvinen kertomus, Kehrä ja Kuoleman puheenvuoro elämän puolesta) ja viimeinen on itsensä Kuoleman tarjoamaa seksivalistusta AIDSista. 
   
Eniten pidin lyhyestä tarinasta Talvinen kertomus (piirtänyt Jeff Jones) ja sen vesivärimäisestä tyylistä. (Ks. kuva alla). Se on julkaistu aikaisemminkin Suomeksi Tähtivaeltaja-lehdessä vuonna 2000, mutta eri käännöksellä ja kokonaan mustavalkoisena.
  
   
Kuolema - Elämisen kallis hinta esittelee Gaimanin Sandman -sarjakuvissa alunperin esiintyneen hahmon, Kuoleman (joka on Sandmanin eli Nukkumatin sisko ja vierailee lyhyttarinassa Kehrä). Kuolema tulee sadan vuoden välein Auringottomasta maasta ja elää yhden päivän ihmisten keskuudessa. Tällä kertaa se ottaa nuoren naisen, Didin, ruumiin. Didi menee samaan katgoriaan Nemin kanssa. Sexton kuvailee häntä seuraavasti:
  
Didi on hänen nimensä. Sanoo olevansa Kuoleman lihallinen olomuoto. Suunnilleen minun ikäiseni, menetti vanhempansa auto-onnettomuudessa. Päässään typerä hattu ja huulillaan pirteä, pysyvä hymy. (s. 39)
  
Ensimmäisen juonikaaren aikana tapahtumia katsotaan siis 16-vuotiaaan Sexton Furnivalin näkökulmasta. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan, sillä päätelmänsä mukaan, jos millään ei ole väliä, voi yhtä hyvin kuolla, eikä se kiinnostaisi ketään. Ehkäpä juuri siksi Sexton ja Didi/Kuolema kohtaavatkin kaatopaikalla. Kaksikko hengailee yhdessä yhden päivän ajan, kunnes Kuoleman on tullut aika palata takaisin omaan valtakuntaansa. 
  
   
Toinen pidempi tarina keskittyy jo ensimmäisessä esiteltyyn muusikkoon, Foxgloveen. Koska teoksen piirtäjä vaihtuu tarinoiden välillä, oli minun aluksi hankalaa yhdistää kaksi erinäköistä hahmoa saman nimen alle (pidin enemmän jälkimmäisen trilogian piirtäjän Chris Bachalon  tyylistä, josta yllä ja alla muutama esimerkki). Foxglove on androgyynin näköinen nainen, joka elää suhteessa toisen naisen ja tämän pojan kanssa. Manageri ei halua kuitenkaan Foxgloven tulevan ulos kaapista, vaikka tämä olisi valmis olemaan kokonaan itsensä fanien edessä.
   
     
Lopussa on vielä monien nimekkäiden taiteilijoiden tulkintoja Kuolemasta. Yksi kuvista (joita on lähes 50) on Clive Barkerin käsialaa, ja tunnistin sen ennen kuin edes luin kuvan alta taiteilijan nimen. Miehellä on nimittäin hyvin omintakeinen tyyli, joka on tullut tutuksi hänen Abarat-sarjastaan. Valitsin elle myös kaksi muuta kuvaa galleriasta. Toinen on Moebiuksen (mm. Incal) kynästä ja toinen aikaisemmin minulle tuntemattoman Rebecca Guayn taidonnäyte. 
     
   
Gaimanilla on (paremman sanan puutteessa) hieman trippaileva tyyli. Kuolema oli ihan kevollinen väipala, eli mitään suurempaa tai pitkäkestoista en tästä teoksesta löytänyt. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa tutustua tuohon Sandmaniin, sillä olen kuullut sitä kehuttavan minulle jo yli kymmenen vuoden ajan. Halloween-lukupinossani odottelee kuitenkin jo kaksi Gaimanin teosta (eli tässä kuussa en varmaankaan Sandmaneihin vielä tartu). Toinen on uusintakierrokselle tuleva Coraline ja toinen vähän tuoreempi teos, Hautausmaan poika
   
Tämä saattaa nyt soundata tyhmältä, mutta minun kirjoissani Kuolema ei ole mikään söpö goottipimu. Eikä mikään muukaan hahmo. Kuolema on tyhjyys. Ei mitään. Kuolema on C-mollisointu Stratocasterista, jonka läpi epäonneksi kulkee verkkovirta. Kuolema on nokkaan imaistua puhdasta kolumbialaista, joka osoittautuu rotanmyrkyksi. Kuolema on seuraus siitä, kun panee väärää tyyppiä väärässä paikassa väärään paikkaan. Sitä kuolema on. (s. 159)
   
Arvosana:
   
Takakannesta:
Palkitun Neil Gaimanin kenties suosituin luomus, itse Kuolema, esiintyi ensi kerran massiivisen Sandman-sarjan sivuilla, mutta pirteä ja omintakeinen hahmo päätyi pian päähenkilöksi omiin tarinoihinsa. Tämä kirja kokoaa yksiin kansiin kaksi Gaimanin kirjoittamaa pidempää Kuolema-sarjakuvaa sekä lyhyempiä sarjakuvia. Suurin osa tarinoista ilmestyy nyt suomeksi ensimmäistä kertaa.

Ensimmäinen tarina “Elämisen kallis hinta” kertoo, kuinka kerran sadassa vuodessa Kuolema kulkee Maan päällä kuin kuka tahansa kuolevainen oppiakseen paremmin ymmärtämään ihmisiä, joiden viimeinen vieras hän tulee lopulta olemaan. Nuorena DIdi-nimisenä tyttönä Kuolema ystävystyy teinipojan kanssa ja auttaa 250-vuotiasta koditonta naista löytämään sydämensä.

Toisessa tarinassa “Elämä on parasta aikaa” suosion aallon harjalla ratsastava rock-tähti joutuu pohtimaan vaarantaako hän uransa tulemalla ulos kaapista, ja samaan aikaan hänen tyttöystävänsä ajautuu Kuoleman valtakuntaan.

Sarjakuvien kuvituksesta vastaavat Chris Bachalo, Mark Buckingham, Mark Pennington, Jeff Jones ja Dave McKean. Lisäksi kirjasta löytyy eri taiteilijoiden tulkintoja Kuoleman hahmosta.
     
Suomentanut: Petri Silas, 240 sivua. Egmont 2013
   
Alkuperäinen nimi: Death (2012)
 

Syyskuun luetut

$
0
0
   
Lukujumi vaivasi syyskuussa, mutta sain luetuksi kaksi lastenkirjaa, kaksi romaania, yhden pörröisen kissakirjan sekä yhdeksän sarjakuvaa. Bloggauksia on muutama rästijonossa, mutta jossain vaiheessa nekin valmistuvat ja ilmestyvät täne. Kuukauden parhaat lukuhetket vietin Sämpyn ja Viimeisen tähden parissa. Suurimmat pettymykset olivat Jali ja lasihissi sekä kuukauden lukupiiriteos Kultahattu. 
  
Muita kuulumisia: olen käynyt ulkoiluttamassa kaverini kissaa muutaman kerran parin viikon aikana. Miehelläni on paha kissa-allergia, mutta ulkona se ei haittaa, etenkään jos hän ei silitä kissaa. Ihanaa auttaa lähipiiriä näin mukavalla tavalla. ♥ Tilasin itselleni uudet talvikengät Zalandon tarjouksesta! Vaelluskengät, joita olen käyttänyt lähes vuoden ympäri alkavat olla viiden-kuuden vuoden käytön jälkeen aika nuhjuisen näköiset, niin olikin jo aika päivittää lookia. Nyt on vielä odotettava pakettia lähikauppaan. Alkukuusta olisi tarkoitus mennä kirpparikierrokselle, jos löytäisin vaikka kivan tunikan, hameen tai neuleen syksyksi. Muutama kirjakin saattaa mukaan tarttua. :D
   
   
Lokakuussa onkin Halloween-lukuhaasteen aika ja sitä silmällä pitäen olen kasannut pinon kiinnostavia teoksia. Spotifyssä olevan Halloween-soittolistani avulla haen sopivaa fiilistä alkaneeseen kuukauteen. (Vinkatkaapa omia Halloweeniin sopivia suosikki kappaleitanne! Olisi kivaa löytää uusia korvamato-biisejä.) Olen myös askarrellut kuukauden teeman mukaisesti. Harry Potter-sauvapaja on ollut muutaman päivän pystyssä (laitan mahdollisesti kuvaa, sitten kun ovat valmiita) ja vielä olisi tarkoitus tehdä ainakin sarvet hiuspantaan ja luurangon käsi.
  
      
Lokakuussa on myös Kirjamessut! Olen siellä toista kertaa kirjabloggarina, eli nykäiskää hihasta, jos tunnistatte. Siihen liittyen, ilmoittelen lähiaikoina blogissani yhdestä kivasta bloggaaja-asiasta, jonka jokainen halukas voi pian saada pientä kustannusta vastaan. :) 
      

  
Tässä vielä loppuun kaikki kuukauden aikana luetut:

Lukupiirissä: F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

$
0
0
"Niin me kamppailemme, vastavirtaan kuin veneet 
jotka alituisesti ajautuvat takaisin menneisyyteen."
  
   
Syyskuun lukupiirikirja
  
F. Scott FitzgeraldinKultahattu on niitä klassikoita, jotka nousevat toistuvasti esiin. Toiset ihastuvat teokseen, toiset taas kuuluvat kanssani samaan kastiin, joka eivät aivan täysin ymmärrä teoksen klassikkoasemaa. Ilmestyessään teos ei ollut suurmenestys, vaan vasta uudelleen löydettynä toisen maailmansodan jälkeen siitä nousi nykyaikaan asti kantanut kuvaus 1920-luvun levotomasta jazz-sukupolvesta. 
  
Teoksen pohjalta on tehty useita elokuvasovituksia. Lukemani Seven-pokkari painos oli varustettu vuoden 2013 leffakannella. Olen nähnyt tuon version viime vuonna ja jonka takia teoksen nimikkohahmo onkin mielikuvissani aina Leonardo DiCaprio. Löysin pokkarin muistaakseni helmikuussa Hesyn kirpparilta erittäin huokeaan 0,20€:n hintaan.
     
    
Kultahatun keskeinen henkilö on Jay Gatsby, salaperäinen äkkirikas mies, joka pitää seudun parhaat bileet. Kertojana on kuitenkin hänen naapurissaan asuva Nick Carraway. Hitaasti etenevässä lyhykäisessä teoksessa avataan pikkuhiljaa arvoitusta nimeltään Gatsby. 
  
Eräänä syysiltana viisi vuotta aikaisemmin he olivat kävelleet pitkin katua lehtien putoillessa ja tulleet paikalle, missä ei ollut puita ja missä katu kylpi valkoisena kuutamossa. -- Viileässä yössä oli salaperäistä kiihkoa, joka kuuluu siihen vuodenaíkaan kuten kevääseenkin. (s. 136-137)
   
Jo alussa on selvää, ettei Gatsby ostanut loistohuvilaansa sattumanvaraisesta paikasta, vaan tarkoituksella hänen nuoruuden ihastuksensa, Nickin serkku Daisyn taloa vastapäätä. Välissä on kuitenkin kaistale merta ja Daisyn aviomies. Gatsbyn ollessa sodassa Daisy kyllästyi odottamaan miestä ja meni naimisiin toisen kanssa. Ei siis se kaikkein ruusuisin rakkaustarina. 
  
Se on tuhkalaakso, mielikuvituksellinen farmi, missä tuhka kasvaa kuin vehnä harjuina ja mäkinä ja irvokkaina puutarhoina; missä tuhka muodostaa taloja ja savupiippuja ja kohoavaa savua ja vihdoin yliluonnollisin  ponnistuksin tuhkanharmaita ihmisiä, jotka liikkuvat tomuisessa ilmassa epäselvinä, murenevina hahmoina. (s. 32)
  
Löysin parista kohtaa teosta kaunista maisemankuvailua ja muutamia lauseita, joissa on koko teoksen idea kiteytettynä paremmin kuin koko 220 sivulla kerrottuna, mutta muutoin hahmot, vailinainen ajankuvaus ja tapahtumattomuus eivät saaneet tätä lukijaa muuta kuin haukottelemaan. Vaikka en siis löytänytkään tästä uutta suosikkia, olen ilmoinen, että olen jälleen selättänyt yhden klassikon, joka on myös sopivan lyhyt että ei synnyttänyt ajatusta keskenjättämisestä. Kiinnostavana triviana mainittakoon Nickillä on nimettömäksi jäävä suomalainen palvelijatar, joka mutisee suomalaisia loitsujaan sähköliedelle.
  
Halloween-kuukauden kunniaksi erityisen sitaattimaininnan saavat seuraavat kolme lausetta:
  • Vaeltavan kissan varjokuva liukui kuunvalossa. (s. 31)
  • Olisin voinut vannoa kuulleeni pöllönsilmäisen miehen puhkeavan kummitusmaiseen nauruun. (s. 113)
  • Uusi maailma, aineellinen olematta todellinen, missä aaveparat, huokuen haaveita kuin ilmaa, ajelehtivat sattumanvaraisesti sinne tänne... aivan kuin se tuhkanharmaa kummallinen olento, joka liikkui häntä kohti muodottomien puiden välistä. (s. 196).
   
Arvosana:
     
Takakannesta:
Jay Gatsby on riehakkaiden juhliensa yksinäinen ja salaperäinen isäntä. Rikkautensa hän on hankkinut omin neuvoin saavuttaakseen unelman, joka nuorena ja köyhänä oli hänen tavoittamattomissaan. Tuo unelma on kaunis ja rikas Daisy, joka elää läheisessä huvilassa - toisen miehen vaimona. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin. 
       
Suomentanut: Marja Niiniluoto, 220 sivua. Seven-pokkari 2013 (1. suomennettu painos 1959)
   
Alkuperäinen nimi: The Great Gatsby (1925)

Kirjabloggaajapinssi

$
0
0
Hei kaikki kanssabloggaajat! 
  
Olen helmikuusta asti suunnitellut yhdessä Facebookin kirjabloggaajaryhmän kanssa rintanappia, jolla voimme tunnistaa toisemme ja kertoa muillekin, keitä me olemme. Nyt tuo idea on edennyt tuotteeksi asti ja Helsingin Kirjamessuilla on ensimmäinen tilaisuus esitellä uunituoreita nappejamme.

Tässä postauksessa ovat maksuohjeet pinsseistä. Voit valita toimituksen postitse tai käteen Kirjamessuilla (kirjoittelen pian messutärpeistä, niin näette aikatauluni siitä. Tulen olemaan tavoitettavissa ainakin Boknäsin osastolla Kirjabloggaajanurkassa).
 
Vaihtoehtoina on valmiiksi vain yhden tai kahden pinssin ostaminen, mutta jos haluat ostaa enemmän tai sinulla on kysyttävää pinsseistä, ota yhteyttä sähköpostitse myytillinen (a) gmail.com. PayPal pyytää osoitetiedot postittamista varten. Kommentoi tilauksestasi myös tähän postaukseen, niin tiedän tarkkailla PayPal-tiliä.
Pinssin strategiset tiedot: koko ⌀ 38mm, taustan tekstilainaus Sari Peltoniemen romaanista Hirvi, käytössä kirjailijan luvalla.
  

Osto vaihtoehdot

Helsingin Kirjamessut 27.-30.10.2016 - Tärpit

$
0
0
Olen menossa toista kertaa Kirjamessuille, tänäkin vuonna kirjabloggaajana. Ajattelin tehdä jo ennen messuja tällaisen koosteen kiinnostavimmista jutuista, nyt kun sain paperisen lehden nenän eteen. Näihin siis haluan itse osallistua (joitakin päälekkäisyyksiä löytyy), eli jos satutte bongaamaan minut, tule ja nykäise hihasta. Lisäksi olen taukojen aikana Boknäsin esittelytilassa 6t139 olevassa bloggaajanurkkauksessa ja halukkaat voivat hankkia sieltä myös Kirjabloggaajanapin. Seuraa myös Twitter-tiliäni, sillä tulen ilmoittelemaan siellä missä olen messuilla menossa.
   
    
Torstai 27.10.
  • 11.00-11.30, Minna Canth - Roald Dahl 100 vuotta
  • 12.00-12.30, Katri Vala - Kepler62
  • 12.30-13.00, KirjaKallio - Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
  • 14.00-15.00, Kullervo - Missä kirja-alalla mennään?
  • 15.00-15.30, KirjaKallio - Elena Mady: Varjo
  • 17.30-18.00, Eino Leino - JP Koskinen: Luciferin oppipojat
  • 18.00-18.30, Aleksis Kivi - Harry Potter ja kirottu lapsi 
  
Perjantai 28.10.
  • 10.30-11.00, KirjaKallio - Mintie Das: Storm Sisters
  • 10.30-11.30, Aino - Spefin keinoin kiinni nykytodellisuuden kipukohtiin
  • 12.30-13.30, KirjaKallio - #Pojatkinlukee #Mitästytöt
  • 13.30-14.00, Tarina - Maria Kuutti: Anna ja Elvis ja verraton vaari
  • 14.00-14.30, KirjaKallio - Harry Potter, kahdeksas tarina
  • 17.00-17.30, Takauma - Tekoäly, robotit ja ihmiset
  • 17.00-17.30, KirjaKallio - Worldcon tulee Helsinkiin 2017 - Mistä on kyse?
  
Lauantai 29.10.
  • 10.30-11.00, KirjaKallio - Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
  • 11.30-12.00, Katri Vala - Kissojen maailmanhistoria
  • 14.00-14.30, Eino Leino - Siri Pettersen: Korpinkehät - Kun ihminen on myytti
  • 14.30-15.00, KirjaKallio - Elina Pitkäkangas: Kuura
  
Sunnuntai 30.10.
  • 10.30-11.00, Minna Canth - Kepler62
  • 10.30-11.30, Aino - Chick Litiä yli genrerajojen

Lastenkirjalauantai: Chris Riddell: Ada Gootti ja Humisevan karju

$
0
0
"Meidän kaikkien sisimmässä piilee villiyttä, ja usein se on voimakkainta ujoimmissa."
  
   
Chris Riddellin kirjoittaman ja kuvittaman lastenkirjsarjan kolmas osa, Ada Gootti ja Humisevan karju jatkaa aiemmin viitoitetulla tiellä. Tällä kertaa sivujen reunat kimmeltävät metallinsinisenä.
  
Joulu on tulossa ja Lordi Gootti on poissa liikeasioitaan hoitamassa. Hänen on tarkoitus palata aatoksi ja Ada yrittää ehtiä lukemaan kirjailija isänsä uusimman teoksen ennen tämän paluuta. Kun kirjastohuoneeseen yhtäkkiä pölähtää kolme apinaa, jotka keräävät hyllyistä kirjoja, Adan suunitelmat muuttuvat. 
  
Adan ystävät Emily ja William Kaali ovat tulossa Kalmatollon kartanolle joululoman viettoon, sillä heidän keksijä-isänsä työskentelee Lordi Gootille. Ada ei ole nähnyt heitä pitkään aikaan, koska hänellä on kotiopettaja Lucy Borgia, eikä hän siis käy koulussa muiden tavoin. Kun Ada viimein tapaa Emilyn, hän joutuu hieman harmistuen huomaamaan, että tyttö on löytänyt koulussa uusia ystäviä ja ottanut nämä mukaansa lomalle. Pappilan sisarusten Charlotten, Emilyn ja Annen (viittaus Brontën sisaruksiin) lisäksi uusina hahmoina tutustutaan Williamin poikakoulussa tapaamaan tyttöjen veljeen Ranveliin ja luokalleen useamman kerran jääneeseen Härnäveteen. 
  
Ada Gootti istui siipinojatuolissa Kalmatollon kartanon kirjastossa. Hän luki isänsä uusinta kirjaa ja hymyili kääntäessään sivua. Kirjaston seinille rakennetut mahonkiset hyllyköt olivat täynnä nahkaselkäisiä opuksia, ja jokaisen hyllyn edessä oli messinkipyörillä liikkuvat tikkaat, joilta pääsi kurkottamaan ylimmille hyllyköille. (s. 1)
  
Tuttuun tapaan teos on täynnä ihastuttavia kirjallisuusviittauksia. Kirjallisen koiranäyttelyn osallistuvat mm. Karu Austen (teokset Järjettömyys ja tunteettomuus ja Nopeus ja ennakkoluulo) ja koiransa Emma, miesten vaatteisiin pukeutuva, balettiaskelilla tanssahteleva Georgie Eliot ja middlemarchinkoiransa Kankuri sekä Epeli Dickinson ja koiransa Carlo. Koiranäyttelyn tuomareina ovat Hanska-Risto Andersen ja kreivitär Peppi Pätkätossu (jolla on syvälapinsylikoira Muumi). Peppi viittaa useaan otteeseen ystäväänsä Elsaan tavalla, joka ei jätä arvailujen varaan, etteikö kyseessä olisi Frozenista tuttu jääkuningatar.  Elsa koristaa myös joulukuusen latvaa tähden tai enkelin sijaan. Kääntäjä Jaana Kapari-Jatta on nimennyt luistelevan kirkkoherran Kokko Rahkamoksi (suomalaiset taitoluistelijat Petri Kokko ja Susanna Rahkamo).
  
Hienointa humoristisessa, nopealukuisessa teoksessa on jälleen Riddellin kuvitus (voisin ostaa miehen kuvittaman värityskirjan, jos sellainen tulisi vastaan). Tarina on ihan viihdyttävä ja sen vahvuutena ovat moninaiset. aikuislukijoille osoitetut viittaukset, vaikka juoni ja hahmot eivät niinkään jää mieleen. Teoksen nimi viittaa tietenkin Emily Brontën kirjoittamaan Humisevaan harjuun, muttei liity millään tavoin itse tarinaan, vaikka yksi hahmoista onkin viittaus kirjailijattareen. Bonustarina Erään hurtan historia on heikoin minikirjanen koko sarjan aikana eikä tarjonnut oikeastaan mitään kiinnostavaa lisää teoksessa esitellyn sivuhahmon elämään. 
  
Ada Gootti ja Humisevan karju sopii hyvin Halloween-haasteeseen, vaikka se sijoittuu joulun aikaan. Teoksessa on kuitenkin aaveita, vampyyri ja ihmissusi. 
Koska Kalmatollon kartano oli vanha ja suuri, siellä asui koko joukko kummituksia, jotka pitivät aina varansa, etteivät tulleet kaikki yhtäaikaan esiin. (s. 33)
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Maailmakuulut kirjialijat saapuvat esittelemään uljaita koiriaan Kalmatollon kartanon kirjalliseen koiranäyttelyyn.
  
Kalmatollon yössä on kuitenkin meleillään joitain kummaa: on outoja jalanjälkiä, öisiä ulvahduksia, epäilytävä määrä pureskeltuja kenkiä... Saavatko Ada ja Ullakkokerhon väki selvitettyä mysteerin ennen kuin seuraava täysikuu koittaa?
  
Suomentanut:  Jaana Kapari-Jatta, 219 sivua, Gummerus 2016
      
Alkuperäinen nimi: Goth Girl and the Wurthering Fright (2015)
       
Ada Gootin seikkailuista on luettu myös näissä blogeissa: Kirjavinkit, Hurja hassu lukija, Kirjaston kummitus, Niin monta lukematonta...

Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Viewing all 899 articles
Browse latest View live