Quantcast
Channel: Yöpöydän kirjat
Viewing all 899 articles
Browse latest View live

Äänestä Blogistanian Kuopusta 2018 täällä

$
0
0
   
Jos olet äänestämässä Blogistanian Kuopus -kategoriassa, voit jättää etukäteen linkin blogisi etusivulle tai sunnuntaille 24.2. klo 10 ajastamasi äänestyspostauksen linkin tämän postauksen kommentteihin. Näin tiedän odottaa ääniäsi ja käydä ne lukemassa sekä keräämässä äänet talteen.
  
Muistakaa ajastaessanne tarkistaa, että blogillanne on oikea aikavyöhyke eli UTC +2 / Eastern Europian Time, kun äänestätte Suomesta. Jos äänestät ulkomailta eri aikavyöhykkeeltä, laskekaa aikaero, jotta bloggaus ilmestyy klo 10 Suomen aikaa.
  
Liian aikaisin tai myöhässä julkaistuja postauksia ei oteta huomioon ääntenlaskennassa, joten olkaahan tarkkana. Jos et osaa ajastaa postausta tai olet epävarma sen onnistumisesta, kysy apua kommenttiosiossa hyvissä ajoin ennen äänestyspäivää.
  
Äänestyksen säännöt löytyvät täältä. Ne kannattaa tarkistaa ennen ajastamista, jotta pisteet varmasti menevät oikealle teokselle. 
  
Yöpöydän kirjat vastaa Blogistanian Kuopuksesta, eli lasten- ja nuortenkirjojen äänestyksestä. Finlandiaa eli kotimaisia teoksia äänestetään Tuntematon lukija -blogissa, Globaliaa eli käännösteoksia Kirjamies -blogissa ja Tietoa Hannan kirjokansi -blogissa.
  
Äänestyksen tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa maanantaina 25.2. kello 10.

Kolme pientä suurta tietokirjaa

$
0
0
"Avoimen syrjinnän ohella yhteiskuntamme rakentuu hämmästyttävän laajasti 
hiljaisille viesteille, jotka tukevat jakoa miehiin ja naisiin. On hyvä herättää 
kysymys - miksi? Tai antaa mahdollisuus ihmisille laittaa rasti ruutuun "muu."

~Tarja Halonen
   

      
Lukuhaasteissa: Helmet 2019: 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
  
Muunsukupuoliset ovat näkymättömiä, heidän sukupuoltaan ei useinkaan näe ulkoapäin. -- Olisi hienoa, ettei kaapista tulemista seuraisi kauheaa kysymyslistaa. Oletukset henkilöiden sukupuolesta ovat vahingoittavia ja rakentavat lisää turhia sukupuolistereotypioita. ~ Apila (s. 70-71)
  
Veera Järvenpään ja Kaisu Tervosen toimittama Näkymätön sukupuoli - Ei-binäärisiä ihmisiä esittelee Pii Anttosen, Kimmo Lustin ja Apila Pepita Miettisen sarjakuvien ja yhteensä 15 haastattelun avulla joukon ihmisiä, joiden sukupuoli ei mahdu ahtaaseen binäärimäärittelyyn eli he ovat muunsukupuolisia. Osalle syntymässä määritelty sukupuoli on väärä, osa liukuu binäärin ääripäidän välillä ja sen ulkopuolella ja osa puolestaan kokee, ettei koe olevansa mitään sukupuolta, vaan määrittää itsensä vain ihmisenä. Teoksen alussa on pieni sanasto, jos kaikki teoksessa mainitut termit eivät ole tuttuja. Lämmin suosittelu tällä teokselle!
   
 
Mulla ei ole koskaan ollut sukupuoleen suuntautuvaa seksuaalisuutta. Olen aina suuntautunut tosi paljon ihmisiin, persoonallisuuksiin ja hyviin tyyppeihin. (s. 49) ~ Valto
  
Tämä kirja on varmaan tärkein pitkään aikaan lukemani. Menee samaan kategoriaan Vihan ja inhon internetin ja Kielletyn hedelmän kanssa. Sekä myöhemmin tässä postauksessa esittelemäni Ei äitimateriaalia -kirjan kanssa. Ne kertovat kaikki oikeasta elämästä, oikeista ongelmista, oikeasta vihasta ja hämmennyksestä joitakin ihmisiä tai ihmisryhmiä kohtaan ja kaikissa on feministinen pohjavire. Tämä kirja kertoo syitä mm. sille, miksi sukupuolineutraalit vessat ovat niin tärkeitä. Toivon myös kovasti, että Suomen vuonna 2002 luotua translakia päivitettäisiin. 
  
   
Ja kuinka tärkeää on olla olettamatta. Sukupuoli-identiteettiä kun ei saa selville kuin kysymällä, ulkonäkö ja vaatteet eivät sitä kerro. Yksi kirjan haastatelluista toteaa, että sukupuoliahan voisi olla yhtä paljon kuin ihmisiä. Niinpä. Omaan sukupuoleensa tyytyväisenä olen itsekin usein törmännyt omituisiin seiniin, että eihän nainen voi tehdä tuota tai haluta sitä ja tätä. Olenkin sitä mieltä, että jokainen kokee oman sukupuolensa omalla tavallaan, vaikka niistä kokemuksista kovasti puhutaankin yleistäen. 
  
Ei siitä ole tosiaan varmaan kuin puoltoista vuotta, kun identifioiduin... vaikka sitten muunsukupuoliseksi. Mun koko fiilis on se, että tarviiks mun olla mitään, onko sillä mitään vitun väliä. se on on mun sukupuoli, "onko sillä mitään vitun väliä". Koska nyt on hyvä, ensimmäistä kertaa mun elämässä. ~ Kimmo (s. 94)
        
  
Yllätyin, kun luin, kuinka muunsukupuoliset kokevat ulkopuolisuutta ja syrjintää sateenkaarevienkin ihmisten piirissä. Sen tiesin jo tuttujeni kokemusten perusteella, että transpoli on aika mielenkiintoinen laitos. Useat lääkärit ovat aika tietämättömiä sukupuolten kirjosta, vaatteiden katsotaan kertovan enemmän henkilön sukupuolikokemuksesta kuin hänen sanansa eikä esimerkiksi rintojen sitominen binderillä ole kaikille tuttua. Etenkin Helsingissä moni kokee, että on valehdeltava, että on binääriä, sillä muunsukupuoliset eivät saa haluamiaan hoitoja. Tampere on paljon avoimempi. 

 
Välillä mielikuvittelen, että jos meillä olisi nyt nollapiste ja siirryttäisiin aivan uudelle planeetalle, millaisia lakeja ja yhteiskuntarakenteita siellä pitäisi olla, jotta kaikki voisivat toteuttaa itseään niin, ettei vahingoitettaisi toisiamme. ~ Viima (s. 112)

  
Kävin kuuntelemassa teoksen tekijöiden haastattelua Helsingin kirjamessuilla KirjaKallion lavalla.
Haastateltavina vasemmalta Pii Anttonen, Kimmo Lust ja Kaisu Tervonen.
 
Arvosana:
   
Takakannesta:
Kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä vaikuttaa siihen, millaista politiikkaa Suomessa tehdään ja miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana. Näkymytön sukupuoli -kirja kertoo noista kasvukokemuksista, törmäämisistä viranomaisten kanssa ja oman tilan löytämisestä. Se on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. 
  
Toimittajat Kaisu Tervonen ja Veera Järvenpää ovat haastatelleet 15 ihmistä. Kirjan tarinat ovat minä-muotoisia kertomuksia sukupuoli-identiteetin etsimisestä. Valokuvaaja Jenni Holman kuvissa ihmisiä ei typistetä sukupuoleksi eikä sukupuoliteta. Kirjan kolmas osuus ovat Pii Anttosen, Kimmo Lustin ja Apila Pepita Miettisen sarjakuvat. Sarjakuvat tuovat kirjaan helposti lähestyttävää faktaa sukupuolenkorjausprosessista ja erilaisista sukupuoli-identiteeteistä. Sarjakuvilla on sama asema kuin tekstillä yleensä tietokirjoissa; ne eivät vain kuvita kirjan muuta sisältöä vaan välittävät yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa.
  
Näkymätön sukupuoli -hankkeen ovat aloittaneet valokuvaaja Jenni Holma ja sarjakuvataiteilija, graafinen suunnittelija Apila Pepita Miettinen, jonka feministisiä ja poliittisia sarjakuvia on ilmestynyt Suomessa ja ulkomailla. Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen ovat toimittajia.
   
174 sivua, Into & Voima 2018

Esipuhe: Tarja Halonen
 
Valokuvat: Jenni Holma
      
Samankaltaista luettavaa: Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin, Meredith Russo: Tyttösi sun
  
   
"Oikeus päättää omasta kehosta ja vanhemuudesta on hyvin keskeinen ihmisoikeus."
  

Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet 2019: 45. Kirjan nimessä on kieltosana

Nefertiti MalatynEi äitimateriaalia herätti huomioni, sillä se on käsittääkseni ensimmäinen tietokirja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Karistoltakin piti ilmestyä aiheesta teos viime syksynä, mutta sen julkaisua siirrettiin. Olen puhunut omasta vapaaehtoisesta lapsettomuudestani mm. Anu Holopaisen nuortenkirjan Sydänhengitystä yhteydessä. Kirjoitin aiheesta vuosia sitten ainejärjestölehteeni sekä pohdin asiaa Ylen haastattelussa. Olikin siis todella mielenkiintoista lukea vertaiskokemuksia. 
 
Se, että valitsee toisin kuin muut, vaatii ihmiseltä vahvaa itsetuntoa ja itsetuntemusta. Kun toimii poikkeuksellisesti ja vastoin muiden odotuksia, joutuu useimmiten miettimään toimintaansa ja tavoitteitaan tarkemmin. (s. 8)
 
Malaty on haastatellut 18 naista, jotka eivät halua syystä tai toisesta äidiksi. Löysin paljon samastumispintaa ja tuttuja ajatuksia niin lapsuudesta kuin aikuisuudestakin. Esimerkiksi eläinrakkaus, poikatyttöys, majojen rakentaminen, perinteiden hylkääminen, pehmolelujen suosiminen nukkejen sijaan ja Barbie-leikeissä vaatteisiin keskittyminen kuvaavat hyvin omia kokemuksiani.
 
Vietämme puolisoni kanssa niin sanottua nörttielämää: pelaamme tietokonepeljä, lautapelejä ja roolipelejä, luemme paljon ja katsomme elokuvia ja sarjoja. ~ Marju, 44 (s. 94)
 
On erikoista, kuinka miehen lapsettomuutta pidetään hyväksyttävänä. Olen kuullut kommentteja tyyliin: "Mies haluaa olla villi ja vapaa, hän totetuttaa itseään sekä tulee ja menee oman mielensä mukaan." Mutta jos nainen haluaa samaa, niin hänessä on jotain pielessä, koska raskaus ja lasten hoitaminen ovat luonnollisia tiloja naiselle. Näin ehkä eläinkunnassa, mutta ihminen saa tehdä päätöksensä järjellä. On hyvä, että vielä tässäkin maailmanajassa naiset meillä Suomessa saavat painostuksesta huolimattaa päättää itse kohdustaan. Viimeistään yli 30-vuotiaana.
   
Ironista on, että ilmastonmuutoksen kannalta vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyminen voi olla paras tapa varmistaa ihmislajin säilyminen tulevaisuudessa. (s. 23)
   
Teoksessa on myös yksi muunsukupuolinen henkilö, joka toteaa, että sateenkaaripiireissäkin on usein olettama, että haluaa lapsia. Hän myös mainitsee asian, jota itsekin olen usein pohtinut: miksi seksuaalivähemmistöön kuuluva (tai adoptiolasta toivova heteroparikin) joutuu mikroskoopin alle tarkasteltavaksi ja heteroparit voivat tulla raskaaksi vahingossakin ja pitää lapsen, vaikkei raskaus olisi edes haluttu. Hän toivoo, että jokainen sitä haluava voisi kokea vanhemmuuden. On kyllä mielenkiintoista, että toisten lasten hankkimista ihmetellään ja rajoitetaan ja toisia suorastaan pakotetaan hankkimaan jälkikasvua, vaikkei heillä olisi siihen henkisiä, fyysisiä tai taloudellisia valmiuksia. 
 
Olen kuvannut sitä niin, että olen kuin tietokone, johon ei ole asennettu vauvaohjelmaa. ~ Kaisa, 39 (s. 60)
 
Monet kirjan veloista toteavat geeniensä olevan huonot lapselle annettavaksi. Olen usein miettinyt erilaisia sairaalasarjoja ja dokkareita katsoessani, että miksi vanhemmat antavat lahjaksi lapselleen kärsimystä aiheuttavan sairauden - siis tietoisesti hankkivat lapsia, vaikka sairastavat tai tietävät kantavansa jonkin sairauden geeenejä tai heillä on jo lapsi, jolla on sairaus. Ja kutsuvat sitten lastaan rohkeimmaksi ihmiseksi, jonka tuntevat ja kehuvat, kuinka kovasti tämä tsemppaa, vaikka onkin niin sairas. Jos haluaisin lapsen, niin toivoisin sen olevan terve - monet sairaudet kun voi jo geenitestillä saada tietoonsa ennen lapsen hankintaa tai raskauden alkuvaiheissa.
 
Ei äitimateriaalia sopii kaikille vapaaehtoisesta lapsettomuudesta kiinnostuneille, vertaiskokemuskokoelmaksi ja ajatusten herättelijäksi.
   
Arvosana:
     
Takakannesta:
Miksi yhteiskunta painostaa hankkimaan lapsia ja miten naiset kokevat sosiaalisen paineen tulla äidiksi? Oliko entisaikaan omasta halustaan lapsettomia? Onko vapaaehtoinen lapsettomuus synnynnäistä vai iän myötä kypsyvä ratkaisu? Onko luonnossa vapaaehtoista lapsettomuutta?

Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia uutuuskirjassa Ei äitimateriaalia, joka sisältää 18 vapaaehtoisesti lapsettoman naisen tarinan. Muun muassa kirjailija Monika Fagerholm, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka, muusikko Kikka Laitinen, fitnessmalli Elina Tervo ja toimittaja Mari Pudas kertovat, miksi he eivät halua lapsia ja millaista elämä lapsettomana naisena on.

Lapsettomuuden valitseminen herättää yhä negatiivisia reaktioita, ihmettelyä ja paheksuntaa. Äitiyttä pidetään naiselle luontaisena tilana, johon tulisi pyrkiä. Toisin toimivat naiset joutuvat perustelemaan lapsettomuuttaan ja kohtaavat suoraa ja epäsuoraa arvostelua.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on viime vuosina ollut paljon esillä julkisuudessa. Tämä kirja on kuitenkin ensimmäinen aihetta käsittelevä suomenkielinen teos. Se on kattava tietopaketti vapaaehtoisen lapsettomuuden historiasta, biologiasta ja valinnan tehneiden naisten yhteiskunnallisesta asemasta.

Kirjan tekijä Nefertiti Malaty on psykologi ja vapaa kirjoittaja

194 sivua, Reuna 2018
  
Teoksen ovat lukeneet myös: Kartanon kruunaamaton lukija, Lukujonossa, Täysien sivujen nautinto, Elämä on ihanaa
   
"Päätin, että yrittäisin kaikin keinoin tehdä tehtäväni niin, että kärsivät 
kanssasisareni hyötyisivät siitä, ja näyttäisin, kuinka heidät laitetaan 
laitokseen ilman oikeudenmukaista tutkimusta."
   
   
Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Helmet 2019: 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
   
Ihmiset maailmassa eivät voi koskaan kuvitella, miten pitkiä päivät ovat mielisairaaloissa. Ne tuntuivat loputtomilta (s. 104)
    
Nellie Bly oli Elizabeth Jane Cochranin kirjailijanimi. Hän eli 1864-1922 ja oli tutkiva journalisti, joka soluttautui mielisairaalaan ja kertoi siellä näkemästään ja kokemastaan. Blyn artikkelin Kymmenen päivää mielisairaalassa julkaisun jälkeen mielenterveyden hoito muuttui merkittävästi.
   
Minun tehtäväni oli kertoa tarkasti kokemuksistani -- kuvailla [mielisairaalan] toimintaa, joka on aina niin tehokkaasti piilotettu muilta kansalaisilta valkohattuisten hoitajien ja salpojen ja kaltereiden taakse. (s. 1-2)
  
Bly oli töissä lehdessä, jonka päätoimittaja ehdotti hänelle aihetta. Niinpä parikymppinen journalisti hakeutui erinäisten mutkien kautta pahamaineiseen mielisairaalaan. Siellä ollessaan hän tarkkaili kuinka hoitajat ja lääkärit kohtelivat naispotilaita. Ketään tuskin hämmärtyttää, että eihän siellä asiat kauhean hyvin olleet. 
  
Siitä hetkestä lähtien, kun menin mielisairaiden osastolle, en tehnyt mitään yrittääkseni ylläpitää potilaan rooliani. Puhuin ja toimin aivan kuin tavallisessa elämässänikin. Mutta niin oudolta kuin tämä kuulostaakin, mitä järkevämmin puhuin ja toimin, sitä hullumpana minua pidettiin.(s. 4-5)
  
Bly tiesi, että häntä tultaisiin hakemaan vähän ajan päästä, joten kokemus ei ollut niin ahdistava kuin muilla naisilla, jotka tuskin koskaan pääsivät vapaaksi. Ilmeisesti vain harva oli oikeasti lääketieteellisen avun tarpeessa, naisia kun määrättiin hoitoon mitä omituisimmista syistä - eräskin joutui laitokseen, koska piti enemmän muista miehistä kuin omasta puolisostaan. Bly tosin toteaa, että naisten huono kohtelu aiheutti mielenterveyden heikkenemistä laitokseen tulemisen jälkeen. Kun Bly pääsi vapaaksi, häntä harmitti, ettei voinut ottaa mukanaan muutamia naisia, joihin tutustui lyhyen koettelemuksensa aikana.
    
"Meitä ei haittaa sinun satuttamisesi. Ole hiljaa tai sinuun sattuu vielä enemmän." -- "Olet nyt julkisessa laitoksessa, ja et voi odottaa saavasi mitään. Tämä on hyväntekeväisyyttä ja sinun pitää olla kiitollinen siitä, mitä saat." -- "sinun ei tarvitse odottaa mitään ystävällisyyttä täällä, sitä et tule saamaan" (s. 81-82)
  
Nellie Bly on ilmeisesti yksi Mia Kankimäen yönaisista teoksessa Naiset joita ajattelen öisin. Laitoin sen Goodreadsin lukulistalleni. Kiitos Oppianille arvostelukappaleesta ja siitä, että teos viimein suomennettiin, oli kiinnostavaa lukea mielenterveyden huollosta yli sata vuotta sitten. Suomennokseen oli kuitenkin jäänyt harmillisen paljon  kirjoitusvirheitä ja kankeita lauserakenteita. 
  
Mikä mystinen asia hulluus on. Olen seurannut potilaita, joiden huulet ovat ikuisesti sinetöity ikuiseen hiljaisuuteen. Ne elävät, hengittävät, syövät. Ihmisen muoto on olemassa, mutta se jokin, jota ilman keho voi elää, mutta jota ei voi olla ilman kehoa, puuttuu. (s. 123)
  
Arvosana:
     
Takakannesta:
Nellie Bly (1864 - 1922) oli ensimmäisiä tutkivia journalisteja. Kymmenen päivää mielisairaalassa on Blyn selvitys siitä, kuinka mielenterveyden ongelmia hoidettiin 1800-lopun New Yorkissa.Reportaasiaan varten Bly kirjautui potilaana pahamaineiseen naisten mielisairaalaan, jonka lääkärit ja hoitajat eivät tienneet hänen olevan toimittaja. Blyn paljastukset johtivat merkittäviin uudistuksiin ja muutoksiin mielenterveyden hoidossa.Kymmenen päivää mielisairaalassa on merkkipaalu sekä tutkivan journalismin historiassa että mielenterveyden hoidossa ja sen kehityksessä.

Suomentanut: Heidi Kouridou, 137 sivua, Oppian 2018

Alkuperäinen nimi: Ten Days in a Madhouse (1887)
     
Teoksen ovat lukeneet myös: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie

Magdalena Hai: Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat #1)

$
0
0
"Niin kauan kuin Royaume oli ollut olemassa, sitä oli hallinnut kaksi kuningatarta: 
Mustan mahdin taitaja ja Valkean mahdin taitaja. Pimeys ja Valo. Paha ja hyvä."
   
   
Arvostelukappale
   
Luin Magdalena HainKolmannen sisaren sekä Siiri EnorannanTuhatkuolevan kirouksen vähän ennen kuin viime vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voittaja julistettiin. Kirjoitin näistä myös arvostelut Risingshadowlle, mutta ne eivät ole vielä ilmestyneet. Oma voittajaehdokkaani oli Kolmas sisar, josta tuli suosikkini Hain tuotannosta. Olen aiemminkin nauttinut suuresti hänen kirjoistaan, kuten Gigi ja Henry -trilogiasta. En malta odottaa, että Royaumen aikakirjat saavat jatkoa!
  
Tarina alkaa toisessa maailmassa, tienristeysten Royaumessa, missä asuu noitia. Maailma on hyvin pimeä, ainoastaan lumottujen revontulien valaisema. Tuhat vuotta aikaisemmin käyty sota päättyi siihen, että yksi noidista, teoksen nimessäkin mainittu kolmas sisar, vei auringon mukanaan. Noitien planeetan lähellä on kolmetoista galaksienvälistä portaalia, joista tulee vierailijoita muista maailmoista ja jotka on nimetty kiinalaisen horoskoopin eläinten mukaisesti. Royaumen noidat ovat noiden porttien vartijoita. 
  
Revontulien takana kiersi kehäänsä Royaumen pimeä Kuu. Sodan jälkeen syntyneille, Lunelle ja hänen ikätovereilleen, ikiyön Royaume oli ainoa maailma, jonka he tunsivat. Lune ei osannut kaivata vanhempien noitien myyttistä Päivää. (s. 15)
  
Keskiössä on kahden varsin erilaisen tytön ystävyys. Toinen on Minuitin, mustan noidan tytär Lune ja toinen valkoisen noidan Auben tytär Arc-en-Ciel, kutsumanimeltään pelkkä Ciel. (Minulle Cielin nimestä tulee ensimmäisenä mieleen arkkienkeli, mikä saattaa olla kirjailijan tarkoituskin.) Lisäksi kirjassa käydään paitsi paljon valtataisteluita hyvän ja pahan välillä, myös ripotellaan teemoja suvaitsevaisuudesta. 
  
Noidat ikääntyvät eri tahdissa kuin ihmiset. Tytöt ovat juuri täyttäneet tuhat vuotta ja saaneet sielulaulunsa, joka on merkki täysi-ikäisyydestä. Royaumen noidat pystyvät hankkimaan lapsia kaikkien maailmansa vierailijoiden kanssa, sukupuolesta riippumatta ja joskus jopa näiden tietämättä. Tämä oli varsin kiinnostava ratkaisu, johon en ole törmännyt kirjoissa, leffoissa tai tv-sarjoissa aikaisemmin. 
     
Usvan keskeltä käveli rähjäinen kissa. Iso, punainen kolli täynnä tappeluarpia ja takkuista turkkia. (s. 67)
  
Lune ja Ciel saavat kummatkin varsin yllättävät laulut ja heidän täytyy paeta kotimaailmastaan. Avukseen he saavat familiariksen, kissan nahkoihin puetun demonin, jolle Lune antaa nimen Loiri. Tytöt päätyvät meidän maailmaamme. Täälläkin on magiaa, mutta paljon vähäisemmässä määrin kuin Royaumessa. Loiri on ehdottomasti suosikkihahmoni, mutta pidin myös todella paljon Lunesta sekä mystisestä Niemannista. 
  
Noidat ja ihmiset eroavat ulkoisesti vain vähän, ainoastaan korvien ja hampaiden muoto paljastavat kuka kukin on (ja, no, Lunen ihon sävy muuttuu kuun vaiheen mukaan ja Ciel pystyy vaihtamaan hiustensa väriä tahdollaan, mutta myös tunteet vaikuttavat niihin). Niinpä tytöt soluttautuvat hyvin uuteen kotiinsa ja maagiseen kouluun, Lyceumiin, ilman tarvetta illuusiohahmoille eli avatareille.   
  
Niemann oli jättänyt hiuksensa auki. Kihartuvinakin ne ylsivät melkein hänen harteilleen ja kehystivät pojan kasvot niin, että tämä olisi voinut olla hahmo suoraan jostain ihmisten pateettisesta goottilaisesta romanssista. (s. 246)
  
Hain kieli on iloittelevaa, hän viittaa laajasti populaarikulttuuriin ja hänen hahmonsa ovat moniulotteisia, heistä löytyy syvyyttä, joka saa melkein uskomaan, että he ovat oikeita. Pidän paljon Hain sanavalinnoista (töpsäyttää, myrytä, sykeröityä) ja kielikuvista, kuten "elämä oli ollut jotain muuta kuin täydellinen kupla vatupassin keskiössä" ja "kauhun pyörivä sirkkeliterä". Lisäksi tapa, jolla hän kuvailee seksikohtauksia on yksi parhaista lukemistani YA-kirjallisuudessa
  
Hai on myös keksinyt uuden sanan kuvaamaan ei-maagisia ihmisiä aiempien, kuten "jästi" (Harry Potterit) ja "nurja" (Puoliksi paha) lisäksi, mundis. Virallinen nimitys on maakalaiset, mutta se ei ole saavuttanut suurta suosiota arkipuheessa. "Ihminen" puolestaan koetaan lajistisena. Mundis toimii kyllä todella hyvin. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan Hai vie tarinaa, sillä ensimmäinen osa sarjaa ei päättynyt kliseisesti cliffhangeriin vaan kaikki mahdollisuudet ovat yhä avoinna. 
  
Loiri mulkaisi oksilla istuvia lintuja pahansuovasti. Demonisen vihan purkaminen höyhenpukuisiin dinosaurusten jälkeläisiin oli surkea korvike sekasorrolle, jota se halusi aiheuttaa. (s. 232) 
  
Takakannessa kirjaa kuvataan mangamaiseksi ja mangan lukijana en tätä aivan täysin voi allekirjoittaa. Piirroskuvakansi, hahmojen koulupuvut, yin ja yang -tematiikka ja maagisuus eivät minusta riitä moiseen väitteeseen. Se on kuitenkin ainoa miinus lukukokemuksessa, eikä mangaa lukemattoman tarvitse säikähtää rinnastusta. Suosittelen Kolmannen sisaren lukemista ihan kaikille yli 13-vuotiaille, se vie mukanaan ja kirjaa on vaikea laskea käsistään.   
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Onko uusi suurnoita vihdoin syntynyt? Upea mangahenkinen seikkailu aloittaa sarjan.
  
Lune, mustan noidan tytär, valmistautuu juhlimaan ystäväänsä Cieliä, joka on saamassa laulunsa, noitaluontonsa. Ciel paljastuu kuitenkin lauluttomaksi, sanchantiksi, ja kaikki ovat kauhuissaan. Edellinen sanchante oli tuhota valtakunnan.
  
Tyttöjen on paettava kotoa. He päätyvät Maahan, missä heitä odottaa Rehtoriksi kutsutun olennon johtama koulu ja sen toismaailmalliset asukit. Varsinkin yksi heistä, Niemann, horjuttaa Lunen tasapainoa. Kuka Niemann on, miksi Lune ei voi vastustaa häntä?
  
Royaumessa valkoinen noita tekee kaikkensa löytääkseen tyttärensä Cielin. Valtakunnan kohtalo on jälleen vaakalaudalla.
    
557 sivua, Otava 2018

Terhi Tarkiainen: Pure mua

$
0
0
"Lemmikki, joka puhkoo kaksi nättiä reikää kaulavaltimoon ja hörppii musta verta, 
kunnes mä olen rutussa kuin tyhjä, ihmisen muotoinen ilmapallo."
    
   
Arvostelukappale
   
Luin Terhi Tarkiaisen esikoisteoksen Pure mua jo viime vuoden lokakuussa. Minulla oli kirja matkassa Helsingin kirjamessuilla ja sain omaan kappaleeseeni kirjaa nimmarin kirjailijalta, kiitos! Toisin kuin ennen kirjaan tarttumista luulin, kyseessä ei olekaan pelkkää höttöistä romantiikkaa pursuileva chick lit, vaan kansien välistä löytyy niin huumoria, Suomen sisällisota 1918 ja ihmisoikeuskysymyksiä, feminismiä, ilmastonmuutospohdintaa ja rokotusvastaisten kritisointia. 
   
Messuilla Buffy, vampyyrintappajan faniksi tunnustautunut Tarkiainen kertoi, kuinka oli huomannut aikuisille suunnttujen vampyyrikirjojen vähyyden. Suositut J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta ja Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -sarjat tulevat helposti mieleen, mutta muita onkin vaikeampi nimetä (ainakaan niin, että kyseinen teos löytyisi suomennettuna). Niinpä Tarkiainen halusi kirjoittaa oman versionsa vampyyreistä osaksi kaanonia ja komeasti sen tekeekin. 
  
  
Anna on 30-vuotias humanisti, jonka rikkaat vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tapaan, jolla tytär elää elämäänsä. Ikuisuusprojektiksi venähtäneen gradun kanssa painiva Anna saa nimittäin lahjaksi vampyyrin, jonka kanssa "harjoitella, miten miesten kanssa ollaan", sillä he haluavat ainoan lapsensa alkavan mahdollisimman pian tekemään lapsenlapsia. On olemassa vampyyreitä välittävä kenneli, jonka perussääntö on sama kuin fight clubilla, ja se sääntö on, ettei tästä eksklusiivisesti klubista puhuta ulkopuolisille. 
  
Annalla menee hetki ymmärtää, että vampyyrejä on olemassa ja vielä pidempi hetki sen asian kanssa, että hänen vanhempansa hankkivat hänelle "uuselävän kädellisen" seksileluksi. Nämä vampyyrit eivät pysty saamaan lapsia ihmisnaisten kanssa, toisin kuin Houkutuksessa. Herkullisia kirjallisia viittauksia on teoksessa lukuisia. Kuten Vladin  (ei niin kuin Vlad Tepes vaan lyhenne Vladislav Mihailovitšista) kuolinpäivä, josta en ole aivan varma, onko se tarkoituksella sama kuin Houkutuksen Bellan (ja myös minun) syntymäpäivä, 13. syyskuuta, vai onko se vain onnekasta sattumaa. 
   
"Kuka antaa kenellekään lahjaksi vampyyrin! Mistä te voitte saada päähänne jotain niin järjetöntä'?" (s. 15)
   
Häkissä toimitetulla Vladilla on kaulassaan nahkapanta ja sille - vai hänelle? - voi antaa sähköshokkeja, jos se ei tottele. Jaiks! Vampyyri tihkuu seksiä ja on ilmielävä (tai siis kuollut) populaarikulttuurin luoman kliseisen vampyyrin ilmentymä. Hänen komeutensa saa Annan miettimään, mahtaako olla olemassa tavallisen ihmisen näköisiä vampyyrejä, joilla on purentavikoja, aknearpia, keskivartalolihavuutta tai kalju. Entä onko zombejakin olemassa?
   
Vanhemmat ovat aikaisemminkin antaneet Annalle kalliita ja vain harvojen tavoiteltavissa olevia lahjoja, kuten hybridiauton, jonka Anna palautti kerättyään tarpeeksi rahaa ostaakseen käytetyn Volvo 740:n, joka "tuhosi ympäristöä ihan vain seisoessaan parkissa". Hän haluaa olla oman elämänsä nainen, vaikka tuottaakin itsenäisyydellään ja itsepäisyydellään jostain syystä pettymyksen vanhemmilleen. 
  
"Pelkkiä pettymyksiä toistensa perään sinä olet meille tuottanut", äiti jatkoi. -- "Olisit nyt koettanut löytää itsestäsi edes ripauksen naiseutta. Kuka tuollaisen muka huolii vaivoikseen? -- Hyödytön, kiittämätön lapsi!" (s. 117)
    
Vlad juo verta pullosta ja hänellä on ihan tavalliset ihmishampaat, samat jotka hänellä oli kuollessaan. Anna ei pidä lahjansa mukana tulleesta ohjekirjasta, joka luokittelee vampyyrit epäelävinä käytännössä esineiksi, joille saa tehdä mitä vain. Annan mielestä ihmisoikeudet kuuluvat myös vampyyreille ja kohtelee Vladia vertaisenaan, joskin pelkää tämän voimaa ja verenjanoa, mikä onkin ihan tervettä. Vladin vapautusyritys Kennelin kahleesta muuttuu kunnon seikkailuksi, etenkin kun kuvioihin tulee toinenkin vampyyri, Kalma (jonka kuvittelin Alias- tv-sarjan Julian Sarkin näköiseksi, Vlad puolestaan on lainannut ulkonäkönsä Ian Sommarhalderilta).
  
Pidin suuresti Tarkiaisen kielestä, ja luin jopa joitakin kohtia ääneen puolisolleni, mitä tapahtuu varsin harvoin. Kielikuvat, maailman- ja hahmojenluonti sekä juonenkuljetus olivat onnistuneita, ja sujuvasti rullaavaa teosta oli ilo lukea. Olisin ahminut Annan, Vladin ja Kalman tarinaa pidempäänkin. Näin kirjan luettuani jopa unta Vladista ja Kalmasta (Kalma oli loukkaantunut, hän ja Vlad hakivat suojaa jostakin mummonmökistä, jonka etuoven pielessä kasvoi vampyyreille myrkyllinnen köynnöskasvi). Mielenkiinnolla jään odottamaan, milloin saamme kuulla lisää Tarkiaisesta ja millaiseen maailmaan hän silloin lukijansa johdattelee.  
  
Tuntui kuin vuosien saatossa yksittäiset lainaukset olisivat päässeet lisääntymään keskenään ja tuottamaan loputtoman lähdeviittausten rihmastoja, jotka levisivät kuin lääkeresistantti sieni-infektio. (s. 93)
    
Arvosana:
   
Takakannesta:
Haluaisitko sinä ihan oikean, komean vampyyrin, jolle saat tehdä mitä tahansa? Anna ei ehkä olisi halunnut. Villi romaani keikauttaa verenimijäperinnettä!
   
Kun Anna täyttää 30, hän saa vanhemmiltaan lahjaksi Vladin, upean vampyyrimiehen häkissä. "Jos vaikka opettelisit tällä, miten niiden miesten kanssa ollaan." Mukana on käyttöopaskin. Anna tahtoo vain palautusosoitteen. 
   
Gradu vuoden 1918 punakapinasta saa jäädä, kun vampyyrit imaisevat Annan seikkailuun täynnä kahlittuja petoja, seksuaalisia paineita ja laastareita kaulalla. Mitä toiselle ihmiselle saa tehdä? Entä missä ovat rajat, jos toinen ei ole ihminen? Esikoiskirjailijan pureva huumori saa punnitsemaan yllättäviä kysymyksiä.
   
403 sivua, Tammi 2018

Ehdokkaani Blogistanian kirjallisuuspalkintojen äänestyksessä 2018

$
0
0
 
Blogistanian Finlandia
   
◦ Maarit Verronen: Hiljaiset joet (Aviador), 3 pistettä
◦ Terhi Tarkiainen: Pure mua (Tammi), 2 pistettä
   
   
Blogistanian Globalia
   
Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (suom. Maija Heikinheimo, Bazar), 3 pistettä.
Lars Wilderäng: Tähtipöly (suom. Sirpa Parviainen, Jalava), 2 pistettä.
        
  
Blogistanian Kuopus
   
◦ Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava), 3 pistettä
◦ Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä? (suom. Kristiina Vaara, Gummerus), 2 pistettä
◦ Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta, 1 piste
     
   
Blogistanian Tieto
   
◦ Jenni Holma, Veera Järvenpää & Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli - Ei-binäärisiä ihmisiä (Into & Voima), 3 pistettä
◦ Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia (Reuna), 2 pistettä
◦ Nellie Bly: Kymmenen päivää mielisairaalassa (suom. Heidi Kouridou, Oppian), 1 piste

Blogistanian Kuopus 2018 - Äänestyksen tulokset

$
0
0
   
Magdalena Hain Kolmas sisar ja Maria Turtschaninoffin Maresin voima ovat kirjabloggaajien valinnat vuoden 2018 parhaiksi lasten- ja nuortenkirjoiksi 
  
Suomalaiset kirjabloggaajat valitsivat vuoden 2018 parhaat lasten- ja nuortenkirjat verkkoäänestyksellä 24.2.2018. Blogistanian Kuopus -palkinnon voitti jaetulla ensimmäisellä sijalla tasapistein Magdalena Hain Kolmas sisar (Otava) ja Maria Turtschaninoffin Maresin voima (suom. Marja Kyrö, Tammi). Kolmanneksi eniten ääniä sai Sarah Crossanin Yksi (suom. Kaisa Kattelus, S&S). 

Kolmas sisar ja Maresin voima saivat yhtä paljon pisteitä samoilla pistesijoituksilla, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Yleensä saman äänimäärän keränneiden teosten sijoitukset ovat vaikuttaneet selvän voittajan valintaan, mutta toisin kuin säännöissä sanotaan, päädyimme bloggareiden kesken jakamaan ensimmäisen sijan näiden kahden kirjan kesken emmekä arponeet voittajaa. Säännölle ei ole aiemmin ollut tarvetta ja sen koettiin olevan huonosti toimiva. Tämä muutos tulee myös ensi vuoden sääntöihin.
  
Blogistanian Kuopus -palkinto jaetaan nyt seitsemättä kertaa. Kirjabloggaajat äänestivät blogeissaan suosikkinsa vuonna 2018 julkaistuista suomen-, ruotsin- ja saamenkielisistä sekä näille kielille käännetyistä lasten- ja nuortenkirjoista. Äänestykseen osallistui 18 kirjabloggaajaa. Ääniä annettiin kaikkiaan 34 teokselle.
  
Blogistanian Finlandia tulokset Tuntematon lukija -blogissa
Blogistanian Globalian tulokset Kirjamies -blogissa
Blogistanian Tiedon tulokset Hannan kirjokansi -blogissa
    

Otteita kirjabloggaajien arvioista

  
Magdalena Hai: Kolmas sisar
  
"Kolmas sisar on scifimpi, katu-uskottavampi ja kantaaottavampi versio J.K. Rowlingin Harry Pottereista. -- Minulle henkilökohtaisesti Kolmas sisar on kuitenkin ja ennen kaikkea näyte Magdalena Hain huikeasta kielellisestä ilmaisusta."
  
"Hain kieli on iloittelevaa, hän viittaa laajasti populaarikulttuuriin ja hänen hahmonsa ovat moniulotteisia, heistä löytyy syvyyttä, joka saa melkein uskomaan, että he ovat oikeita. Pidän paljon Hain sanavalinnoista -- ja kielikuvista -- Lisäksi tapa, jolla hän kuvailee seksikohtauksia on yksi parhaista lukemistani YA-kirjallisuudessa."
  
Maria Turtschaninoff: Maresin voima
  
"Maresin tarina oli erittäin miellyttävää luettavaa. Ursula Le Guinin henkistä perintöä tästä on helppo aistia, samoin tervehenkistä feminismiä ja uskoa tiedon voimaan."
- Kirjavinkit / Mikko 
  
"Maria Turtschaninoff on luonut mielikuvitushistoriaan lumoavan fantasiamaailman, jossa uskomukset, ympäristö ja henkilöt välittyvät elävästi. Teossarjaa luonnehtisin feministiseksi fantasiakirjallisuudeksi, voi sen sijoittaa myös YA-kirjallisuuteen, mutten näe lukijalle yläikärajaa."

Sarah Crossan: Yksi
  
"Sarah Crossanin Yksi -- kertoo niinkin marginaalista tapauksesta kuin siamilaisista kaksosista, mutta onnistuu välittämään kaikki kliseet tyylikkäästi. -- Vaikka aihe tuntui aluksi kauhean teennäiseltä --niin kirja voitti minut täysin puolelleen. Ensinnäkin sen lukeminen oli helppoa, sillä säeromaani -- eteni kuin juna. Rivien väljyys ja sanojen väliin jäävä tila nopeuttivat lukemista."
  
"Sarah Crossanin Yksi on runoproosamuotoon kirjoitettu kirja -- Kirjassa lukija haastetaan pohtimaan sitä, voiko siamilainen kaksonen koskaan rakastua, kun hän on kiinni toisessa ihmisessä. -- Kirjassa käsitellään myös muita vakavia teemoja, kuten vanhemman alkoholismia ja miten se vaikuttaa koko perheeseen."
  

Muut ääniä saaneet kirjat:

  • Taru Anttonen & Milla karppinen (toim.): Sankaritarinoita kaikille (ja kaikille muille)
  • Linda Boderdam: Hyvää yötä maa
  • Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä?
  • Ted Forsström & Kaj Korkea-Aho: Zoo! Sydänkohtauksia
  • Lena Frölander-Ulf: Isä, minä ja meri
  • Päivi Haanpää & Marika Riikonen (toim.): Tusina
  • Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu, elämä ja teot
  • Ville Hytönen: Ötökkämaan talvi
  • Essi Ihonen: Ainoa taivas
  • Mervi Juusola: Kuinka minusta tuli rohkea
  • Henna Koste: Siiri Siimahäntä ja Afrikan serkku
  • Nina LaCour: Välimatkoja
  • Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat sadut
  • Satu Leisko: Unohtunut kansa
  • Petja Lähde: Surunsyömä
  • Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
  • Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tulen perillinen
  • Riina Mattila: Järistyksiä
  • Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee
  • Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
  • Lars Mæhle: Kuka tuli sisälle ulkokengät jalassa
  • Maarit Nurmi: Eemun tarinoita 1: Musta tulee sankari
  • Veera Salmi: Puluboi - agentti NollaBullaNolla ja kamukiemulat
  • André Simon & Susanna Olkinuora: Ugu Ugu ja hiljaisuuden kaupunki
  • Salla Simukka: Sytytä valot! / Sammuta valot!
  • Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Kaksi heimoa
  • Elina Pitkäkangas: Ruska
  • Elina Rouhiainen: Aistienvartija
  • Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta
  • Erika Vik: Nefrin tytär
  • Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot

Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaasteen kooste

$
0
0
   
Vuosi on kulunut hujauksessa ja onkin aika koostaa Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaasteeseen luetut teokset. Aliarvioin ainakin omat sarjakirjojen lukutottumukseni, sillä luin haasteen aikana huimat 46 kirjaa, jotka kuuluivat 35 eri sarjaan. Saavutin siis korkeimmat tason, Sarjastaja. 
 
Osittain määrä selittyy sillä, että joistakin sarjoista on suomennettu vain ensimmäinen osa, enkä kaikkien kohdalla edes ollut tiennyt sitä aiemmin. Sarjoihin kuuluvia sarjakuvia en tähän listannut, ne löytyvät suurelta osin Sarjakuvahaasteen koosteesta, joka ajoittui suurelta osin samaan aikaan.
   
Listasin lukemani lasten- ja nuortenkirjat sekä aikuisempaan makuun olevat romaani omissa ryhmissään aakkosjärjetyksessä. Linkkaa oma koosteesi tämän postauksen kommentteihin tai kirjoita lukemiesi teosten nimet. Kuinkahan paljon samoja kirjoja listoilta löytyy? Koosteista onkin sitten helppoa bongata lukuvinkkejä sarjoihin! 
   
Tasot:
1 kirja - Annoit pikkusormen sarjoille
3 kirjaa - Trilogisti
5 kirjaa - Valikoiva sarjalukija
10 kirjaa - Koukussa sarjoihin
15 kirjaa tai enemmän - Sarjastaja
  
      
Lastenkirjat: (13)
    
  
Nuorten ja YA-kirjat: (23)
    
  
Muut romaanit: (10)
  

Minna Canth -lukuhaaste (13.-19.3.2019)

$
0
0
   
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin syntymästä. Niinpä onkin vain soveliasta, että vuodesta 2015 alkaen vetämäni Minna Canth -haaste kestää tällä kertaa kokonaisen viikon yhden päivän sijaan. 
    
Aiempina vuosina olen postannut Canthin syntymäpäivänä 19.3. jostakin hänen teoksestaan (tähän mennessä olen lukenut Anna Liisan, Köyhää kansaa, Työmiehen vaimon sekä Agnesin) ja haastanut mukaan muita kirjabloggaajia, instagrammaajia, twiittaajia ja tubettajia. Olipa käyttämäsi alusta mikä tahansa, jos luet kirjoja ja kirjoitat tai puhut niistä, voit osallistua. Somessa voi käyttää aihetunnistetta #minullaoncanthia
  
Haasteeseen voi lukea paitsi Canthin omaa tuotantoa, myös teoksia, jotka kertovat tavalla tai toisella hänstä. Juhlavuosi tarjoilee paljon uutuuksia ja esimerkiksi Blogistanian Tieto -kirjallisuuspalkinnon 2014 voittanut Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth on hyvä lukuvinkki. Canthiin littyviä postauksia voi siis julkaista haasteen alla koko viikon ajan. Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa.
  
Tervetuloa mukaan!
  
   
Omasta lukupinostani löytyvät:
  • Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi? 
  • Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)
  • Minna Canth: Hanna
  • Elina Lappalainen & Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
  • Iida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa
  • Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa
  • Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot
  
Mukana ovat:

Nörttityttöjen lukumaraton (päättynyt)

$
0
0
   
Nörttityttöjen blogin historian ensimmäinen lukumaraton on tänä viikonloppuna ja tokihan osallistuin siihen saadakseni madallettua lainattujen ja arvostelukappaleena saatujen teosten kasaa. Lukupinosta löytyykin valinnanavaraa, mangaa Manga -lukuhaasteeseen (Maaginen suklaapuoti 8-15, Resident Evil 1-4, All You Need Is Kill 1 & 2, Ajokoira ja muita H.P. Lovecraftin tarinoita, My Hero Academia 1 & 2, Patriootti Moriarty), Elise Gravelin lastenkirja Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta, Jyri Paretskoin K15 - Vahinkoja (joka ei ehtinyt kuvaan) sekä sirkusteemaiset Osuuskumman novelliantologia Sirkus Synkkä ja Pia Tervon Ruth. Eiköhän näistä jotain tule luettua. 
  
    
Maraton alkaa klo 21:00 kevyesti teoksella Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta. 
  
   
22:00 Ensimmäinen kirja luettu, saldossa 170 sivua. Seuraavaksi Maaginen suklaapuoti 8
  
  
Klo 0:45 nahchopelti syöty ja toinen luettu teos nostaa lukeman 362 sivuun. Seuraavaksi Maaginen suklaapuoti 9.
  

Klo 2:30 554 sivua luettu, seuraavaksi Maaginen suklaapuoti 10, joka on luultavasti viimeinen, mitä luen ennen nukkumaan menoa.


Klo 4:15 Sivuja on kertynyt jo 746. Lukeminen jatkuu aamulla, seuraavana Maaginen suklaapuoti 11.

 
Klo 16:00 Luin ennen nukkumaan menoa siis Olgan ja neljä Maagisen suklaapuodin osaa, yhteensä 938 sivua. Maraton jatkuu seuraavaksi ohkaisen K15 - Vahinkoja parissa.


Klo 20:00 Vielä ehtii! Luettuja sivuja on kertynyt jo 1114. Seuraavaksi Resident Evil - Marhawa Desire 1.  


Klo 20:30 ja 1194 sivua myöhemmin. Loppuhuipennukseksi vielä Resident Evil - Marhawa Desire 2.


    
Klo 21:00 Lukumaraton päättyy. Lopulliseksi sivumääräksi tuli 8 teosta, 1370. Huh! Taitaa olla isoin sivumäärä maraton-historiassani. Olipas kivaa. Parhaat hetket vietin Resident Evilien parissa, onneksi niitä on vielä kaksi jäljellä (kirpparilta ostetussa nipussa ei ollut viimeistä viidettä osaa, joten se pitää varata kirjastosta).  

Helmikuun luetut ja kuulumisia, sekä maaliskuun lukupino

$
0
0
1) Helmikuussa järjestettiin pitkästä aikaa oululaisten kirjabloggaajien miitti, 2) yksi vuoden 2018 vaikuttavimmista tietokirjoista, Näkymätön sukupuoli - Ei-binääririä ihmisiä, 3) Ystävänpäivänä lukumaratoonattiin, 4) kuinka selvitä zombiapokalpysistä kolmetoistavuotiaana orpona, tähän vastaa Max Brallierin kirjoittama ja Douglas Holgaten kuvittama Maailman viimeiset tyypit, 5) lukupiirin helmikuun teoksena oli Siri Pettersenin Odininlapsi, 6) voitin Marikan koruilut -blogin arvonnassa ja valitsin polymeerimassasta tehdyt tammenterho-korvikset ja kaulakorun, jossa on ihastuttava mustaan kimonoon pukeutunut japanitar, omppu tuli vielä lisäyllätyksenä, 7) Elizabeth Acevedon Runolija X on vaikutava säeromaani, jonka ahmaisin lähes kertastumalta - siitä lisää piakkoin Nörttityttöjen blogissa, 8) kävimme katsomassa puolison kanssa treffileffana Alita: Battle Angelin, josta pidimme molemmat paljon ja jäimme odottamaan jatkoa.
   
Vuosi 2019 on edennyt jo kolmanteen kuukauteensa melkein huomaamatta. Helmikuussa äänestettiin Blogistanian kirjallisuuspalkinnoista. Vuoden 2018 parhaaksi kotimaiseksi teokseksi nousi Olli Jalosen Taivaanpallo, käännökseksi Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton, tieto-kategoriassa ihastutti Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden ensimmäisen sijan jakoivat Magdalena Hain Kolmas sisar sekä Maria Turtschaninoffin Maresin voima.
 
 
Ystävänpäivänä maratoonattiin, kuten on jo muodostunut perinteeksi ja kuun viimeisenä päivänä päättyi Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaaste. Luettujen sarjakirjojen määrä yllätti minut. Bloggasin myös neljä viime vuoden puolella roikkumaan jäänyttä luettua (Heräilevät jumalat, Näpit irti!, Kolmas sisar ja Pure mua). 
 
Helmikuussa luin 10 kirjaa, 2516 sivua. Parhaat lukuhetket tarjosivat Nörttitytöille arvostelemani Runoilija X (artikkeli ilmestyy lähiaikoina), lukupiirikirjana ollut OdininlapsiMaailman viimeiset tyypit sekä Blogistanian Tieto 2018 ehdokkaani (Ei äitimateriaalia ja Näkymätön sukupuoli). Lisäksi luin viisi teosta Manga -lukuhaasteeseen.
  
Maaliskuussa tapahtuu:
 
Blogistanian vuoden 2018 parhaiden kirjojen palkitsemistilaisuus on Helsingissä, keskustakirjasto Oodin Kirjataivassa 13.3. klo 18 - eli menkäähän ehdottomasti sinne, jos olette pääkaupunkiseudulla! Viidennettä kertaa vetämäni Minna Canth -lukuhaaste kestää tällä kertaa viikon, katso ohjeet täältä. #minullaoncanthia 
    
  
Maaliskuun lukupinossa ovat:
  • Naomi Alderman: Voima
  • Kristin Hannah: Satakieli 
  • Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen
  • Anni Nupponen: Valkoinen kaupunki
  • Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Joka päivä on naistenpäivä -haasteen kooste

$
0
0
  
Mitä luimme kerran -blogin Hannan ja Miran (@ireadlikephoeberunsJoka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste päättyy. En lukenut yhtään kirjaa erityisesti tähän haasteeseen, vaan poimin muihin haasteisiin ja muutoin lukemieni joukosta tähän haasteeseen sopivat teokset. Niitä kertyi lopulta peräti kahdeksan. Kiitos vetäjille kivasta haasteesta!
  
    
Luetut kirjat (suluissa alkuperäinen ilmestymisvuosi):

Minna Canth - Suomalainen supernainen

$
0
0
"Minna herää aikaisin ja viettää aamun ensimmäiset tunnit kaikessa 
rauhassa lempipuuhassaan ja lempipaikassaan: talonsa olohuoneessa 
eli salongissa, keinutuolissa sohvapöydän ääressä.

Kynä viuhuu paperilla."
  
  
Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot (Suomen supernaisia 1)
  
Lukuhaasteissa: Minna Canth -lukuhaaste
  
Naisten ja köyhien asemaa parantaneen Minna Canthin juhlavuosi on synnyttänyt paljon uusia teoksia, joissa hänet mainitaan. Tällä viikolla esittelen näiden kahden tietokuvakirjan lisäksi kolme tosisatuteosta, joissa Minna ja joukko muitakin suomalaisia naisia pääsee esille lyhyesti. Harmillisesti Canth on ainoa, joka on tähän mennessä saanut oman liputuspäivänsä, mielestäni ainakin Tove Jansson ansaitsisi omansa, ja varmasti historiastamme löytyisi muitakin ansioituneita naisia, kuten esimerkiksi poliitikko Miina Sillanpää. 
   
Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille synnytti hyökyaallon todellisten historiallisten ja tällä hetkellä elävien naisten tarinoista. Siihen ilmiöön kuuluvat myös tässä postauksessa olevat suomalaisia supernaisia esittelevien sarjojen ensimmäiset osat. On kiinnostavaa jäädä seuraamaan, ketkä pääsevät esille myöhemmissä osissa. Kuka suomalainen tai muunmaalainen supernainen ansaitsisi sinun mielestä oman kirjansa tai päästä mukaan tosisatukokoelmaan?  
  
Minna haluaa muuttaa maailmaa, eikä se sovi niille, joiden mielestä sen pitää pysyä ennallaan. 
-- 
Miksi kaikki eivät pidä Minnasta? Siksi, että hän puhuu aina suoraan, mitä ajattelee, eikä sellaista suvaita vielä 1800-luvulla, varsinkaan naiselta.
  
Minna! keskittyy vain nimikkohenkilöönsä, toisin kuin Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset, jossa Minnan lisäksi lapsille esitellään viisi muutakin enemmän tai vähemmän tunnettua naista. Näistä kahdesta pidin enemmän tästä ensimmäisestä kirjasta niin tarinan kuin kuvituksen osalta. Lapset tosin saattavat pitää enemmän tämän postauksen toisesta teoksesta. 
   
Millainenhan maailma olisi, jos Minnan isä ei olisi antanut tyttönsä opiskella? Olisiko tahtonainen hakenut oppinsa jostain muualta ilman lupaa, vai olisiko hänen sinnikyyensä tukahdutettu jo heti alkuunsa? Uskon, että Suomi on parempi paikka elää Minnan ja hänen kaltaistensa naisten ponnistelujen takia. Siksi meidän täytyy taata tyttöjen opiskelu ja oikeudet jatkossakin, kaikille ne eivät vieläkän ole itsestään selviä. 
  
   
Arvosana:
   
Takakannesta:
Minna Canth oli tärkeä kirjailija, ihmisoikeustaistelija, tasa-arvon puolustaja, rohkea keskustelija, tatava kauppias, seitsemän lapsen yksinhuoltaja ja armoitettu seuranainen. Suomen supernaisia -lastenkirjasarjan aloittava Minna! näyttää millainen on Minna Canthin puuhakas päivä Kuopiossa vuonna 1888 ja mitä voisimme oppia ja opettaa Minna aatteista nykyäänkin
  
Leena Virtanen on vapaa toimittaja ja lastenkirjailija, jolta on aiemmin ilestynyt Salla Savolaisen kuvittamat kirjat Pikku Xing, Xing ja superkaverit sekä Xing ja sukulaiset (Tammi).
  
Sanna Pelliccioni on palkittu kuvittaja, lastenkirjailija ja graafinen suunnittelija. Suositun Onni-poika-kuvakirjasarjansa lisäksi hän tekee yhteistyötä useiden kirjailijoiden kanssa.
    
42 sivua, Teos 2018
     
   
"- Ajatteles, silloin Minna Canthin aikaan me ei oltaisi 
voitu edes juosta näin, Hanna puuskuttaa.
  
- Ai miten niin? Elli ihmettelee.
  
- Kun tyttöjen piti vain istua kauniisti, Hanna vastaa."
     
  
Elina Lappalainen & Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
  
Lukuhaasteissa: Minna Canth -lukuhaaste
  
Kuten sanottua, Minna ei ole Lappalaisen ja Partasen kirjan ainoa supernainen, vaan mukaan pääsee myös joukko muitakin. Siskot Elli ja Hanna (nimetty Canthin omien tyttärien mukaan, lapsiahan tällä yh-supernaisella oli seitsemän) saavat mummoltaan tehtävän kerätä supernaisten voimakiviä rannekoruihinsa ja saa tytöt näin tutustumaan historiamme merkittäviin naisiin. 
  
Tarinallisen seikkailun välissä heitellään faktaa kuudesta naisesta ja heidän erityisvoimastaan. Kaikki alkaa Minna Canthista, jonka supervoima on sisukkuus. Hänen jälkeensä esitellään enemmän tai vähemmän tuttuja nimiä: Irma Thesleff, Liisi Oterman, Tarja Halonen, Tove Jansson ja Armi Ratia. 
  
- Hieno kokoelma supernaisia, Irma-mummo ihailee. 
- Mutta mummo, ei ne kyllä ole oikeita supervoimia niin kuin lentäminen tai laserkatse, Elli huomauttaa. 
- No eivät niin. Eivät sellaisia, jotka näyttäisivät komealta elokuvissa, mummo myöntää. - Mutta näillä supervoimilla voi muuttaa maailmaa ja tehdä hyvää. Itse asiassa tällaiset voimat ovat paljon suurempia erityiskykyjä kuin lentäminen, mummo sanoo.
  
Tämä tietokirja opetti jopa minullekin pari uutta supernaista, Thesleff ja Oterman olivat nimittäin jääneet tähän asti tuntemattomiksi. Thesleff on kehitysbiologian ja kantasolujen tutkija, joka keksi miten solut viestivät keskenään ja tekevät hampaita. Oterman puolestaan oli ensimmäinen suomalainen tähtitieteen professori. Tästä naisesta olisin mielelläni kuullut lisääkin, nimesihän hän yhden pikkuplaneetan tähtitornissa asuneen kissan mukaan!
  
Tämä on näistä kahdesta kirjasta tietokirjamaisempi faktaruutuineen ja henkilökuvineen, mutta väleissä etenee Hannan ja Ellin tarina. Eli mukava sekoitus molempia. Teokset sopivat paitsi yhteiseen lukuhetkeen lapsen kanssa, myös peruskoulussa käytettäväksi materiaaliksi. Siinä missä Minna! -teoksen kuvien värimaailma on hillitty, Ihmeellinen Minna räiskyy värejä. Mukana tulee myös paperinukkeja, mutta kirjastosta lainaamastani kappaleesta liite oli otettu pois ennen kiertoon laittamista.
  
Näiden kirjojen parissa viihtyy aikuinenkin. Vaikka olen syntyjäni kuopiolainen, en tiennyt ollenkaan Yhteiskoulun historiaa ja sen nimikin sain viimein selityksen. Joskus omat kotiseudut tuntee kaikkein huonoiten, vaikka kävin Minna Canthin mukaan nimettyä lukiotakin. 
  
   
Arvosana:
   
Takakannesta:
Mitä Minna tekisi?
  
Vuonna 2019 vietetään Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlaa. Miten Minna ja muut suomalaiset suurnaiset voivat inspitoida tämän päivän lapsia löytämään omat vahvuutensa?
  
Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset -tietokirjassa sisarukset Elli ja Hanna saavat mummoltaan tehtävän: heidän on löydettävä supernaisten voimakivet. Samalla tytöt tutustuvat kirjailija Minna Canthin, kehitysbiologi Irma Thesleffin, tähtitieteilijä Liisi Oterman, presidentti Tarja Halosen, kirjailija-taiteilija Tove janssonin ja yrittäjä Armi Ratian työhön ja elämään. Tarina sijoittuu Kuopioon ja lähtee liikkeelle Minna Canthista hänen juhlavuotensa kunniaksi. 
  
Erilaisten uratarinoiden kautta tietokirja auttaa lapsia näkemään omat vahvuutensa ja innostumaan omista mahdollisuuksistaan - myös siitä matikasta, tieteestä tai taiteesta!
  
Toimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen voitti Tieto-Finlandian ja Kanava-tietokirjapalkinnon esikoisteoksellaan Syötäväksi kasvatetut: Miten ruokasi eli elämänsä (Atena 2012). Hän on kirjoittanut myös lasten tietokirjat Nyt pelittää! (Tammi 2017) ja Nakki lautasella (Tammi 2015), joka oli Finlandia Junior -ehdokkaana.
  
Kuvittaja, graafinen suunnittelija Ilona Partanen on kuvittanut mm. lastenkirjoja, oppimateriaaleja ja muraaleja. Hänen esikoisteoksensa, kuvakirja Minä olen Sykkyrämyyrä! (Sammakko), ilmestyi 2018. 
  
49 sivua, Tammi 2019
     
Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Viihdevintiöt

Upeita itsenäisiä, rohkeita ja maailmaa muuttaneita naisia

$
0
0
"Naiskysymys on koko ihmiskunnan kysymys."
~ Minna Canth
   
  
Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa
  
Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille varsin ansaitustikin  synnytti hyökyaallon todellisten historiallisten ja tällä hetkellä elävien naisten tarinoista. (Ja pojillekin on tullut jo Rohkeiden poikien kirja sekä Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille).) Tässä postauksessa esittelen sen kolme suomalaista vastinetta. Postauksessani Iltasatuja kapinallisille tytöille kommentoin: "Vielä, kun saisi lisäosan, jossa olisi suomalaisia naisia kuten Minna Canth, Tove Jansson ja Tarja Halonen, niin olisin todella iloinen." 
  
Ja kuinka ollakaan, nämä naiset löytyivät kaikista kolmesta teoksesta. Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa  esittelee 40 naista, Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) 60 sankaria ja Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa. Useat naisista esiintyivät kahdessa tai kaikissa kolmessa teoksessa, mutta yhteensä 120 eri henkilöä pääsee esille näissä teoksissa. Toistuvasti mainittuja naisia ovat mm. Aurora Karmazin, Sophie Mannerheim, Armi Ratia, Elisabeth Rehn, Irja Asko, Sofi Oksanen sekä Helena Ranta.
  
"On uskallettava katsoa kauas tulevaisuuteen. On uskallettava ajatella suuresti ja rohkeasti." 
~ Helle Kannila
   
Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on joukosta kaikkein nuorimmille suunnattu. Sen teksti on isokokoista ja jokaisesta naisesta kerrottu tarina kuvineen ja inforuutuineen on kuuden sivun mittainen. Teos eroaa joukosta myös siinä, että se esittää jokaisen naisen ensin koko sivun kuvassa lapsena ja sitten viimeisellä sivulla pikkukuvassa aikuisena. 
   
Teos esittelee parinsadan vuoden ajalta mm. Minna Canthin, Miina Sillanpään, Helle Kannilan (joka kehitti kirjastolaitoksen), Liisi Oterman (josta edellisessä postauksessa sanoinkin haluavani kuulla lisää), Koko Hubaran ja Li Anderssonin (joka yllätti olemalla vuotta nuorempi minua). Kirjoissa esiteltyjen joukkoon mahtuu niin kirjailijoita, näyttelijöitä, urheilijoita, muusikkoja, kulttuurialojen erityisosaajia, hovineitejä, lääkäreitä, tutkijoita, aktivisteja kuin yrittäjiä - todella iso kirjo erilaisia ammatteja, kuten olettaa saattaakin.
  
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Eivät naiset voi olla lääkäreitä, arkkitehtejä, lentäjiä, pappeja, ministereitä, heille sanottiin. Et voi, et osaa, et pysty. Älytöntä edes yrittää! Ja toisaalta mikä tahansa on mahdollista, heitä kannustettiin. Ole oma itsesi ja tee sitä mitä haluat!
  
He tarrasivat tuoliinsa rystyset valkoisina, kasvot punaisina ja pysyivät paikoillaan, kun luentosalillinen miehiä käski heitä poistumaan. He pelastautuivat Atlantin tyrskyistä yksinlennollaan. He tekevät elokuvia ja taidetta, kirjoittavat kirjoja, kehittävät tiedettä ja parantavat arkeamme.
  
Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on kokoelma satumuotoisia, henkilöhaastatteluihin ja taustakirjallisuuteen pohjautuvia tositarinoita. Kirjassa eletään 40 tytön mukana 1800-luvulta nykypäivään, ponnistetaan erilaisista lähtökohdista, kompastellaan ja toteutetaan haaveita. Tuttujen ja vähemmän tunnettujen naisten elämäntarinat kannustavat ja inspiroivat, hämmästyttävät ja jättävät jäljen. Kirja muistuttaa niin pieniä kuin isompiakin lukijoita siitä, että pystymme aina paljon enempään kuin mitä rohkenemme edes ajatella.
    
278 sivua, Kusantamo S&S 2018
  
"Kun naiset voivat hyvin, koko yhteiskunta voi hyvin."
~ Lucina Hagman
  
  
Taru Anttonen &  Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) - Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan
   
Arvostelukappale
   
Räväkän värinen Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) kertoo 60 naisen tarinan, jokaisesta neljän sivun verran. Tämä on kolmikosta lähimpänä Iltasatuja kapinallisille tytöille, sillä kuvittajia on mukana lähes yhtä monta kuin esiteltyjä naisiakin, joiden joukossa on mm. jo aiemmin mainituista Koko Hubara, Liisi Oterma ja Miina Sillanpää, sekä tämän hetken nimiä, etenkin somessa usein esillä olevat Linda Liukas, Maiju Voutilainen (eli tubettaja mansikkka) ja Petra Laiti (eli Ásllat-Mihku Ilmára Mika Petra). 
  
"Kun lapselle antaa vaikka vain pienen lyijykynän, hänelle samalla antaa itse asiassa kokonaisen maailman." 
~ Helene Schjerfbeck
   
Parasta näissä kirjoissa on, kun opin uusista, kiinnostavista naisista, esimerkiksi tutkimusmatkailija Helinä Rautavaarasta, journalisti Adelaïde Ehrnroothista, sirkustirehtööri Silja Kyytisestä, oikeushammaslääkäri Helena Rannasta ja ensimmäisestä lentokapteenin arvonimen saaneesta naisesta, Orvokki Kuorttista. He ja monet muut olivat todella kiinnostavan kuuloisia ihmisiä, joista minun on otettava lisää selvää, toivottavasti joku on kirjoittanut enemmänkin heistä.
   
Kirjablogeissa ja mediassa muutoinkin on hieman kritisoitu näitä teoksia ilmiönä: kuinka kaikkien naisten tulisi olla kapinallisia, itsenäisiä, rohkeita sankareita tai muulla tavoin muuttaa maailmaa - kuin oikeutuksekseen olla olemassa. Uskon, että varmasti moni saa tällaisesta taakasta paljon paineita, on suoritettava Herkuleen urotekoja tai polkea patriakaattia tullakseen huomioiduksi. 
  
Jos ei tee jotain todella merkittävää läpimurtoa tai ole ensimmäisenä jossakin, naisia ohitetaan (ja historian aikana usein silloinkin, tai joku mies ottaa naisen saavutuksen omiin nimiinsä), vaikka monet tärkeitä asioita tekevät eivät teekään niitä jonkin aineellisen, kuten näkyvyyden tai rahan takia, vaan esimerkiksi, jotta tiede kehittyisi, ongelmia ratkaistaisiin tai että kaikilla ihmisillä olisi samat oikeudet. 
   
Kritiikkiä on herättänyt esimerkiksi se, kuinka osassa teoksista kerrotaan, kuinka naisten onnistuminen tapahtuu miehen avulla, esimerkiksi isän tai puolison hyväksynnällä tai rahoituksella, (vaikka jokainen meistä tarvitsee jossain vaiheessa apua, eikä sen pitäisi olla väärin auttajan sukupuolen takia) taikka nainen kuvataan soturiprinsessana, joka potkii miesten luoman maailman sääntöjä kasvattaen samalla puolen kymmentä lasta, mikä vie hieman pois siitä ideasta, joka minusta näillä kirjoilla on: nostaa naiset historiankirjoihin miesten rinnalle, eikä haudata tomuttumaan sivulauseisiin - unohtamatta naisia, muunsukupuolisia ja miehiä, jotka tälläkin hetkellä tekevät vaikuttavia tekoja, kuten perjantaina 16.3. ilmastolakkoilleet nuoret. 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Yleisö-Finlandialla palkittu Sankaritarinoita tytöille on kirja rohkeista suomalaisista naisista eri vuosikymmeniltä. Se kertoo sankareista, jotka ovat kulkeneet omia polkujaan ja saaneet siten aikaan jotain hienoa tai tärkeää. Osa on rikkonut lasikattoja, osa on tehnyt ennakkoluulottomia valintoja, osa on edennyt rohkeudellaan. He kaikki ovat erinomaisia esikuvia meille ­kaikille.
  
Värikäs ja iloinen teos ilahduttaa kaikkia pienimmistä lukijoista vanhimpiin. Satumuotoon kirjoitetut tarinat rohkaisevat uskomaan itseensä ja tavoittelemaan unelmia. Olemaan oman elämänsä sankari!
  
Kirjoittajina ja kuvittajina on joukko suomalaisia ammattilaisia ja nuoria lahjakkaita lupauksia. Kirjan henkilöt kootaan lukijoiden ehdotusten pohjalta. Tekijöiden inspiraation lähteenä on ollut Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista, joka kokosi yhteen naisten tarinoita eri puolilta maailmaa. ­Sankaritarinoita tytöille kertoo suomalaisten naisten uskomattomia tarinoita upein kuvituksin.
  
Sankareita kirjasta löytyy yhteensä 60. Joukkovoimalla tehdyn teoksen saduista vastaa 24 kirjoittajaa ja upeista kuvista 41 kuvittajaa.
    
256 sivua, Into 2018
   
1) Lola Odusoga, 2) Liisi Oterma, 3) Regina Linnanheimo,
4) Kaari Utrio,  5) Minna Canth,  6) Maija Vilkkumaa,
 7) Aila Iisalo, 8) Ada Aalberg, 9) Sofi Oksanen
     
"Emma Irene Åström oli ensimmäisiä naisia Suomessa - monessa asiassa. 
Mutta hänestä ei moni ole kuullut. "
  
  
Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa
  
Arvostelukappale
  
Tässä oli aivan upea kuvitus! Yllä olevassa kollaasissa on suosikkikuviani, kuusi tästä ja kolme  (kuvat 2, 7 ja 9) Sankaritarinoita tytöille teoksesta. 
  
Jokainen näistä kolmesta henkilökuvauksia sisältävästä tietokirjasta esittelee koko joukon naisia, joista en ole aikaisemmin kuullut. Kolmikosta ohuin Itsenäisiä naisia kuitenkin sisäksi paitsi eniten ihmisiä, myös eniten uusia nimiä minulle. Se on myös suunnattu vanhemmille lukijoille kuin kaksi muuta, sopien myös yläaste- ja lukioikäisille vähintäänkin inspiraatioksi, keskustelun herättäjänä (ihan kaikenikäisille) ja luetteloksi naisista, joista voi tehdä vaikka henkilökuvan äidinkielen tai historian tunnille.  Fontti on paljon pienempää kahteen muuhun verrattuna.
  
On tärkeää, ettei merkittävien ja asioita tehneiden ihmisten listalla pyöriteltäisi vain aina niitä samoja, sata vuotta sitten kuolleita, vaan joukkoon lisättäisiin rohkeasti myös tämän hetken vaikuttajia. Sama myös klassikkokirjojen puolella, sielläkin kaivattaisiin tuulettamista, enemmän nostoja naisten kirjoittamille klassikoille ja joukkoon voisi lisätä runsaasti uudempiakin klassikoita parin vuosikymmenen takaa. (Onneksi tähän toiveeseen on vastattu esimerkiksi Joka päivä on naistenpäivä - Klassikkohaasteessa.) Ja tässä onkin kerätty yksien kansien väliin paljon yhä eläviä ja todella nuoriakin naisia. 
   
"Joku sanoo: Tässä on aita.
Sen aidan ylitse menen.
Joku sanoo: Tässä on muuri.
Sen muurin murskaan."
 
~ Helvi Hämäläinen
  
Kiinnostavia henkilöitä olivat mm. pelisuunnittelija Karoliina Korppoo, SETA:n puheenjohtaja, muunsukupuolinen Viima Lampinen, molekyyligeneetikko Leena Peltonen-Palotie, runoilijat Saima Harmaja ja Edith Södergran, Lotta Svärdin johtaja Fanni Luukkonen, kirjailija Aino Kallas, amerikasuomalaisessa työväenliikkeessä vaikuttanut Rosa Emilia Clay sekä ensimmäinen historian tohtoriksi kouluttautunut toimittaja ja poliitikko Tekla Hultin. 
     
Suosittelen ehdottomasti näihin kirjoihin tarttumista, sillä ne ovat inspiroivia, jos niiden ei anna liiaksi masentaa, ettet ole muka tehnyt oman elämäsi aikana vastaavia tekoja tai pelastanut maailmaa. Merkittävät teot eivät aina ole niitä suurimpia, esimerkiksi jättämällä muovipussin ostamatta ja käyttämällä kangaskassia, on tehnyt jo yhden teos paremman tulevaisuuden eteen. Tai äänestämällä seuraavissa vaaleissa tasa-arvoa, ihmis- ja eläinoikeuksia, sekä ympäristön suojelua kannattavaa ehdokasta. Pienetkin teot usein toistettuna ovat tärkeitä. 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Moderni suomalainen yhteiskunta on rakennettu rohkeiden, itsenäisten ja aktiivisten naisten voimin. He toimivat poliitikkoina, tieteilijöinä, opettajina ja yritysjohtajina, he ovat taiteilijoita, tutkijoita tai urheilijoita. Silti naisten roolia ja merkitystä yhteiskunnan rakentajina on vähätelty, ja naisten tarinat ovat jääneet marginaaliin, tai kokonaan kertomatta. On aika nostaa esiin heidät, jotka on jätetty varjoon!
  
Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa on feministinen tietokirja suomalaisista vaikuttajista, jotka ovat rikkoneet lasikattoja, vaatineet sinnikkäästi tasa-arvoa ja astuneet ulos perinteisistä sukupuolirooleista. He ovat eri alojen menestyjiä, aktivisteja ja pioneereja. Naisten saavutuksista yli sadan vuoden ajalta kerrotaan ytimekkäästi ja totuudenmukaisesti. Kirjan kruunaavat värikylläiset ja upeat muotokuvat. Jokainen nainen esitellään yhdellä aukeamalla.
    
155 sivua, Kustantamo S&S 2018

Minna Canth: Lehtori Hellmanin vaimo

$
0
0
"Selma olisi tahtonut vaipua maan alle, 
taikka paeta pois, tuhansien peninkulmien päähän."
    
   
Minna Canthin ajattomat ja edelleen ajankohtaiset teokset herättävät ajattelemaan. Tarkoitukseni oli tätä juhlavuoden haastekierrosta varten lukea Hanna, mutta aikataulukiireiden takia päädyin lukemaan kokoelmateoksesta novellin Lehtori Hellmanin vaimo. Saatan kuitenkin lukea myös Hannan vielä tämän vuoden aikana. Novellissa on jotain samaa kuin viime vuonn lukemassani Agnesissa
    
Selma Varén ja Anni Kemppainen ovat ystäviä, "toverit sanoivat Selmaa kiintotähdeksi ja Annia hänen kiertolaisekseen." He käyvät seminaarissa, missä heitä opettavat uskonnossa lehtori Hellman ja luonnontieteissä lehtori Korner. Annin mielestä lehtori Hellman on iskenyt silmänsä Selmaan ja kun ystävä saa mieheltä kosintakirjeen, Anni pitää Selmaa onnen myyränä. Parin yhteiselo ei kuitenkaan kovin onnekasta ole. Lehtori Hellmanin nimi on varsin enteellinen, ainakin hänen suustansa päästelemät asiat suututtivat minua suunnattomasti.
   
"Naiskysymys on noita nykyajan sairausoireita, ei muuta. Sen, niin kuin kaikkien muidenkin 'uusien aatteiden' juurena on ihmisluonnon itsekkyys, joka hävyttömällä rohkeudella puhkee ilmi nykyaikaan -- Mutta kaikista surkuteltavin on juuri naiskysymys, sillä se hävittää perhe-elämän ja turmelee koko naissuvun. Hävittää naisilta sen, mikä heissä juuri on kaunista ja hyvää, heidän nöyryytensä, heidän siveytensä ja heidän ihanteellisen katsantotapansa. 
-- 
Mitä ovat nuo naisasian intoilijat? Luonnostaan poikenneita epäsikiöitä, purevia, pistäviä, pahansisuisia, jotka kynsin hampain pyrkivät valtaan. Oikeuksia, sanovat, inhimillisiä oikeuksia? -- Ei, valtaa he tahtovat, ainoastaan valtaa. Oikeudet heillä kyllä jo on, luonnosta mukaisesti he saavat kehittyä, vaimon ja äidin tehtävää pidetään arvossa kaikissa kristillisissä yhteiskunnissa, he ovat olleet siveyden vartijoita, elämän puhtauden esikuvia. Mutta nyt he tahtovat siitä kaikesta pois. Tahtovat tulla samanlaisiksi kuin miehet. Ei kukaan tyydy olemaan varjossa, hiljaisessa nöyryydessä kasvattamaan lapsiaan ja olemaan miehensä apuna, elämän toverina."(s. 389-390) 
  
Siis anteeksi mitä? Ensinnäkin tuo pätkä sopisi hyvin pienin muutoksin joidenkin nykyihmistenkin suuhun heidän kritisoidessaan feminismiä ja tasa-arvoista kohtelua ajavia ihmisiä. Toisekseen, kun lukee pariin kertaan tuon argumentoinnin, sehän ajaa itsensä pussiin: korvaa sana nainen sanalla mies, ja se näyttää aivan naurettavalta ja samaan aikaan harmillisen todenmukaiselta kuvaukselta paitsi 1800-luvun lopun Suomesta niin paikoin myös nykyhetkestäkin. Väittäisin esimerkiksi presidentti Trumpin twiittien olevan aika samanlaista soopaa. 
   
Lehtori Hellman myös vähättelee Selmaa. Nuori vaimo ei osaa kokemattomuuttaan hoitaa taloutta ja haluaisi neuvoja joltain perehtyneemmältä. Hän osti keittokirjankin, mutta miehen mielestä "se taito on hänellä ja luonnossa. Ei muuta kuin tarttuu kiinni vain." Lehtori Hellman kutsuu Selmaa pikku eukkosekseen ja muijaksi, eikä huomaa sanojensa vaikutuksia, vaikka Selma itkeskelee ruokapöydässä. Kun Selma huomaa, ettei Aarnold taidakaan rakastaa häntä, hän masentuu. Canthin kuvaus masennuksesta kuulostaa erittäin aidolta. 
    
Mieli painui alas, tuntui kuin raskas kivi olisi pudonnut sydämelle. Se tappoi kaiken elämänhalun ja toivon ja ilon. -- Illat olivat pitkiä, huoneet autioita, hiljaisuus painava, ilma tukahduttava. Ja ajatukset kävivät raskaiksi kuin lyijy. Hän ei muistanut enää, miltä iloisuus tuntuikaan. (s. 424-425)  
    
Pienen ilon pilkahduksen Selma-rouvan elämään tuo muisto oman tarinan kertomisesta. Hän kertoi sepittämänsä rakkaustarinan seminaaritovereilleen edellisenä syksynä ja siitä innostuneena hän koettaa kirjoittaa uuden novellin. "Se ilta oli hauskimpia mitä hänellä moneen aikaan oli ollut." Kun Aarnold tulee kotiin. Selma näyttää kirjoitustyönsä tälle ja vaikka illalla mies onkin antanut vinkkejä tarinaan, seuraavana aamuna hän naureskelee vaimolleen ja kehottaa häntä heittämään työn roskakoppaan, silllä eihän perheenäidillä ole aikaa moisiin höpötyksiin. Luulen, että Canth on hyödyntänyt teoksessa paitsi aikailaistensa mielipiteitä, myös suoraan itseensä kohdistettuja lauseita ja mielipidekirjoituksia.  
   
Eipä aikaakaan, kun Selma on raskaana. Aarnold julistaa, että esikoislapsen tulisi olla poika ja hänet nimettäisiin isoisänsä mukaan Kalleksi. Tyttölasta mies ei kaipaa, nimeksi voisi laittaa vaikka Anna Liisa, mutta paljoa ajatusta hän ei moiseen uhraa. Selmasta Kalle on ruma ja arkipäiväinen nimi ja epäilee ettei voisi rakastaa Kalle-nimistä lasta. Raskaus on riutuvalle Selmalle raskas ja synnytys vie hänet hautaan. "Suljettu oli lyhyt elämän kirja."
  
Minua harmittaa, kuinka paljon Selma kuuntelee miehensä mielipiteitä, eikä pidä ollenkaan puoliaan. Canth on todennäköisesti tarkoittanut teoksensa ajatuksien herättäjäksi, näyttäääkseen niin aikailaisilleen kuin myöhemmillekin naisille, että mihin lammasmaisuus voi johtaa. Hurjan rohkea nainen tuo Canthimme, moni kun lienee tällaisista teoksista joutunut istumaan vankilaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Minna Canthin tuotantoon! Ollappa aikakone, niin kävisin moikkaamassa häntä ja kiittämässä kahvikupposen äärellä niin teoksistaan kuin kuolemattomista lausahduksistaan, kuten: "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan puolikuollutta elämää".
  
Suosikkisitaattini kirjasta on sivulta 385: "Enimmiten hän kertoi heille noita romantiikan aikuisia, Marlittin, Emilie Flyggare-Carlénin ym. romaaneja, sillä ne olivat jännittävämpiä ja niissä oli enemmän mielikuvitusta. Uudempaa realistista kirjallisuutta hän ei kärsinyt, niissä oli liian paljon kuivaa, jokapäiväistä todellisuutta, ja sitähän oli jo elämässäkin yltäkyllin, mitä sitä enää kirjoista etsiä. -- Kaunokirjallisuuden tuli olla kaunista, ihanteellista, sen tuli viedä heitä tosielämästä pois uinailujen maailmaan, jossa voisivat haaveilla vapaasti suloisessa hurmauksessa."
  
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Lehtori Hellmanin vaimo on novelli naisesta, joka on avioliitossaan syrjitty ja voimaton, täysin itsekkään ja idioottimaisen aviomiehensä varjossa. Tämä naisen aseman epäkohtiin pureutuva teos kuvaa terävästi aikansa oloja ja ylemmän keskiluokan henkistä köyhyyttä.
  
Kokoelmateos (sis. Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna, Lain mukaan ja Lehtori Hellmanin vaimo s. 379-441) 441 sivua, Gummerus 2007 (3. painos)
   
Novelli on luettu myös täällä: Jeenin kirjablogi, Kirkkonummen kirjasto vinkkaa
   
Minna Canthin tuotantoa:

Näytelmiä:

Novelleja ja pienosromaaneja:
  • Hanna (1886)
  • Köyhää kansaa (1886)
  • Salakari (1887)
  • Lain mukaan (1889)
  • Kauppa-Lopo (1889)
  • Lehtori Hellmanin Vaimo (1890)
  • Agnes (1892)

Minna Canth -lukuhaasteen kooste

$
0
0
   
Eilen 19.3. vietettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivää sekä kirjaston päivää, jonka aikana postattiin sosiaaliseen mediaan kuvia aihetunnisteella #tuntematonlukee. Itsehän yhdistin nämä kaksi ja pyysin puolisoani ottamaan kuvan minusta Canthin kokoelmateos kädessä remontoitavana olevan lähikirjaston edessä. Onneksi kirjasto on ollut remontin aikana auki, vaikka välillä hyllyjen paikat ovatkin muuttuneet. 
   
Koostan tähän postaukseen haasteen aikana luetut kirjat / kirjoitetut bloggaukset. Jos osallistuit Canth -haasteeseen, etkä ole vielä jättänyt linkkiäsi, niin se onnistuu tämän julkaisun kommenttilaatikossa.
 
Kiitos kaikille osallistuneille! 
    

Maaliskuun luetut ja huhtikuun lukupino

$
0
0
Kuvia luetuista kirjoista Instagram tililtäni sekä Seitsemän päivää, seitsemän kirjaa
ilman selityksiä -haasteesta (kuvat 4, 5 ja  7),  jonka sain Twitterissä Maria Kuutilta. 
  
Luin maaliskuussa koko blogini olemassaolon aikana eniten sivuja, lukemaani 28 teosta olivat yhteispituudeltaan 5175 sivua! En tiedä kuinka siinä onnistuin, mutta arvelen lisääntyvän valon vaikuttaneen myönteisesti. Joukossa oli mm. 11 sarjakuvateosta, viisi tosisatukirjaa, neljä dystopiaa, kaksi teosta, jotka saivat lukijansa kyseenalaistamaan aivan kaiken, kaksi klassikkoa sekä yksi hyvän mielen kirja. 
  
Bloggausjonoa kerkesi kasautua aika paljon, sillä en julkaissut muista kuin Minna Canthin juhlaviikolle lukemistani, mutta yritän huhtikuussa purkaa sumaa. Onneksi pari teoksista (Valkoinen kaupunki, Aurigon pimeä puoli) arvostelen seuraavaan Tähtivaeltajaan, niin niistä ei välttämättä blogin puolelle tule omaa juttua. Maaliskuussa tosiaan vietettiin Minna Canthin juhlaa kun kirjailijan syntymästä tuli kuluneeksi 175 vuotta. Jo perinteeksi muodostuneen Minna Canth -lukuhaasteeni kooste löytyy täältä. Osallistuin myös Nörttityttöjen lukumatoniin
  
Parhaat hetket tarjosivat Resident Evil -manga, maaliskuun lukupiirikirjana ollut Suojaan metsän siimekseen, Viimeinen illuusio -sarjan aloittava Menetetyt, kiehtovasti rakennettu Auringon pimeä puoli ja eeppinen Siegfried -sarjakuva. Täytyy mainita myös Ensimmäinen vuosi, joka oli viihdyttävä kokemus, kunhan muistaa lukevansa Nora Robertsin kirjaa eli osaa odottaa tietyn tyylistä kuvailua teoksesta toiseen ja ei pety, jos kirja on anniltaan hieman keveämpi.
  
Joukossa oli myös pari yllättäjää. Siskoni on suositellut Yllä meren, alla kiven minulle varmaan jo yläasteajoistani saakka ja olin kuvitellut sen olevan todella eeppistä fantasiaa, joka sijoittuu jonnekin kuvitteelliseen maailmaan, mutta todellisuus olikin enemmän Viisikkoa höystettynä kuningas Arthurin legendalla. Voima puolestaan yllätti olemalla todella ahdistava roolit kääntävällä miehet kyykkyyn -asteellaan, ei siis ihan niin feministinen kuin olin odottanut, ajatuksia herättävä kokemus kylläkin. Se on aina kiehtovaa, kuinka kirjasta voi muodostaa aivan erilaisen mielikuvan takakannen ja kuulopuheiden perusteella kuin mitä kirja oikeasti on.
   
Kaikki maaliskuussa lukemani kirjat:
     
    
Huhtkikuun lukupinossa:
  • Sarah Crossan: Yksi
  • Sini Helminen: Maan povessa
  • Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
  • Josh Malerman: Lintuhäkki
  • Frederik Pohl & C. M. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet
  • Mila Teräs: Kadonnut kaupunki
  • Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Kauhua lapsille

$
0
0
"Mä en ole ollut normaali... no ikinä. Olen aina ollut erilainen
Juttu on nimittäin niin, että olen orpo ja mua pompoteltiin 
ympäri maata eri koteihin ja eri perheisiin ennen kuin heivattiin 
tähän pieneen Wakefieldin kaupunkiin joulukuussa."
     
    
Max Brallierin kirjoittama ja Douglas Holgaten vauhdikkaasti kuvittama Maailman viimeiset tyypit yhdistää Neropatin päiväkirjat ja zombit. Korkean huumoripitoisuutensa vuoksi osuvin tv-sarja verrokki ei kuitenkaan ole takakannessakin mainittu The Walking Dead vaan Z Nation, jossa on kirjan tapaan zombipallo.
 
13-vuotias Jack on jäänyt yksin. Hän on orpo, jonka ottovanhemmat jättivät jälkeensä paetessaan, kun zombit alkoivat raahustaa kaduilla. Tuosta on kulunut nyt 42 päivää (mikä ilmeisesti riittää myös kaupan hyllyssä olevien Oreo-keksien, sipsien ja "kirpsakoiden hedelmämässyjen" pilaantumiseen). Zombien lisäksi kaduilla vaanii myös muita hirvityksiä, hieman kuin elokuvassa The Mist. Onneksi Jackilla on tukikohtanaan puumaja, minne zombit eivät pääse.
 
Elämä hirviöiden maailmassa? Se on pelottavaa. Ja hitsin omituista myös.
--
Valtavat zombilaumat ja jättiläispedot on vallanneet Wakefieldin (ja  sikäli kuin mä tiedän, koko tämän hemmetin maapallon)! (s. 15 ja 18)
 
Jack dokumentoi oman kokemuksensa, jotta tulevaisuuden ihmiset tietäisivät, millaista on elää hirviöiden valtaamassa maailmassa. Hänen ei kuitenkaan tarvitse olla yksin, vaan hän löytää pari muutakin selviytynyttä teiniä, kuten parhaan ystävänsä Quntin ja saa jopa eeppisen lemmikin / ratsun. Tulen varmasti lukemaan sarjan jatko-osatkin, syksyllä pitäisi tulla jo toinen osa, Zombiparaati.
 
Jäin ihmettelemään paria kohtaa: sivulla 86 Jack varastaa hylätystä autosta bensaa laittamalla letkun säiliöön ja bensa vain valuu ulos... Jos tällä on yritetty estää teinejä menemästä imemään bensaa tankeista, olisi kohtauksen voinut kuvata vain "hakivat bensaa", sillä tuollainen fysikaalisesti mahdoton ilmiö on aika heikko esitys. Sivulla 128 puolestaan puhutaan videopelin vikasta "pääkistä" eli päävastustajasta. Tämä oli minulle ihan uusi ilmaisu kyseiseen asiaan ja olisi kiinnostavaa tietää, käyttävätkö lapset ja nuoret sitä.
  
Auringon haalistama valokuva kojelaudalla. 
Ne näyttää maailman onnellisimmalta perheeltä. 
Ja nyt? Nyt ne luultavasti raahustaa ympäri Wakefieldiä ruumis mädäntyneenä ja raajat putoillen. (s. 85)
  
Kirjan kohderyhmä on n. 10-13-vuotiaat, mutta aikuisenakin nautin tästä (esimerkiksi pidin paljon kohdasta, jossa June sanoo, ettei ole neito pulassa). Tekstiä on loppupeleissä vähän, minkä lisäksi paljon kerrotaan kuvien kautta. Tässä siis oivallinen kirja vähemmänkin lukevalle nuorelle! Lisäksi kirjojen pohjalta on tekeillä animaatiosarja Netflixiin. 

        
  
Arvosana:
              
Takakannesta:
Neropatti kohtaa Walking Deadin!
  
Railakas, uuden sarjan aloittava runsaasti kuvitettu romaani täynnä nerokkaita vekottimia, zombeja ja jättimäisiä hirviöitä.
  
Siitä asti kun hirviökatastrofi tuhosi maailman sellaisena kuin me sen tunnemme, 13-vuotias Jack on asunut puumajassaan suojanaan katapultteja ja vallihauta, seuranaan videopelit ja ravintonaan loputon varasto Oreo-keksejä ja Mountain Dew'ta.
  
Kun taistelu zombeja, siipirähkiä ja köynnösryönejä vastaan käy yksinäiseksi, Jack yhdistää voimansa nörtti-Quintin ja ääliö-Dirkin kanssa. Jack on päättänyt pelastaa ihastuksensa Junen ja maailman – ja olla olematta enää koskaan mikään keskivertokaveri! Pystyykö hän siihen?
  
Last Kids on Earth -kirjasarja on ollut huima menestys, ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti jo yli miljoona kappaletta. Kirjoihin perustuva Netflix-sarja lanseerataan syksyllä 2019.
  
Suomentanut: Ulla Selkälä, 225 sivua, WSOY 2019
 
Alkuperäinen nimi: The Last Kids on Earth (2015)
  
Muita lukukokemuksia: Kirjojen keskellä, Luetaanko tämä?
  
Samankaltaista luettavaa: Timo Parvela, Bjorn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62-sarja, Chris Weitz: The Young World - Kaaoksen päivät
   
    
"- Onneksi tämä ei ole elokuva, Sussa totesi -- 
- Muuten tuo SIM-kortti palaisi takaisin seuraavassa osassa."
     
   
Anu Holopaisen uusin teos on kauhua alakoululaisille. Kauhukännykkä aloittaa Iik! -sarjan, jonka seuraava osa Kilikorven vampyyri ilmestyy jo loppukesästä. Kaikkein nuorimmille teos saattaa aiheuttaa painajaisia, joten otollisinta kohderyhmää ovat varmaankin 9-13-vuotiaat.  Kirja on kuvittamaton, mutta isotekstinen ja se on jaettu sopivan lysyisiin lukuisin, joten se on hyvä myös vähemmän lukevalle.
   
Kauhukännykän päähenkilöt ovat viidesluokkalaiset kaksoset (ja parhaat ystävät) Saku ja Sussa, jotka ulkonäöltään eivät näytä kaksosilta ollenkaan. Saku on punatukkainen, pisamanaamainen, pitkä sekä laiha, ja hänellä on vihreät silmät ja silmälasit. Sussa puolestaan on tummatukkainen ja ruskeasilmäinen, voimakasrakenteinen ja hyvä urheilussa. Isovelipuoli Luikku kertookin tähän syyn kutsumalla kaksikkoa erimunaisiksi. 
   
Äiti oli selittänyt, ettei se ollut ruma sana vaan tarkoitti, että jotkut kaksoset syntyivät yhdestä ja toiset, kuten Saku ja Sussa, kahdesta erillisestä munasolusta. (s. 35)
     
Saku löytää maasta kännykän, joka kuitenkin päätyy öykkäröivän Villen käsiin. Pian Ville alkaa käyttäytyä todella omituisesti: ei tule kouluun, on kuin liimaantunut puhelimeen, hänen tukkansakin muuttuu tummaksi ja kasvaa pituutta uskomattoman nopeaksi. Lopulta poika katoaa kokonaan. Pian puhelin löydetään uudestaan ja vaarassa on Sakun ja Sussan pikkusisko Siiri. Kaksoset ratkovat pelottavan kännykän arvoitusta kahdestaan, sillä Luikku ei usko heitä, missä tapauksessa vanhemmillekin olisi turha asiasta puhua. 
  
Teos on oikein näppärä kauhuseikkailu, joka pitää jännitteen loppun saakka, eikä juonenkäänteitä arvaa ennalta. Tarina muistuttaa paljon R.L. Stinen kirjoja, joita suomessa on ilmestynyt Goosebumps, Kauhumaa ja The Nighmare Room -sarjoissa.
  
Kirja herättelee lukijansa ajattelemaan älypuhelinten hyötyjä ja haittoja, etenkin viime vuosien ilmiötä eli älypuhelin zombismia: laitteiden käyttäjät unohtavat ulkomaailman ja kävelevät pahki toisia ihmisiä ja muita esteitä sekä päin punaisia valoja pelatessaan puhelimella tai ottaessan selfieitä tai vaan somettaessaan. Kirjassa on vähän samaa henkeä kuin Maria KuutinAnna ja Elvis -sarjassa, missä Elviksen vanhemmilla on mobiililaitteiden käyttö karannut pahasti käsistä ja he melkein unohtavat poikansa olemassaolon. 
     
Arvosana:
   
Takakannesta:
Kauhukännykkä on alakouluikäisille suunnattu kauhuromaani, joka helppolukuisuutensa, maltillisen sivumääränsä ja sopivasti jännittävän tarinan ansiosta houkuttaa myös vähemmän lukevia lapsia kirjojen pariin. Kirja aloittaa Iik!-sarjan.
  
Viidesluokkalaiset Saku ja Sussa ovat paitsi kaksoset, myös parhaat kaverit. Eräänä talvipäivänä Saku löytää maasta kännykän, joka ei vaikuta aivan tavalliselta Samsungilta, mutta luokan häijyin poika Ville nappaa sen itselleen.
  
Saku ei saa ajatuksiaan puhelimen hohtavista kuorista, ja pian koko koulu huomaa, että Villelle on tapahtumassa jotakin outoa – poika lintsaa koulusta, kuljeksii ympäri kylää kännykkäänsä uppoutuneena ja karkaa opettajalta mitä kummallisimmalla tavalla. Saku lähtee päähänpistosta seuraamaan Villeä ja näkee uskomattoman tapahtuman, joka todistaa, että puhelimessa todella on jotain yliluonnollista.
  
Lopulta Ville katoaa kokonaan, eivätkä edes hänen kätyrinsä tiedä pojan olinpaikkaa. Kännykkä kuitenkin ilmestyy salaperäisesti takaisin, ja tällä kertaa sen löytää tokaluokkalainen Pirre, joka katoaa samaa tietä kuin Ville. Mutta mitä tietä? Kadonneista ei näy jälkeäkään missään.
  
Kun ilmenee, että pikkusisko Siiri on vaarassa joutua kännykän valtaan, kaksosten on pakko ryhtyä selvittämään, mitä kauhukännykän uumeniin oikein kätkeytyy.
  
111 sivua, Myllylahti 2019
     
Kauhukännykkä on luettu myös täällä: Lastenkirjahylly, Pöytyän kirjaston kirjavinkit

Pääsiäisen lukumaraton (19.-22.4.2019)

$
0
0

    
Pääsiäisviikonloppuna lukumaratoonataan! Valitse itsellesi sopivin ajankohta puolimaratonille (12 tuntia) tai koko maratonille (24 tuntia) pääsiäisen aikaan eli 19.-22.4. Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa. Alla vielä muistutuksena lukumaratonin säännöt.
    
  • Maratonilla luetaan 24 tunnin ajan (ja puolimaratonilla vain puolet eli 12 tuntia). Voit pitää taukoja (kuten syödä ja nukkua), mutta ne lasketaan mukaan kokonaisaikaan. 
  • Lukea saa mitä vain, niin romaaneja, novelleja, runoja, näytelmiä, lastenkirjallisuutta, tietoteoksia, sarjakuvaa kuin äänikirjoja. Kirjaa ylös lukemasi teokset ja niiden sivumäärä tai äänikirjoista kuunneltu aika. 
  • Maratoonaamisen voi aloittaa jo torstain 18.4. puolella tai päättää tiistain 23.4. puolella, kunhan edes osa maratonista sijoittuu pääsiäisen aikaan (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00).
  • Maratonista voi halutessaan blogata etukäteen, päivittää kuulumisia sen kuluessa ja tehdä koosteen jälkikäteen. Voit esitellä lukupinoa, kertoa tunnelmista, uusista ideoista ja hyvistä lukuvinkeistä blogissa tai esimerkiksi Instagramissa. 
  • Maratonin lopuksi ilmoita lukemasi teokset, sivumäärä ja/tai kuunneltu aika tai linkitä oma koosteesi 23.4. julkaistavaan maratonia kokoavaan postaukseen tässä blogissa.
  • Voit osallistua myös ilman blogia (kuten Instagramissa tai Twitterissä) ja ilmoittaa loppufiilikset, luetut kirjat ja sivumäärät kommenteissa.
  • Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton ja maratonpostauksissa voi käyttää tässä postauksessa olevaa kuvaa.
   
Maratonilla ovat mukana:

Pääsiäisen lukumaraton (päättynyt)

$
0
0
    
Pääsiäisen lukumaraton alkaa omalta osaltani sunnuntaina 22.4. klo 19:30. Oli tarkoitus aloittaa jo eilen, mutta kävin puolison kanssa katsomassa ensimmäistä kertaa pääsiäskokkoa. Perinne, joka meille kummallekin on jäänyt aiemmin vieraaksi, vaikka Oulussa kokkoa on poltettu jo 40 vuotta putkeen!
   
   
Lukupinossa on tarjolla sarjakuvaa, kuvakirjoja, novellikokoelmia ja runoja. Kuvan ottamisen jälkeen kävin hakemassa kirjastosta vielä pari varausta, enkä halunnut ottaa uutta kuvaa, joten ne jäävät tässä vaiheessa mysteeriksi. Katsotaan, tuleeko luetuksi niistäkin jotain. Ensimmäisenä luettavana Reetta Laitisen toimittama sarjakuvakokoelma Sisaret 1918.
  

Luin ennen ensimmäistä varsinaista lukumaratonteosta loppuun kuukauden lukupiirikirjan Frederik Pohlin ja C.M. Kornbluthin Avaruuden kauppamiehet viimeiset 15 sivua. Mielenkiintoista lukea tämä sarjakuva Laura Lähteenmäen Yhden kevään perään, paljon samaa näissä. Ei ole paljoa aiempaa tietoa Suomen sisällisodasta ja näissä oli valittu kiinnostava punaisten naisten näkökulma (Sisaret 1918 sisältää myös pari valkoisten puolella olleiden naisten muistelmia). Klo 22:30 luettu 127 sivua, seuraavaksi tartun Pasi Pitkäsen lastenkirjaan Hirviöturnajaiset.

 
Pitkäsen kuvitus oli taas hurmaavaa ja takakannen lupaus pokemonimaisuudesta piti paikkansa. Luulen, että tämä sopisi tosi hyvin sellaisiin ääneenlukuhetkiin, joissa vanhempi on itse lapsena harrastanut Pokémoneja ja haluaa siirtää innostuksen seuraavalle sukupolvelle. Klo 23:30 166 sivua luettu, seuraavaksi Nagata Kabin manga My Lesbian Experience with Loneliness.

 
Klo 2:00 sivuja luettu tähän mennessä 309. Olipas siinä surullinen, samaistuttava ja masentuneen ihmisen saappaisiin asettava teos. Onneksi koko manga ei ollut pelkkää synkkyyttä, sillä muutoin lukukukomuksesta olisi saattanut tulla liian ahdistava. Niinpä vastapainoksi Riina ja Sami Kaarlan Pet Angent's -sarjan aloittava Täältä tullaan, lemmikit! 


Olipas tämä ihana uusi lastenkirjasarja! Tykkään tosi paljon kuvituksesta, hahmoista ja tarinasta. Kati-e on nörttityttö, joka pitää koodaamisesta ja lemmikeistä. Hän on rakentanut Ti-Bot robotin avukseen ja mukana seikkailee myös koko joukko eläimiä ja eläinten ystäviä. Ja tätä on tulossa lisää jo syksyllä. Klo 3:00 sivuja luettu 419, vielä ennen nukkumaan menoa aloitin Rino Mizuhon Maaginen suklaapuoti -mangasarjan osan 12.
 

Klo 14:00 maraton jatkuu vielä hetken, seuraavaksi luettavana Maaginen suklaapuoti 13. Sivuja luettu jo 611.


Maraton päättyy klo 19:30. Luettuani Maagisen suklaapuodin 13. osan söin päivällistä ja jälkiruoaksi nautin Naoki Serizawan Resident Evil - Marhawa Desire -mangasarjan osat 3 ja 4. Sivuja kertyi tällä maratonilla yhteensä 1155!


Pääsiäisen lukumaratonin koonti

$
0
0
  
Pääsiäisviikonloppuna maratoonattiin. Jos osallistuit maratonille blogissa, Instagramissa tai Twitterissä, ilmoitathan lukemasi sivumäärän / kuuntelemasi ajan tai jaa linkki omaan koosteeseesi tämän postauksen kommenttilaatikkossa.
  
Kiitos kaikille maratonille osallistuneille!
  
Maratonilla olivat mukana:

Viewing all 899 articles
Browse latest View live