Quantcast
Channel: Yöpöydän kirjat
Viewing all 899 articles
Browse latest View live
↧

Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu

March 16, 2018, 1:00 am
$
0
0
"yksi pääsky ei tee kesää
mutta yksi ydinkärki talven"
  
  
Lukuhaasteissa: Runohaaste
  
Taitelijanimellä Susinukke Kosola kirjoittava Daniil Kozlov kirjoittaa samalla tapaa kuin Maiju Voutilainen ja Rupi Kaur: ilman isoja alkukirjaimia ja pisteitä. Kokoelma Aavaruuskissojen leikkikalu on jaettu neljään osaan, Löin varpaani yöpöytään ja olin kuin muut, Yritin olla hyvä mutta olinkin ihminen, Paha on kaikki koska sen on oltava jossain ja Kun maailma loppui hän lukitsi itsensä vessaan. Viimeinen osio on proosarunoa, joka kertoo tarinaa maailmasta tuhon jälkeen ja se on kirjoitettu isoja alkukirjaimia ja kaikkia välimerkkejä käyttäen. Kansikuva muistuttaa hieman Sylvain NeuvelinUinuvien jättiläisten kantta.
   
millaiset tulevaisuudet on runoiltu jääkaappiemme oviin (s. 20)
  
Blogini lukijoissa on tuskin kovinkaan montaa yllättynyttä siitä, että pidin eniten kokoelman viimeisestä osasta, jonka runoissa kuvataan mm. autioitunutta kaupunkia, jonne eläimet paluumuuttavat. Erityisesti pidin kahdesta runosta, joissa oli maailmanpyörä, joka jatkoi paikoillaan töröttämistä ihmisten jälkeen ♥. 
  
Tuhkaa kasvien päättä - maailmasta pommiin nukkunut villiruusu nappina vainajan takissa. (s. 72)
    
Kirjoitin kokoelmasta kaksi ja puoli sivua muistiinpanoja pieniruutuiseen A4-vihkoon. Tämä kertonee siitä, että löysin kokoelmasta paljon lauseita, kielikuvia ja pidempiäkin katkelmia, joista pidin. Tosin yksikään runo ei alusta loppuun kolahtanut niin, että jokainen rivi olisi ihastuttanut (mutta se ei haittaa).
    
Kun kellot seisovat on sekunnit laskettava käsin. Mutta te ette kuunnelleet ennen kuin ei enää ollut vaihtoehtoja. (s. 73)
    
Voin suositella tätä kokoelmaa sellaiselle lukijalle, joka ei yleensä innostu runoista, sillä näiden tekstien tyyli on varsin tuore ja tarttuu yhteiskunnalisiinkin teemoihin rivien väleissä. Hyvä runokirjavinkki myös lukion äidinkielenopettajille! 
  
-- kaduilla ihmisten ääriviivat kuin haamut. Kuin murhien ympärille piirretyt liituääret olisivat nousseet ja jatkaneet kuolleiden elämää. (s. 76)
  
Arvosana:
    
Takakannesta:
Sinä olet ihminen. Kuvittele ympärillesi kotoisa huone. Kuvittele syliisi pehmeä kissanpentu, tämän nappisilmät puoliksi kiinni taidokkaasta rapsutuksestasi. Kuvittele kahvi sopivan lähelle, kätesi ulottuville. Kuvittele herätyskellosi ja huominen viikonpäivä. Naurahda jääkaappimagneettirunojasi. Sinä olet ihminen. Se on ihan okei. Nyt minä jatkan puolestasi: Kuvittelen ikkunasi taakse tulenpunaisen taivaan, kahvia havittelevat trombit ja avaruuskissan leipomassa pilvipeitettä. Sinä näet tämän ja lukitset itsesi vessaan. Se on ihan okei. Olethan ihminen. Olen tehnyt sinulle kirjan.
  
Susinukke Kosola, oikealta nimeltään Daniil Kozlov (s.1991), on turkulainen kirjoittaja, kustantaja ja sanataideohjaaja. Hänen esiintymisiään on nähty niin Turun hylättyjen talojen halkeilevilla betonilattioilla kuin Lontoon kirjallisuusfestivaaleillakin. Avaruuskissojen leikkikalu on Kosolan toinen runoteos. Hänen edellinen teoksensa .tik. sai Silja Hiidenheimon muistostipendin.
 
80 sivua, Sammakko 2016
   
↧
Search

Arto Lappi: Kärpäshäiriö

March 17, 2018, 1:00 am
$
0
0
"Selattu korville, sivut teipattu,
selkämys liimaltu,
tekstiä yritetty pitää kasassa
vielä yhden talven yli."
    
   
Lukuhaasteissa: Runohaaste
  
Kävin perjantaina kirjastossa hakemassa varaukseni ja katselin samalla runohyllystä kiinnostavia teoksia. Tartuin tähän Arto Lapin mieleenpainuvalla nimellä (Kärpäshäiriö) ja ihastuttavalla kannella varustettuun, suloisesti taskuun mahtuvan kokoiseen teokseen (ostaisin tällaisen muistikirjakseni, jos tulisi vastaan) vailla mitään ennakkomielikuvaa. 
    
   
Ja voi miten hienoon teokseen tulinkaan tarttuneeksi. Tamperelainen Lappi runoilee seitsemännessä kokoelmassaan luonnosta japanilaiseen tyyliin ja vaapammallakin mitalla. Toistuvana teemana on myös lapsuus. Lopussa on lisäksi muutamia mietteitä kirjoittajan antikvariaattikokemuksista. Tämä menee kokonaisuutena suosikkieni joukkoon. 
  
   
Jokin näissä runoissa kolahtaa. Luontorunot ovat aina olleet suosikkejani ja omassakin runoudessani havainnon luontoa, vuodenaikoja, tuokiokuvia ja yritän tallentaa (en vangita) luonnon näkemäni ja kokemani kaltaisena paperille. Täytyy todellakin lukea lisää Lapin runoja ja onkin hyvä, että poimin samalla kertaa myös toisenkin kokoelman häneltä, nimeltään Lumiputous.
    
Arvosana:
   
Takakannesta:
Runoissa sykkivät luonto, vaeltaminen, zeniläinen tapa tarkastella maailmaa ja lapsuus iloineen ja suruineen. Mukana on myös mitallisista runoistaan tunnetun runoilijan upeita tankarunoja sekä osio tekijän antikvariaattitaustaan pohjaavia mietelmiä. Kärpäshäiriö on tamperelaisen Arto Lapin (s. 1966) seitsemäs runokokoelma. Runotuotantonsa lisäksi Lappi on suomentanut Jack Kerouacin, Jaan Kaplinskin ja Raymond Carverin runoja.
  
93 sivua, Sammakko 2014
   
Muualla sanottua: Balladi, Kirjoja ja kakkuja
↧
↧

Minna Canth: Agnes

March 19, 2018, 12:07 am
$
0
0
"- Minä tahdon olla vapaa kuin taivaan lintu.
Juurtua johonkin maatilkkuun?
Kiintyä siihen tunteillaan, sydämellään?
Herra varjele, sehän olisi kauheata henkistä vankeutta."
  
  
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää 19.3.2018!
    
Haastoin bloggaajat ja muut lukijat jo neljättä kertaa lukemaan Minna Canthin tuotantoa tai tietoteoksia kirjailijasta itsestään ja julkaisemaan postauksen blogissa, Twitterissä tai Instagramissa tällä päivämäärällä. Edellisinä vuosina olen lukenut Anna Liisan, Köyhää kansaa ja Työmiehen vaimon. Tällä kertaa tartuin Canthin novelliin Agnes. Vaikka tarina ei sijoittunutkaan suosikikseni, pidin suuresti teoksen nimikkohenkilöstä, sanoisin jopa, että Agnes on Canthilta tähän mennessä lukemieni teosten kiinnostavin naishahmo.
    
Katselin häntä viisitoistavuotiaan kritiikittömillä silmillä; nyt jos saisin hänet semmoisena uudelleen eteeni, niin käsittäisin hänet ehkä vallan toisella tavalla. (s. 60)
  
Kertojana on Liisi, Agneksen kanssa samaan aikaa koulua käynyt nainen. Novelli alkaa kouluvuosista ja paljastaa Liisin suuren ihailun Agnesia kohtaan. Toisessa luvussa Liisi on ollut jo viisi vuotta naimisissa ja hänellä on kolme pientä lasta (Antti 4 vuotta, Aino  n. 2 vuotta ja Lyyli 7kk), kun Agnes sattumalta tulee käymään vanhoilla kotiseuduillaan Kuopiossa elettyään tässä välissä useita vuosia Pietarissa.
   
Vapaasti oli hän saanut edistyä ja laajentaa näköpiiriiään, sillä välin kuin minä elelin pikkukaupungin tukehduttavassa ilmassa ja jäin auttamattomasti jäljelle. (s. 67)
    
Agnesin saapuminen kuohuttaa paitsi paikkakunnan poikamiehiä (ja naisiakin), aiheuttaa se myös rakoja Liisin ja hänen aviomiehensä Antin välille. Liisi on valmis murhaamaan katsellaan sekä lapsuudenystävänsä että miehensä. Onneksi asia ei eskaloidu niin pitkälle että Liisi ryhtyisi ajatuksista tekoihin, eikä Agnesilla ole mitään aikomuksia Antin suhteen. Onhan hänellä rikas rakastaja Pietarissa, joka on hankkinut naiselle kodin Pariisista. 
  
Ei pitäisi miehenkään vaatia mahdottomia vaimoltaan, silloin kun hänellä on kolme lasta ja yksi ainoa palvelija. Ei voi kukaan olla salonkinainen ja lasten hoitaja samalla. joko toinen taikka toinen. (s. 74)
Ja siihen päätökseen tulin, ettei mieheni ollenkaan osannut antaa arvoa työlleni, vielä vähemmän että hän milloinkaan olisi auttanut, vaikka olisi kuormani ollut kuinka raskas. (s. 75)
  
Agnes näyttää korealta kuin riikinkukko, mutta hänen elämänsä on välillä onttoa, toisin kuin Liisillä, jonka koko elämä pyörii kodin piirissä ja lapsia hoitaen. Agnesilla on suhde naimisissa olevan miehen kanssa ja hänestä on ihan ok, jos hänen kumppaninsa on välillä uskoton, jos saa itse hyödyntää samaa oikeutta. Hän ei myöskään usko Jumalaan. Agnes tuntuu olevan masentunut, kuten aivan lopussa oleva lainaus mielestäni osoittaa. 

- Meillä on sentään sama perusta.
- Mitä perustaa tarkoitat?
- Noo - olemmehan me molemmat kristittyjä.
- Uh, noita kuluneita fraaseja.
- Meillä on molemmilla samat alkutotuudet elämän ohjeina. Usko Jumalaan ja sielun kuolemattomuuteen.
- Minä en usko kumpaankaan.
- Agnes.
- En kumpaankaan. Lapsen kengät ovat minulta aikoja sitten hajonneet. (s. 131)

Minna Canthin kirjoja lukiessaan saa aina ihmetellä, kuinka moderneja ja aikaa kestäviä hahmoja hän onkaan  luonut. Novelli kertoo kahdesta erilaisesta naisesta, Liisistä, joka on valinnut perinteisen naisen roolin, ja Agnesista, joka puolestaan on päättänyt muovata oman polkunsa. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että Canthia kannattaa edelleen lukea niin kouluissa kuin vapaa-ajallakin. Näissä on vaan niin paljon hienoa aikalaiskuvausta etenkin naisista. 
  
- Hyvä, että tulit.
- Oletko kipeä Agnes?
- En.
- Väsynyt?
- En oikeastaan väsynytkään. Kyllästynyt.
- Meihinkö? Meihinkö täällä?
- Koko elämään.
--
- Sinä et varmaankaan ole terve, Agnes?
- Olen valitettavasti.
- Valitettavasti?
- Niin juuri: valitettavasti. Kun nämä hetket tulevat, toivon aina, että olisin ruumiillisesti sairas.
- Onko sinulla sitten useinkin nitä tänlaisia hetkiä?
--
- Minä kun luulin -
- Mitä sinä luulit?
- Että sinä päinvastoin olisit aina iloinen ja nauttisit elämästä runsaammin kuin muut.
- Kuinka tulit siihen luuloon?
--
- Olethan seuroissa niin säkenöitsevän vilkas ja huvitettu (s. 121-122)
       
Vain muutama erikoisempi sana jäi ihmetyttämään, vaikka jollain tasolla nekin ymmärsi asiayhteydestä (stiilinen - tyylikäs, ulospesty - kulunut?, lyödä veikkaa - lyödä vetoa, talrikki - lautanen, papyrossi - tupakka,  issikka - vossikka, salvetti - lautasliina, tarantekoinen?, maneetillinen - mangneettinen, syödä hapiasti?, hyötä hyviään?). Muutama vierasperäinenkin sana oli mukana: chic, situatiooni, parasoli, eksperimentti, plastiset liikkeet, vegeteerata. 
  
  
Arvosana:
 
Takakannesta:
Minna Canth (1844-1897) kirjoitti laajat mestarinovellinsa Kauppa-Lopo (1889) ja Agnes (1892) kun taisteleva realismimme oli hakeutumassa kohti entistä psykologisempia painotuksia. Edellinen novelli on ulkoisesti vielä tuiman ohjelmarealismin suuntainen, ja kiivaasti hyökkäsivät aikalaisarvostelijat siinä esiintyvän "inhorealismin" kimppuun; "inhuuden ihantelijalle" omistettiin jopa runo. Päällimmiltään Kauppa-Lopo on kuva juopottelevasta kaupustelijaeukosta, mutta samalla se on moraalin ja ihmisen vapauden pohtimista. Päivi Lappalainen kirjoittaa: "Asettamalla vastakkain kaikinpuolisesti yhteiskunnan hylkiöltä vaikuttava Lopo ja kunniallinen, niin ulkoisesti kuin moraaliltaankin 'puhdas' rouva Kortman esitetään kysymys siitä, kuka lopulta on hyvä ihminen."
  
Myös Agneksen teemat liittyvät vapauden ja oikean ja väärän kysymyksiin. Siinäkin on tapahtumapaikkana vuosisadan lopun suomalainen pikkukaupunki, mutta nyt ei päähenkilön taustana ole poliisin selli vaan modernisoituva suurkaupunki, Pietari. Kuopion laululjuhlille sieltä tuleva savolaissyntyinen maailmannainen Agnes luo ympärilleen levottomuutta. Kuinka sidottu hän on kaiksessa liikkuvuudessaan, onko hänen ympärillään väreilevä maailman runsaus elämän täyteyttä, mikä on naisen osa - tätä tuntuu novelli kysyvän lukijalta yhtä hellittämättömästi kuin Agneksen henkilö kuopiolaiselta ystävältään.
    
Koko teos 156 sivua, Agnes sivut 55-140, SKS 1999 (1. painos 1892)
    
Minna Canthin tuotantoa:
  
Näytelmät:

Novellit ja pienosromaanit:
  • Hanna (1886)
  • Köyhää kansaa (1886)
  • Salakari (1887)
  • Lain mukaan (1889)
  • Kauppa-Lopo (1889)
  • Agnes (1892)
↧

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki #1)

March 20, 2018, 1:00 am
$
0
0
"Kirjat tekivät hänet onnelliseksi, siispä hän luki."
  
   
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla 2.3.2018.

Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa, Spefi-lukuhaaste 33. Spefikirja, joka on suunnattu nuorille aikuisille (YA), Seinäjoen kirjaston lukuhaaste: 38. Lue kirja, jossa luetaan kirjoja
   
Kaikki Kiurun rakastamat asiat olivat sellaisia, joita yleisesti pidettiin hyödyttöminä. Hän rakasti kirjoja, neulomista, leipomista, mankelointia ja silittämistä, sanaristikoiden täyttöä ja isoja teekuppeja. (s. 168)
  
Muistojenlukija aloittaa Susiraja -sarjan kirjoittajana tunnetun Elina Rouhiaisen uuden Väki -trilogian. Syksyllä lukion aloittava Kiuru on aina pystynyt näkemään toisten ihmisten muistot lintuina. Hän voi ottaa muiston kiinni, upota siihen tai vapauttaa sen, jolloin ihminen unohtaa kyseisen muiston. Kun hän nappaa ajattelemattomasti erään pojan muiston, hän joutuu kohtaamaan paljon isompia seurauksia kuin oli teollaan kuvitellut olevan.

Kissa oli äidin, mutta Kiuru oli saanut valita sille nimen. Toisin kuin Hermionen kissa, heidän Koukkujalkansa oli kermanvärinen. (s. 30)

Kiurun maailma on aina tapahtunut kirjojen sivujen välissä, kunnes hän tapaa kesäloman aikana Shangri-Laksi nimetyllä Vuosaaren syrjäisellä alueella asuvat romanialaiset veljekset Dain ja Nelun sekä aromanttisen, muunsukupuolisen Bollywoodin. Hän saa viimein vastauksia oudolle kyvylleen ja viettää aikaa kerrankin todellisessa maailmassa tehden niitä asioita joista on aiemmin vain lukenut, jopa lain harmaalle alueelle astuen.

Hän pakkasi virkattuun laukkuunsa avaimien, puhelimen ja lompakon lisäksi kirjan ("Sä ja sun turvakirja", Samuel olisi sanonut). (s. 32)

Lapsuudesta asti ystävänä olleella Samuelilla on myös voimia, mutta toisin kuin Kiuru, hän pystyy lukemaan ajatuksia. Suomen lyhyen kesän aikana viisikko tutustuu toisiinsa ja erilaisiin kykyihinsä. Nuoret ihastuvat, rakastuvat ja rikkovat sydämiä. Kesän loppuminen ja tulevat muutokset pelottavat Kiurua, kunnes yllättävän petoksen vuoksi hänenkin täytyy paeta ulkomaille. Salaperäinen Väki-niminen ryhmä nimittäin etsii kykyjä omaavia ihmisiä omia tarkoitusperiään varten.

Kiuru oli aina rakastanut syksyä. Neuleita, isoja teemukeja ja uutuus-kirjoja. Sadetta, jonka takia ei tarvinnut edes teeskennellä haluavansa tehdä muuta kuin olla kotona ja lukea kirjaa. (s. 353)

Muistojenlukija on hillitysti rakennettu, nuorille suunnattu urbaanin fantasian teos, joka ammentaa inspiraatiota suomalaisesta kansanperinteestä. Esimerkiksi päähenkilön nimi, Kiuru, löytyy suomalaisesta mytologiasta sielulintuna. Helsinki on kuvattu aidosti ja elävästi, eivätkä hahmojen voimat nouse liian korostettuina esille. Voimista kerrotaan lopulta hyvin vähän ja niihin varmasti palataan syvemmin sarjan myöhemmissä osissa.

Kiuru ei halunnut jakaa asioita tuntemattomien ihmisten kanssa. Hän ei halunnut jakaa edes lukukokemuksiaan muille, sillä hänestä oli aina tuntunut, että ne olivat jotain hyvin yksityistä. (s. 98)

Harmillisesti kerronta ei aina ole teknisesti loppuun asti hiottua. Etenkin toistuvat kuvailut, kuten “Kiuru kuuli itsensä sanovan”, ja tapahtumien etukäteen kertominen lausahduksella “Kiuru ei vielä tiennyt että...” tarttuvat helposti tarkemmin lukijan seulaan. Vaikka hahmojen sanotaankin puhuvan enimmäkseen englantia, on kirjailija valinnut kirjoituskieleksi suomen, muutamien englanninkielisten fraasien lisäksi. Välillä voikin olla vaikeaa muistaa, millä kielellä kukin hahmo eri tilanteissa puhuu.

Suomi on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin vapaa maa -- Kaikki täällä on hyvin säänneltyä ja kaikkien halutaan olevan samanlaisia. Kukaan ei saa olla huonompi kuin muut, mutta ei myöskään parempi. (s. 153)

Rouhiainen on esitellyt kiitettävän erilaisia hahmoja. Monenlaiset varallisuuden tasot, kansalaisuudet, kulttuurit ja romanttisuuden muodot pääsevät esille luontevasti. Kiurun äiti on sukunsa hylännyt romani ja isä pätkätyötä tekevä lintututkija. Samuelin vanhemmat ovat puolestaan skaalan toisesta päästä hienoine taloineen ja veneineen. Lisäksi itähelsinkiläisen talon vallannut kirjava joukko on suurelta osin yhteiskunnan reunoilla asuvia tai paperittomia vaeltajia.

Kiuru ei olisi jaksanut alkaa selittää asiaa isälle, mutta Bollywoodin takia hänen oli yritettävä. "Bollywood ei ole tyttö. Se on queer."(s. 241)

Nähtäväksi jää, kuinka tarina tulee jatkumaan. Vastaamattomia kysymyksiä jäi vielä useita, kuten mikä on Väki ja kuinka osa ihmisistä saa erikoisia kykyjä. Olisi kiinnostavaa, jos jatko-osissa pääsisi lukemaan esimerkiksi Dain näkökulmasta. Takakansi ainakin lupaa, että sarjassa tullaan liikkumaan ympäri Eurooppaa.
  
Arvosana:
  
  
Takakannesta:
16-vuotiaalla Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.
  
Muistojenlukija avaa ympäri Eurooppaa liikkuvan Väki-trilogian, jonka ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, urbaania fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta. 
  
387 sivua, Tammi 2017
   
↧

Piia Leino: Taivas

March 21, 2018, 1:00 am
$
0
0
"Mitä meille tapahtui?
Milloin se tapahtui?
Miksi?"
  
  
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja, 35. Spefi-lukuhaaste: Dystopiakirja, Seinäjoen kirjaston lukuhaaste: 56. Lue kirja, jonka kannessa on rakennus
  
Piia Leinon dystopiaromaani Taivas on niitä teoksia, jotka olivat menneet minulta ohitse lukiessani kevään uutuusteosten katalogeja. Onneksi bongasin kirjan Kosminen K -blogista. Luin kirjan talvilomallani, Kuopiossa äidin luona vieraillessani. Taivas voitti vuoden 2016 Maailman laita -romaanikilpailun. Teos on jaettu kolmeen osaan, Harmaa, Punainen ja Valkoinen. 
  
Löysin samalla matkalla eräästä varastohuoneen laatikosta siskoni vanhat sakura-oksat, eli hänen japanissa asuvan tuttunsa yli kaksi vuosikymmentä sitten lähettämät paperista ja rautalangasta tehdyt kirsikankukka-koristeet. Kiitos niiden ja kauniin aurinkoisen päivän, sain otettua kivan kuvan teoksesta Instagramiin.
  
  
Taivas kertoo vuoden 2058 Helsingistä, joka eroaa tämän hetken Suomesta hyvin suuresti. Ilmastonmuutoksen myötä vedenpinta on noussut, rannikkojen kaupungit ovat tuhoutuneet ja pakolaisia virtaa maasta toiseen. Suomen rajoja kiertää muuri, jonka sisäpuolella asuu puhdistuksen jälkeen vain kantasuomalaisia. On ollut toinen sisällissota, jonka ovat voittaneet vahvasti kansallismieliset "nahkapäät". Ruokana tarjoillaan sirkkapuuroa ja lokkikettoa. 
    
Äiti syyllisti Akselia lasien sisällä vietetystä ajasta.
--
- Te olette zombeja. (s. 22)
  
Syntyvyys on laskenut käytännössä nollaan ja viimeiset sukupolven ovat riippuvaisia virtuaalitodellisuudesta nimeltän Taivas. Ulkomaailmasta ei tiedetä juuri mitään, eivätkä Taivaan tyynnyttävän vaikutuksen lamaannuttavat ihmiset kaipaakaan mitään tai ketään paitsi lisää Taivasta. Vanhat suurkaupungit ja maailman ihmeet löytyvät tallennettuina Taivaaseen, lisäksi valittavissa on erilaisia luontomiljöitä. Taivaan käyttäjät törmäävät harvoin toisiinsa, mutta niin kuitenkin joskus tapahtuu - eikä aikaakaan kun romaanin kaksi merkityksellistä hahmoa kohtaa. 
      
- Etkö halua katsoa ylhäällä auringonlaskua?

- Tuossahan se on jo kuvassa, Iina nyökkää maalauksiin.
- Se on aina erilainen.
- Se on aina ykkösiä ja nollia, Iina sanoo ja on samassa poissa. (s. 36)
  
Teoksessa on maailmaan sopien vain muutama hahmo, joiden näkökulmat vaihtelevat pitkin teosta. Ensimmäisenä esitellään Akseli, joka tekee tutkimusta yliopistolle menneestä maailmasta ja saa palkkansa taivasaikana. Akselista on hieman vaikeaa saada kiinni, sillä kuten kaikki muutkin, hän on virtuaalitodellisuuden pehmentämä, kaikki hänen särmänsä on hoittu sileiksi. Hän on hyvin veltto ja nahjusmainen olento, jota on  välillä hieman vaikeaa edes tunnistaa saman lajin edustajaksi kanssani.
  
Myöhemmin mukaan tulee Iina, joka elää Jalon kanssa. Jalo on yksi Taivaan koodaajista ja Iina on hänen "verkkolemmikkinsä", joka ostaa ruokaa Jalolle ja pitää tästä muutenkin huolta pitkien Taivaassa vietettyjen tuntien aikana silloin, kun ei itse ole kytkeytynyt toiseen todellisuuteen. He eivät elä parisuhteessa, mutta Jalo tunsi Iinan veljen ennen sotaa. Tämän järjestelyn myötä Iina pääsee nauttimaan Taivaasta pidempään ja paremmilla laseilla sekä puvulla, joka antaa hänen asteilleen vastineen virtuaalisen maailman ilmiöstä kuten tuulesta, auringon lämmöstä ja vedestä.  
    
- Luulen, että tässä lajissa on virhe, jota ei voi paikata. Emme ole ikinä tyytyväisiä paitsi Taivaassa, mutta siellä emme voi pysyä. olemme tämän pelin virus. (s. 206)
  
Teos tuo mieleen monta aiemmin lukemaani dystopiaa, jotka listasin postauksen loppuun. Leinon kieli on kaunista ja harkittua. Teoksen tunnelma on hyvin melankolinen, ja samalla se herättää ajattelemaan tämän hetken maailman tilaa ja kuinka siihen voi puuttua ja korjata, ennen kuin asiat eskaloituvat teoksen esittämän tuevaisuuskuvan tasolle. Puuttua voisi niin ilmastonmuutokseen, vesistöihin päätyvään muoviin kuin rasismiin. Jokainen voi omilla valinnoillaan ja teoillaan vaikuttaa jokaiseen näistä. 
  
Teoksen maailma natisee liitoksissaan. Toisaalla se on näivettymässä, toisaalla pääsee valloilleen jotain hallitsematonta ja mullistavaa. En ollut aivan tyytyväinen siihen, miten teos päättyy, sillä se jättää liian paljon avoimeksi ja lukijan vastuulle - jäin siis kaipaamaan lisää siitä, mitä tapahtuu viimeisten rivien jälkeen. Helsinki kuvataan teoksessa vahvasti ja tunnistettavasti ja se on ehdottomasti yksi teoksen keskeisistä hahmoista.
  
Luonto näyttää nyt selvästi, että se aikoo vallata kaupungin. Se tunkee kaikkialle kuin ajatteleva olento eikä Iina tiedä, onko se kauhistuttavaa vai helpottavaa. Hän voi kuvitella kaupungin sadan vuoden päästä, kun heistä ei ole jäljellä enää yhtäkään, vain luonnon raivoisa halu monistaa itseään. (s. 77)
  
Suosittelen lukemaan Taivaan. Se on vaikuttava lukukokemus monella tasolla. 
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Akseli uskoo tietävänsä yhden seurauksen: Hän saattaisi poistua asunnostaan, ja jos hän poistuisi, voisi joku muukin poistua. Kaduille tulvisi valtava määrä ihmisiä, joiden ei tarvinnut olla siellä. He tekisivät jotain, mutta Akseli ei osaa kuvitella, mitä.
  
Helsinki, 2058. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää innottomasti selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Valon kaupungissa kansalaiset kyyristelevät asunnoissaan, eivät puhu, lapsia ei enää synny. Rajat on suljettu eikä tulevaisuutta ole. Lohduksi alamaisilleen Valo on antanut Taivaan, virtuaalisen tilan jossa vanha maailma elää kauniimpana ja lempeämpänä kuin koskaan.
  
Kun Akseli saa laajat käyttöoikeudet Taivaaseen, hänen maallinen ruumiinsa käy kalvakkaaksi ja voimattomaksi, sen ainoa tavoite on unohdus ja kuolema. Kunnes hän tapaa Taivaan niityllä naisen, johon haluaa tutustua myös reaalissa.
  
Taivas on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jonka avaamia kysymyksiä ei tee mieli vaientaa. Lohduton sisällissodan jälkeinen Helsinki ja tilansa uudelleen valtaava luonto antavat haikeankauniit puitteet tarinalle, joka herättää vahvan tarpeen vaalia elämää, kaikkea sitä mikä on maailmassa tärkeintä.
  
Teos voitti Maailman laita -romaanikilpailun vuonna 2016.
  
250 sivua, S&S 2018
   
    
Samankaltaista luettavaa: Ernest Cline: Ready Player One, Annika Luther: Kodittomien kaupunki, Johanna Sinisalo: Auringon ydin, Jan Salminen: Äidinmaa, Antti Tuomainen: Parantaja, George Orwell: Vuonna 1984, Salla Simukka: Jäljellä / Toisaalla, Anu Holopainen: Molemmin jaloin 
↧
↧

Helena Waris: Linnunsitoja

March 22, 2018, 1:00 am
$
0
0
"Jokin noiden pienien, rohkeiden lintujen kiiltävissä silmissä puhuttelee sisintäni."
   
    
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla 7.3.2018.
  
Dystopiatrilogian aloittava nuorten aikuisten romaani Linnunsitoja on Helena Wariksen kuudes teos. Waris osoittaa, että  jo 170 sivua riittää moniulotteisen maailman luomiseen. Hän jättää paljon lukijan varaan, eikä selitä auki kaikkea. Harmillisesti jotkin lopun juonenkäänteet arvaa jo varsin alussa, etenkin jos dystopioiden tapa kertoa tarinaa on lukijalle tuttu. Silti kirja tarjoaa lukijalle myös jotakin genrelle uutta ja yllättävää.
  
Tuijotan tihkusateista maisemaa; punaisia kallioita ja pallolatvaisiksi kasvaneita mäntyjä, jotka hallitsevat autioitunutta saaristoa. Rannoilla on veden alla jääneitä betonilaitureita ja saunarakennusten perustuksia, jälkiä ihmisten perääntymisestä meren noustessa. 
Vesi ei kuitenkaan ole niin korkealla kuin olen luullut. Jos meri olisi viisi metriä ylempänä, kuten Maharin kuilussa on uskoteltu, koko saaristo olisi upoksissa. (s. 20)
  
Kirjan maailma on ilmastonmuutoksen kourissa. Ihmiset asuvat Kuiluissa, joita hallitsee Kone. Kuilujen ilmasto on kontrolloitu, mutta niiden ulkopuolella sää voi vaihdella nopeastikin. Itämantereella on useita Koneiden valvomia Kuiluja, vain Ammabar-niminen manner on kieltäytynyt niistä. Kone päättää hallituksen sijaan kaikesta, ja vaikka sen rakentajat halusivat muutoksen viimein tuovan tasa-arvon kaikkialle, ovat Koneen ohjelmoijat pystyneet silti manipuloimaan sen päätöksiä.
  
Päähenkilönä seurataan nuorta naista, Zemiä, jonka veli kuuluu Koneita vastustavaan ryhmään. Hän on järjestänyt kuljetuksen itselleen ja siskolleen kapinallisten luokse majakkasaarelle, mutta ilmoittaa viime hetkellä jäävänsä vielä Maharin Kuiluun hoitamaan asioita. Veljen tilalle tulee tämän ystävä Thom, jota Zemi kutsuu “tylsäksi jurottajaksi”. Saarella hän kuitenkin tutustuu ennakkoasenteistaan huolimatta Thomiin sekä muihin vastarintalaisiin.
  
– Kyyhkyt ovat ainoa viestintäkeino, jota Kone ei hallinnoi -- – Täysin sensuroimaton tiedotusjärjestelmä, josta ei jää mitään jälkeä. (s. 52)
  
Teoksen nimi viittaa viestikyyhkyihin, joita saarella asuvat kapinalliset käyttävät. Lintujen kuljettamat viestit ovat ainoa Koneen valvonnan kiertävä tapa viestiä vastarinnan eri solujen välillä. Tilanteeseen on kuitenkin tulossa muutos, sillä Koneen häiriösignaali voimistuu ja uhkaa sekoittaa lintujen biologisen kompassin. Koko teoksen ajan pohjavireenä on ajatus luottamuksesta. Zemin täytyy voittaa vastarinnan luottamus, vaikka hän ei olekaan täysin rehellinen menneisyydestään. Jännitteet luovat kiinnostavia tilanteita hahmojen välille.
  
Waris kertoi Helsingin kirjamessuilla 2017, että teoksen maailmassa hän kuuluisi konevastaisiin. Hän halusi tuoda kirjassaan isovelimäisen Koneen näkyväksi, sillä jo tällä hetkellä esimerkiksi Google seuraa jokaista netissä kulkevan liikettä, älypuhelimista ja GPS-paikannuksesta puhumattakaan. Hän kertoi myös, että jokaisella trilogian osalla on  eri kertojaääni, vaikka tuttuja hahmoja on muissakin osissa. Seuraava osa tulee sijoittumaan Ammabariin.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Nerokkaasti punottu mysteeri maailmasta, jota kaikkitietävät Koneet hallitsevat. Vapaus on hauraiden linnunsiipien varassa.
  
"Näihin lintuihin sidotuissa viesteissä me olemme Koneitten saavuttamattomissa. Se tekee meistäkin vapaita."
  
Helikopteri vie Zemin keskelle merta, majakkasaarelle, jonne Valtion, Kuilujen ja Koneiden valvovat silmät eivät yllä. Saari on vastarintaliikkeen tukikohta, eikä kenenkään ole pakko kertoa, miksi on siellä tai mistä on tullut. Majakan huipulla on kyyhkyslakka. Kyyhkyt kuljettavat viestejä meren yli, ne ovat ainoa viestintäkeino, jota Kone ei hallinnoi. Vain lintujen avulla vastarintaliike pysyy elossa.
  
170 sivua, Otava 2017
↧

Lauren DeStefano: A Curious Tale of the In-Between

March 23, 2018, 1:00 am
$
0
0
"With ghosts she at least knew what to expect.
The living were the ones still capable of harm."
  
  
Huomasin Lauren DeStefanon romaanin A Curious Tale of the In-Between jollakin englanninkielisellä sivustolla (pitäisi kirjoittaa aina ylös, mistä jokin kirja tulee bongattua, koska sitä ei muista kauhean pitkään). Kirja oli minulla lainassa hyyvin pitkään, uusin sen itseasiassa 5+ kertaa, koska käytin sitä kerran kirjastossakin uusittavana (jolloin sain uudet 5 lainauskertaa sille). Onneksi kuitenkin luin kirjan - sillä kaikkia lainoja en todellakaan ehdi lukemaan tai  halua enää lukea näin monen uusinnan jälkeen. 
   
It was all this reading that made Aunt Dee and Aunt Nan overlook Pram's eccentricities. She was just imaginative. (s. 3)
  
Teoksen päähenkilö on 11-vuotias Pram, joka näkee aaveita. Hän asuu tätiensä pitämässä vanhainkodissa. Hänen äitinsä on kuollut ja merimies-isästä ei ole tietoa. Teoksen tapahtumat sijoittuvat mielestäni n. 1950-60-luvulle, kirjassa ei kuitenkaan sanota tätä suoraan. Pramilla on vain yksi ystävä, Felix, vuosikymmeniä aiemmin kuollut poika. On kuitenkin tullut aika, että Pramin on mentävä oikeaan kouluun kotikoulun sijaan. Tyttö pelkää ajatusta, sillä hän on varma omituisuutensa näkyvän kaikille.
  
To Pram, most of the people in the living world were gray, but Clarence was bright and vivid. In fact, he was the loveliest thing she'd ever seen. Why would someone like that to hide? (s. 20)
    
Pram tapaa koulussa Clarencen, joka on menettänyt äitinsä vuotta aikaisemmin. Heistä tulee hyvät ystävät ja pian Clarence vie Pramin mukanaan spiritistisiin istuntoihin ja näytöksiin, joissa esiintyy henkiä näkeviä ihmisiä. Poika haluaisi puhua äidilleen, mutta Pram ei uskalla kertoa, että hän pystyy keskustelemaan aaveiden kanssa. Pram joutuukin ongelmaan kykynsä kanssa, ei Clarencen kanssa, vaan joku keräilee tytön kanssa samoja taitoja omaavia ihmisiä omiin tarkoituksiinsa.
   
A ghost would also know to look for someone like Pram; Felix had told her that she buzzed like an electric fence. (s. 38)
  
  
Pidin Pramista mahdottoman paljon. Hän muistuttaa jollain tavalla Alan BradleynFlavia de Luce -sarjan nimikkohenkilöä. Teoksella on myös huima miljöö vanhoine mielisairaaloineen kaikkineen. Etenkin teoksen loppupuoli oli ahmittava nopeaan tahtiin, sillä minun oli pakko saada tietää Pramin kohtalo.  Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän teokseen, jos englannin kieli taittuu, tämä ei kuitenkaan ole kauhean haastavaa luettavaa eli rohkeasti vain katsomaan saako tätä muistakin kirjastoista (ja kaukolainana ainakin löytyy).  
    
You are going to be a very interesting grown up one day, Pram. (s. 205)
    
Loppuun vielä lainaus kohdasta, josta tuli vahvasti mieleen Elina Rouhiaisen Muistojenlukija: "You can enter the memories of dead. They don't mind. They're abandoned them. These memories float around in the the air like balloons, not attached to anyone." (s. 150).
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
To Pram, most of the people in the living world were gray, but Clarence was bright and vivid. In fact, he was the loveliest living thing she'd ever seen. Why would someone like that want to hide?
  
She couldn't know that Clarence was wondering the same thing about her.
   
226 s. Bloomsbury 2015
 
Samankaltaista luettavaa: Neil Gaiman: Hautausmaan poika, Kaija Juurikkala: Aada ja pimeyden lapset, Patrick Ness: Hirviön kutsu
↧

Maria Kuutti: Anna ja Elvis vaippasirkuksessa

March 24, 2018, 1:00 am
$
0
0
"Joskus oli vaikeaa tietää mitä tahtoi."
  
  
Arvostelukappale
  
Maria Kuutin riemastuttava lastenkirjasarja saa jo kuudennen osansa. Anna ja Elvis vaippasirkuksessa kertoo siitä, kuinka pikkusiskon saanut Elvis on haukannut vähän ison palan isoveljen vastuuta ja tarvitsee hieman omaa aikaa. Anna saa viimein pitkään haluamansa oman kännykän, joskin paketista paljastuu hieman vanhempi malli kuin toivelistalla oli. Mummo vie Annan Elviksen sekä Annan nuoremman veljen Veikan HopLopiin, jonne hän on järjestänyt itselleen synttärikutsut. 
  
  
Olin nähnyt Elviksen viimeksi Tampereenreissullamme. Siitä oli kulunut jo liki kymmenen kuukautta! (s. 24)
  
Anna ja Elvis vaippasirkuksessa jatkaa sarjaa hyväksihavaitulla kaavalla: mukana on koomisten tilanteiden mummo, Annan runoja, Elviksen piirroksia, Annan kirjavinkkejä ja viittauksia nykyajan ilmiöihin, kuten tubettajiin (Anna seuraa ainakin Mansikkkaa, Pikku Pinskua ja mmiisasia) ja kun mummot ottavat juhlassa selfietä postatakseeni niitä someen, taustalla soi Gangnam Style. Yksi kirjan hauskimpia kohtia on, kun Veikka sanoo "nukkumishätä". Tuo täytyy ehdottomasti lisätä omaan sanavarastoon. 
  
- Mitä kirjaa suosittelisit minulle? Elvis kysyi?
Siihen oli helppo vastata. Olin itse lukenut jo kaikki Harry Potterit, mutta nyt kirjasarjasta oli tullut uudet, kuvitetut versiot. Sellaisen olisin ostanut itsellenikin, jos minulla olisi ollut enemmän rahaa. (s. 104)
  
  
Itse sen sijaan olisin ollut kiinnostunut sovelluksesta, jonka olisin voinut asentaa itseeni. Sen avulla olisin lukenut joka päivä puoli tuntia kirjaa aamuin illoin. (s. 45-46)
   
Kokonaisuudessaan erittäin suositeltava kirja 6-12-vuotiaille monentasoisille lukijoille (teksti on isoa ja helppoa, sisältö mukaansa tempaavaa) ja näistä saa aikuinenkin paljon irti, eli sarja sopii niin ääneen luettavaksi vaikkapa iltasatuna tai koulussa kuin itsenäiseenkin lukemiseen. Anna ja Elvis on laadukas kotimainen kirjasarja, joka löytää varmasti lukijansa niin Timo Parvelan Ella ja Pate -sarjojen kuin Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjän faneista.
      
  
Takakannesta:
Elviksestä on tullut isoveli, mutta vauva-arki ei ole alkanut kovin auvoisissa merkeissä. Elvis tuntuu ottavan vauvan hoitamisesta niin paljon stressiä, että Anna kutsuu hänet perheensä mukaan hermolomalle Jyväskylään. Anna itse saa VIHDOIN oman kännykän synttärilahjaksi, mutta totta kai isä on pihistellyt ja ostanut todella alkeellisen kapulan. Voiko kivikautisen kännykän kanssa elää? Selviääkö Elvis vauvamasennuksestaan? Ja mitä ihmettä mummolla taas on mielessään?
  
Anna ja Elvis -sarjan kuudes osa vie kaverukset jälleen uuteen kaupunkiin ja uusien seikkailujen äärelle. Nauruhermoja kutkuttava huumori on onneksi aina ennallaan!
      
122 sivua, Karisto 2018
   
Kuvitus: Katri Kirkkopelto ja Topi Kuutti
  
Sarjassa ilmestyneet: 
  1. Anna ja Elvis kylpylässä (2014)
  2. Anna ja Elvis mummolassa (2015)
  3. Anna ja Elvis leirillä (2015)
  4. Anna ja Elvis ja verraton vaari (2016)
  5. Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja (2017)
  6. Anna ja Elvis vaippasirkuksessa (2018)
↧
Search

Sunnuntain lyhyet

March 25, 2018, 12:00 am
$
0
0
Tämä taitaa olla blogin ensimmäinen lyhyiden postausten kooste. Kokeilen, jospa tällä tavalla saisin kirjoitettua muutaman sanan ylös niistäkin lukemistani, joista on liian vähän sanottavaa omiksi postauksikseen. Mukana onkin nyt kaikki alkuvuoden ajalta postaamatta jääneet lukukokemukset.
    
Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba
  
Kahden maan Ebba on yksi viime vuoden Finlandia Junior -palkintoehdokkaista. Se oli itseasiassa ainoa hiukankaan kiinnostava teos kaikkien Finladia -palkintoehdokkaiden joukosta. Neljättä luokkaa käyvän Ebban vanhemmat ovat eronneet, isä asuu Saksassa lähellä vanhempiaan ja äiti Suomessa. Ebba lentää säännöllisesti käymään isän luona. "Tuomari järkkäsi mulle semmoisen kolmannen vanhemman kuin lentokone." (s. 28-29)
  
Semmoinen tyyppi, jolla on vain yksi koti, tai kaksi kotia mutta samassa maassa, ei tajua miten tylsää on siirtyä paikasta toiseen, istua monta tuntia kahden maan välissä, "ei missään", vaan jossain ihme lentotilassa. (s. 44-45)
  
Teokseen on tungettu mahdottomasti kaikkea ajankohtaista ja ajattuksia herättävää. Eroperheen lisäksi on kasvissyöntiä, terrori-iskuja, rasismia, Suomi 100... Ehkä vähän liikaakin näin lyhyeen kirjaan, jotta mistään näistä ehtisi kauhean syvästi käsittelemään.
  
Olenko mä mun valkoisen ihon takia jotenkin oikeampi suomalainen kuin Felix, joka on kumminkin asunut Suomessa neljä vuotta pidempään kuin mä? Me molemmat synnyttiin muualla: Felix tansanialaisessa jättikaupungissa ja mä saksalaisessa pikkukylässä. (s. 57)
  
Ebba tuntuu hieman liian pikkuvanhalta. Hän ei pidä isän uudesta perheestä, johon kuuluvat Jolanka ja hänen kuusivuotias tyttärensä Anna. Ja isällä on lisäksi toinenkin yllätys: Ebba on saamassa sisko- tai velipuolen. 
  
Kirjasta tulee hieman mieleen Jennifer E. Smithin YA-romaani Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea, sillä molemmissa tyttö-päähenkilö lentää äidistään eronneen isänsä luokse toiseen maahan ja kohtaa koneessa pojan, jonka kanssa he keskustelevat koko lentomatkan ajan ja luovan merkityksellisen suhteen toisiinsa.
  
Teokselle on tulossa jatkoa kesäkuussa, jolloin ilmestyy Kahden perheen Ebba. 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Ebballa on kaksi kotia – ja viisi meno-paluulentoa vuodessa.
 
Ebba tahtoisi päästä heti juttelemaan Finlandia-talon itsenäisyysjuhlasta muiden nelosluokkalaisten kanssa. Huomenna koulussa ei muusta puhutakaan kuin tansseista. Mutta Ebban pitää matkustaa isän luo Berliiniin. Miksi juuri tänään!
 
Ebban maha painaa tuhat kiloa. Taas hän joutuu lentämään yksin. Saksan-koti ei tunnu enää yhtä kodilta, kun isän kanssa asuu Jolanka ja välillä myös Jolankan tytär Anna, joka on kuusi ja matkii kaikessa. Ärsyttävää. Kunpa olisi vain yksi koti!
 
Perillä isällä on Ebballe yllätys. Tosi tyhmä yllätys. Annakin yllättää Ebban. Hänellä on salaisuus. Ehkä Anna ei sittenkään ole ihan mahdoton. 
  
108 sivua, Otava 2017

  
Markku Kaskela: Mustasilmä
  
Mustasilmä on lähitulevaisuuteen sijoittuva lastenkirja, joka kertoo kissan ja ketun ystävyydestä. Teoksesta saa kuvan, että vähän aikaisemmin on tapahtunut jotain, ilmeisesti tuhoisa aalto, joka on pyyhkäissyt asuinalueen ylitse rikkoen mennessään infrastruktuuria ja jättäen jälkeensä kaikenlaista törkyä. Osmo odottelee isäntänsä ja koira-kaveri Gabin kanssa muuta perhettä pian palaavaksi takaisin kotiin.
  
- Niin kuin tämä tämä talo, koko rivarinpätkä olisi suuri, raskas rahtilaiva, uponnut syvälle ylettömään vehreyteen. (s. 56)
    
Mustasilmä on kettu, jolla kertojaäänenä toimiva Osmo-kissa tietää kertoa olevan pigmenttihäiriö silmän ympärillä. Hämmästelin useaan otteeseen kirjailijan Osmon suuhun asettamia sanavalintoja, sillä tykkään enemmän sellaisista puhuvista eläimistä, joita on esim. Richard Adamsin Ruohometsän kanssassa, jotka keksivät omat sanansa ihmisten maailman asioille (kuten hrududu, joka tarkoittaa autoa tai traktoria). 
    
Osmo-kissalla onkin melko laaja sanavarasto, sillä se ottaa selvää (mistä?) niistä sanoista, jotka jäävät sitä askarruttamaan, koska "sanat ovat hieno tutkimusmatka". Lastenkirjaksi teoksessa on muutoinkin erikoisia sanavalintoja ja lausahduksia kuten poikamiesboksi, oordninki, ystävyyden anatomia, bulevardi, mörkki betonibunkkeri, ylevä alppimaja ja adjö. 
  
    
Usein oli vaikeaa hahmottaa, kumpi hahmoista on äänessä, sillä välillä tuli kuva että äänessä ollut hahmo on lopettanut puheenvuoronsa, vaikka se yhä jatkuu seuraavallakin rivillä.  Oli myös aika hämmentävää, että rautakaupassa ruuveja ostamssa käynyt kettu kaipaa poikamiesboksiinsa nojatuolia ja jääkaappia ja että se joi limpparia ja bailasi Osmon kanssa koko yön. Eläinten antropomorfisuus ja uskottavuuden taso on hieman ailahtelevaa - välillä ne tuntuvat villimmiltä ja välillä inhimillisemmiltä. 
    
Arvosana:
  
Takakannesta:
Lastenromaani Mustasilmä on lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina kissan ja ketun ystävyydestä. Kirjassa sivutaan lämpimällä ja hauskalla tavalla monia tärkeitä ja varsin ajankohtaisia aiheita. Tarinassa kettu haluaa muuttaa uudelle asuinseudulle ja kissa auttaa uutta ystäväänsä tässä asiassa. Yhdessä he kokevat monta riemastuttavaa hetkeä.
  
Arvid Lydecken -palkitun kirjailija Markku Kaskelan romaania elävöittää Jussi Kaakisen kuvitus. Jussi Kaakinen on voittanut mm. Kaiku-palkinnon läpimurrosta kuvittajana vuonna 2011.
    
96 sivua, Kvaliti 2017
     
Muita lukukokemuksia: Kirjasähkökäyrä
   
    
Tiina Lehikoinen: Multa
  
Multa tarttui silmääni Reader Why did I marry him? -blogissa. Luin teoksen osana runohaastetta. Runokokoelma käsittelee läheisen muistisairautta. Runoissa vilahtelee rivejä kuten "muistisairas ruumio", "dementian runtelema lihasraunio, niin kaukainen" ja "valeamputaatio, jospa muistisi ei olekaan tuhoutunut". 
  
pelloilla leimusi oransi aikakausi,
kurjet suuntasivat
kohti etelää aavistus talvesta sulkasissaan (s. 9)
    
Tämä melankolinen kokoelma ei nouse suosikkeihini, mutta löysin kuitenkin monta kaunista riviä: "kuuntelen sitä kuin väriä joka nähdään auringonpimennyksen aikaan", "jos tuulelta siivet saisin, niin jättäisin hukkuvan maan", "keijupääskyt ketjuuntuvat taivaalla", "mahdut pesupussiin kuin kourallinen pähkinöitä", "sataa hyvin kummallisia perhosia", "keuhkoja jyrsivät näkymättömät gerbiilit", "puun syistä avautuu portti kaukkeuden salaisuuteen". "varis kannattelee siivillään avaruutta", "unohdettuja kieliä lepää raunioilla" ja "sielunhevoset hierovat kupeitaan ja pilvet jatkavat laukkaa". 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Tekijän viides runokokoelma Multa pureutuu olemisen halkeamaan.
  
Runot käsittelevät muistisairauteen liittyvää kielen kuolemaa sekä elämän kiertokulkua. Multa on maan hengitystä, joka kääntää kuolleet läheiset takaisin maaksi, mutta samalla humus toimii alustana uudelle kasvulle. Kokoelma on tunnelmaltaan paljas. Puhe kumpuaa läsnä- ja poissaolon välistä kuilua tunnustellen.
   
95 sivua, Poesia 201
  
    
Caj Westerberg: Yönmusta, sileä
   
Yönmusta, sileä päätyi luettavakseni runohaasteeseen, sillä sen kansi oli kaunis. Kokoelma on jaettu kolmeen osioon (Talvi, Kevätkunnostus, Kesä). Mutta minne jäi syksy, suosikkivuodenaikani?
  
Harmillisesti kansien välistä löytyikin hieman liiankin pelkistettyä runoutta, vaikka teksteissä onkin paljon luontokuvausta, mistä pidin. Vain kolme runoista tarttui muistikirjani sivuille. 
  
Pitänee kuitenkin tutustua vielä johonkin toiseen Westerbergin kokoelmaan, jos löytäisin häneltä vielä enemmän itselleni sopivia runoja, sillä häneltä on julkaistu ainakin 13 aiempaa runokokoelmaa, eli valikoimaa ainakin riittää.
  
Kivellä varis.
Toinen liitää, laskeutuu
tuhkanharmaalle jäälle. (s. 16)

Arvosana:
  
Takakannesta:
Herkeämättä
  
ilmavaa, valoisaa lausettaan.
  
Runoilijan pelkistetyt piirrot ovat kuin luonnon itsensä puhetta, niin tarkasti ne tavoittavat lintujen, kukkien ja meren aaltojen olemuksen.
    
71 sivua, Otava 2011
    
  
Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba

Turkan kokoelmaa suositeltiin minulle, kysyttyäni Twitterissä ihmisten suosikkirunoteoksia luettavakseni runohaasteeseen. Harmillisesti tämä syntymävuonnani julkaistu, Finlandia-palkittu kokoelma jäi minulle hieman etäiseksi. Mutta saatan ehkä tarttua johonkin toiseenkin Turkan kokoelmaan, sillä pidin hänen luntokuvistaan ja etenkin tuosta alle siteeraamastani maailmanlopullisesta runosta.
  
Oletko ajatellut: kaiken tämän jälkeen tulee
uusi jääkausi, suunnaton hiljainen maailma
--
Mutta pässin ja lampaat me ampuisimme,
ampuisimme otsaan ja sydämeen,
ja peuroja otsaan ja sydämeen.
Ja niitten villojen ja taljojen sisältä
katsoisimme maailmaa, joka siinä
edessämme hiljaa kuolee pois. (s. 42-43)
  
Myös nämä rivit tallensin muistikirjaani: "Syksy, vanha ajomies, kusemassa / vasten tuulta", "Niin ovat kuoleman ratsut raisut, / pienet ja vihaiset, ja syksyn tuuli / punainen kuin veri, pihlajat.", "Tien rokonarpiset kasvot / yösateen jälkeen, / jokaisessa lätäkössä taivas", "tätä ruumista, luutiheikköä, joka kätkee / hämäriinsä himmeät uinuvat elimet". Erityisesti tykästyin tähän kohtaan, sillä voisin hyvin kuvitella itseni siihen, joskaan en halua koskettaa sieniä.: "Sinä nostat ilmaan suuremmoisen sienen / kuin kukkalaitteen, / ja naurat joskus keväällä, / samalla kun sataa" (s. 30). 
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Ja maailma seisoi yhdellä jalalla kuin kurki,
kun emo synnytti minut, tiikerin,
jolla hulluus istuu päässä,
niin villin villisian,
gepardin tuulta nopeamman, niin tuuliseen aikaan.
Se vain synnytti ja synnytti,
kunnes vihdoin synnyin
silmin tätä maailmaa katsomaan.
    
55 sivua, Tammi 1986
     
  
    
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga 7
   
Sarjakuvahaaste | Saga-sarja on saavuttanut jo seitsemännen osansa. Tarina on vuoristoratamainen kokemus, sillä välillä juoni saa totaalisesti ennalta-arvaamattomia käänteitä ja toisaalta kerronan taso vaihtelee rajusti. Seitsemäs osa on hyvää keskitasoa. Fiona Staplesin taide on aina kaunista katsella. Odotan kyllä mielenkiinnolla jatkoa. Suosittelen kyllä tutustumaan tähän sarjaan.
   
Tässä osassa kahden keskenään kauan sotineen kansan vihaa pakeneva pari on taas yhdessä, monen vuoden kissa ja hiiri jahdin jälkeen. Sarvekas isä Marko (Kiemuralta) ja siivekäs äiti Alana (Maantuntumasta) ovat ylpeitä Hazel-tyttärestään, jonka olemassaolon pitäisi olla mahdotonta. Perhe pysähtyy lataamaan akkuja sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti Phangiin, "kosmoksessa seilaavalle kivenmurikalle". Lyhyeksi aiottu hengähdyshetki kasvaakin puolen vuoden mittaiseksi. Tässäkin osassa esitellään uusia otuksia ja ne ovat yksi Sagan vahvuuksista. Vaughan ei myöskään pelkää tappaa hahmojaan ja onkin tullut aika hyvästellä yksi jos toinenkin hahmo, joista osa on ollut mukana pidempäänkin. 
  
  
   
Arvosana:
    
Takakannesta:
Hazel on viimein löytänyt isänsä ja äitinsä! Perhe matkustaa sodan riepomalle komeetalle, jonka hallinnasta Kiemura ja Maantuntuma ovat taistelleet vuosien ajan. Huikea tarina perheistä, lapsista ja pakolaisista jatkuu.
       
Suomentanut: Antti Koivumäki, 152 sivua, Like 2018

Alkuperäinen nimi: Saga, Volume Seven (2017)

    
Knut Nærum, Karstein Volle: Vinossa
   
Luin sarjakuvateoksen Vinossa ystävänpäivän lukumaratonilla. Teos kertoo maailmasta, jossa sarjakuva on kielletty. Kerronnassa vuorottelee mustavalkoinen kehyskertomus, jok on muuta teosta realistisempi tarina, jossa mies piirtää salassa sarjakuvaa, sekä oletettavasti hänen piirtämänsä sarjakuvat, joissa todellisuus on vinossa. 
   
Jokainen tarina on hieman erilainen niin piirrostyyliltään, värimaailmaltaan kuin tekstin asemoinnilta. Jos ei tietäisi, voisi luulla jokaisen yksittäisen tarinan olevan eri taiteilijoiden tekemiä. 
   
Dystooppisen sarjakuvan idea kuulostaa hienolta, mutta piirrostyyli ja lyhyttarinoiden juoni eivät kuitenkaan olleet makuuni, enkä löytänyt mustaan alta syvempää kerrosta. Parasta teoksessa olikin tarinoita erottavien sivujen taide, joissa esiteltiin erilaisia taiteilijan tarvikkeita kuten kyniä, siveltimiä ja pyyhekumeja.
   
Arvosana:
  
Takakannesta:
Sarjakuva maailmasta, jossa sarjakuva on kielletty.
  
Nærumin ja Vollen fantastinen sarjakuvaromaani Vinossa muodostuu kuudesta sarjakuvanovellista sekä kehyskertomuksesta, jossa kuvataan tarinat synnyttänyttä vaihtoehtomaailmaa. Hyytävät ja toisinaan myös lempeät tarinat mukailevat 60-70-luvun tieteisnovellien henkeä.
  
Knut Nærum (s. 1961) on norjalainen koomikko, käsikirjoittaja ja TV-juontaja, jolta on ilmestynyt viisi romaania ja lukuisia sarjakuvia. Hän on laatinut käsikirjoituksia Aku Ankkaan , mutta parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan Norjan Uutisvuodosta . 
  
Karstein Volle (s. 1974) on norjalainen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija, joka on asunut Suomessa vuodesta 1999 alkaen. Hänen sarjaansa Tosiasiain maailma on julkaistu Ilta-Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä sekä omana kokoelmanaan. Sarjakuvien lisäksi hän on laatinut kuvituksia Into Kustannukselle, Helsingin Sanomiin ja Voimaan sekä julkaissut eri kokoonpanojen kanssa seitsemän äänilevyä.
    
Suomentanut: Sirpa Alkunen, 113 sivua, Like 2016

Alkuperäinen nimi: Muffens (2017)
     
↧
↧

Kore Yamazaki: Velhon morsian 7

March 26, 2018, 12:00 am
$
0
0
   
Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa:Sarjakuvahaaste
    
Seitsemäs osa Kore Yamazakin Velhon morsian -sarjaa tarjoaa hyvän keskitason lukukokemuksen. Kansikuva on top 3 -listallani sarjasta, muut suosikkini ovat osien kaksi ja kolme kannet. Linkit aiemmista osista kirjoittamiini postauksiin: 1. ja 2. osa, 3. osa, 4.-6. osa.
   
Chise näkee Eliaksesta uuden puolen, josta tulee mieleen Hayao MiyazakinLiikkuvan linnan Howlin angsti-kohtaus. Yksi Chisen lohikäärmeystävistä kaapataan ja hän haluaa pelastaa sen - jos vain tietäisi missä se on. Lopulta tulee vihje samasta huutokapasta, josta Elias osti Chisen. Cartaphiluskin nähdään pitkästä aikaa pienoisten käsivarsi-ongelmien kanssa. 
  
     
Harmillisesti yksi puhekupla oli leikkaantunut osittain niin, että en saanut selvää, mitä kyseinen hahmo sanoi:
  
  
Kahdeksas osa ilmestyy 25.5. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja kehittyy.
  
Arvosana: 
 
  
Takakannesta:
Chise saa havaita, että kiukuttelu sujuu muiltakin kuin ihmisiltä. Kun siitä on selvitty, Cartaphiluksen toimet tuovat yhteen niin vanhoja kuin uusia tuttavuuksia. On lohikäärmejahdin aika.
  
Ikäsuositus: 13+
  
Suomentanut: Antti Valkama, 177 sivua, Punainen Jättiläinen 2018
  
Alkuperäinen nimi: The Ancient Magus' Bride (2017)
↧

Ranmaru Kotone: Your name. 03

March 27, 2018, 12:00 am
$
0
0
"Mitä varten itken?"
    
   
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
 
Postaukseni ensimmäisestä ja toisesta osasta.
  
Kolmas osa Ranmaru Kotonen sarjakuvaksi adaptoimasta Makoto Shinkain animesta Your name. kertoo, kuinka tarinan kaksi eri puolilla Japania elävää päähenkilöä Mitsuha ja Taki kohtaavat viimein. Kahdessa aikaisemmassa osassa he mystisesti heräsivät toistensa kehoista. Lopulta paljastuu, että he elävät eri ajoissa. Onneksi eroa on vain muutava vuosi eikä vuosikymmeniä (toisaalta se olisi tuonut mielenkiintoinen käänteen tähän rakkaustarinaan). Onnistuuko Taki pelastamaan Mitsuhan kylää uhkaavalta tuholta? 
    
Toisinaan, kun aamulla herään, itksen, Niin minulle välillä käy. Etsin jotakuta. Tai jotain. Se tunne valtasi mieleni kai jolloin komeetan kappale hävitti kotikaupunkini.

    
En ollut aivan täysin ihastunut teoksen loppuun. Luulen, että animena tämä  olisi hienompi kokemus kuin mangana, ihan senkin vuoksi, että väreillä ja valolla on paljon merkitystä teoksen tunnelman luojana ja mustavalkoisella staattisella kuvalla on omat rajoituksensa saman effektin aikaan saamiseksi. Pitääkin etsiä anime käsiini, ja mahdollisesti kirjoittaa siitä blogiinkin. 
   
Arvosanat: 
   
Takakansista:
Hittielokuva "your name." mangaversiona!
  
Kohtaaminen, jota ei pitänyt tapahtua.
  
Pitkästynyt maalaistyttö Mitsuha uneksii elämästä tokiolaispoikana. Eräänä aamuna hän tosiaan herää sellaisena! Samalla Taki, nuorukainen Tokiosta, herää Mitsuhan kehossa. Tätä tapahtuu useita kertoja. Vähitellen kaksikko saa erilaisilla viesteillä yhteyden toisiinsa. Mistä on kyse? Onko kaikki pelkkää unta vai onko taustalla jokin suurempi kuvio...? 
  
Perustuu lukuisia palkintoja kahmineeseen, Suomessakin esitettyyn animaatioelokuvaan "your name."
   
Suomentanut: Janne Mökkönen, 152 sivua, Sangatsu Manga 2018
  
Alkuperäinen nimi: Your Name (2016)
↧

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti 1-3

March 28, 2018, 12:00 am
$
0
0
       
Rino Mizuhon Maaginen suklaapuoti on kiehtova yhdistelmä satujen opettavaisuutta ja koululaisarkea. Metsässä on mystinen suklaapuoti, josta ostetut herkut pystyvät totetuttamaan syöjänsä toiveen, mutta maksu suoritetaan muutoin kuin rahallisesti. Joku voi menettää esimerkiksi maineensa, kauneutensa, kehonsa vapauden tai koko elämänsä. 
  
  
Menetetty ominaisuus riippuu siitä, onko toive tehty hyvää vai pahaa tarkoittaen. Hyviltä otetaan pois jokin heikkous, ilkeiden toive kääntyy aina itseä vastaan. Toisinaan tarinoiden saamat käänteet ovat aika raakoja. Koulukiusaaminen saa suklaista uutta potkua, mutta paha palkitaan ansionsa mukaan lopussa ja hyvät ihmiset voimaantuvat syötyään suklaata. 
  
   
Aluksi suklaapuoti on todella salamyhkäinen, mutta kolmannessa osassa kerrotaan puodin pitäjä Shokora Aikawan lapsuudesta, kuinka hänestä tuli suklaapuodin omistaja ja mihin suklaiden maagisuus perustuu. Taikuuden takana on demonisia voimia. 
  
  
Osa tarinoista on yksittäisiä, osa limittyy toisiinsa.  Pidin näistä sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta suuresti niin kuvituksen kuin tarinoidenkin osalta ja haluan kyllä jatkossa lukea lisää. Osia sarjassa on ilmestynyt yhteensä 14, eli luettavaa riittää. Shokoran asu on ihastuttava ja kolmannessa osassa on söpöjä gothic lolita-vaatteita suunnitteleva tyttö.
  
Arvosana: 
      
Takakansista:
Osa 1)
Syvällä metsässä lymyää suklaapuoti, jonka vain harvat löytävät. Puoti on täynnä huumaavan tuoksuvia herkkuja - joilla on maagisia voimia!
 
Suklaan luo öytävät juuri ne, joilla on jokin harras toive. Konvehti suuhun sulamaan ja toive toteutuu!
 
Kannattaa kuitenkin muistaa, että toiveella on hintansa...
 
Osa 2)
Salaisuuksien suklaapuoti kutsuu jälleen sekä onnettomia että toiveikkaita kulkijoita luokseen...
 
Nyt kuulemme lisää puodin omistajien tarinasta ja seuraamme kohtalokkaita kertomuksia. Mitä Mikin ja Ayamen kateus voikaan saada aikaan?
 
Tietenkin myös uudet suklaaherkut sulavat suussa, petollisen kierolla tavalla... Tule maistamaan!
 
Osa 3)
Ystävänpäivä saapuu - mutta Shokoran puoti on kiinni! Ei hätää, sillä ihastuneet tytöt keksivät kyllä keinonsa. Ja taas sydämiä valloitetaan!
Shokora saa myös huomata, että hänellä on kilpailija. Kuka on mystinen Blanche?
 
Tämäkään osa ei olisi aito Maaginen suklaapuoti, ellei luvassa olisi onnettomuuksia, kostoa, kummituksia - sekä suloisia herkkuja!
     
Suomentanut: Antti Kokkonen, 192 sivua (osa 1), 180 sivua (osa 2) ja 181 sivua (osa 3), Sangatsu Manga 2013
  
Alkuperäinen nimi: Chocolat no Mahou (1. osa 2009, oas 2 ja 3 2010)
  
Muita lukukokemuksia: Anime-lehti, 
↧

Hikaru Miyoshi: Tarkastaja Akane Tsunemori 1 ja 2

March 29, 2018, 12:00 am
$
0
0
"Kauan sitten omasta elämästään sai päättää itse, eikä tarvinnut kantaa vastuuta.
  
Nykyään Sibylla-järjestelmä lukee kunkin kyvyt ja kertoo
miten ihminen voi elää kaikkein onnellisinta elämää."
    
     
Luin helmikuun mangaviikolle teoksen, jonka lopussa oli mainos Hikaru Miyoshin mangasarjasta Tarkastaja Akane Tsunemori. Olin nähnyt ensimmäisen osan kannen jossain aikaisemminkin, muttei se itsessään herättänyt kiinnostusta. Jotain voinee päätellä jo siitä, että päätin lainata sarjan toisenkin osan. 
  
  
Teoksen maailmassa on Sibylla-järjestelmä, joka auttaa mm- päätösten teossa. Esimerkiksi jatko-opiskelupaikan valinta on helppoa, kun saat tietää alat, joille sovellut. Lisäksi ihmiset käyttävät psyykepasseja, joiden väri kertoo heidän mielentilansa ja stressin määränsä. Jos passin väri on vääränlainen, on mentävä hoitamaan mielenterveyttä. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta kuten dystopiamaailmoille on tyypillistä, pinnan alla on myös se toinen taso: kaikki ei olekaan niin hyvin kuin ensisilmäys antaa olettaa.
  
   
Päähenkilö Akane Tsunemori (joka esiintyy sarjan kuudennen osan kannessa), koulun paras oppilas, on saanut ainoana oppilaana soveltuvuuden myös turvallisuusvirastoon. Hänestä tulee siis eräänlainen poliisi, joka vangitsee ajokoirien (alaistensa, joilla on korkea rikoskerroin, mutta jotka eivät ole toteuttaneet rikollisia taipumuksiaan) kanssa ihmisiä, jotka ovat riskiryhmässä tehdä rikoksen eli toisin sanoen latentteja rikollisia. Tämä rikostenehkäisy ennen tapahtumistaan muistuttaa paljon elokuvan Minority Report ideaa. 
  
Pidin tästä sarjasta yllätyksekseni paljon, vaikka piirrostyyli ei olekaan sellainen, mistä tyypillisesti tykkään. Hahmot tuntuvat moniulotteisilta ja etenkin Shinya Kogami vaikuttaa kiehtovalta henkilöltä. Tämä futuristinen dekkarimanga ei sovi kaikkein herkimmille lukijoille, sillä sarjassa on melko raakojakin murhia. Aion lukea tätä sarjaa lisää. 
  
Arvosana: 
  
Takakannesta:
Kuinka kitkeä rikollisuus jo idullaan?
  
Hittianimeen "Psycho-Pass" perustuva manga kertoo ajatuspoliisien työstä!
  
Tulevaisuuden Japanissa kansalaisten mielet luodataan säännöllisesti. Kohonnut stressitaso vie terapiaan, jotta kansalainen ei lankeaisi kaidalta polulta. Mutta jos sallitut arvot ylittyvät liikaa ja vakava rikos on todennäköinen, liikkeelle lähtee poliisin erikoisyksikkö. Sen jäsenillä on lupa käyttää kuolettavaa voimaa... 
  
Ikäsuositus: 15+
     
Suomentanut: Suvi Mäkelä, 191 sivua (1. osa) ja 196 sivua (2. osa), Punainen Jättiläinen 2017
  
Alkuperäinen nimi: Kanshikan Tsunemori Akane (2013)
  
Muita lukukokemuksia: Siniristiotakut
↧
↧

Hiro Kiyohara: Another - 1st period

March 30, 2018, 10:38 am
$
0
0
     
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
   
Sangatsu Mangan ja Punaisen Jättiläisen lisäksi suomennettua mangaa julkaisee myös Ivrea. Ivrean pokkarit tuntuvat hieman erilaisilta käteen, sillä niissä on erillinen kansipaperi, toisin kuin kahdella muulla julkaisijalla, joissa kansitaide ja esittely painetaan suoraan kansipahviin. Olen lukenut aiemmin vain pari Ivrealta ilmestynyttä teosta (viimemmäksi Rakastajat henkeen ja vereen osat 1 ja 2 muutama vuosi sitten), mutta en ole aiemmin blogannut niistä. Näin ollen ensimmäisenä Ivrean mangana esittelen Hiro Kiyoharan piirtämän mangan Another, joka perustuu Yukito Ayatsujin samannimiseen romaaniin. Romaanin pohjalta on tehty myös anime vuonna 2012. 
  
 
Päähenkilö on yhdeksännen luokan uudessa koulussa aloittava Koichi Sakakibara. Pojan isä on professori, joka lähtee vuodeksi Intiaan, äiti on kuollut hänen ollessaan pieni, joten hän asuu peruskoulun viimeisen vuoden ajan isovanhempiensa luona. Koichin luokka 9c on tunnettu 26 vuotta sitten tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa kuoli Misaki-niminen tyttö. Luokkakaverit kuitenkin teeskentelivät, että hän edelleen eli. 

    
Koichin täti, joka on käynyt samaa koulua, kertoo outoja tapoja, mitä täytyy noudattaa: 1) jos on koulun katolla ja kuulee korpin äänen, on ensimmäinen askel otettava vasemmalla jalalla, 2) on varottava kaatumista tiellä, jonne pääsee koulun takaportista ja 3) luokkakavereita on aina toteltava. 
  
Kiyoharan tyyli on hyvin selkeä (eikä rastereita käytetä niin paljon kuin monissa muissa mangoissa) ja paikoin erittäin realistinenkin. Ensimmäinen osa pohjustaa mysteerisarjaa, paljoa varmaa tietoa ei vielä kerrota. Mitä ovat esimerkiksi ne oudot nuket, joita Koichi käy katsomassa? Sarjassa on ilmestynyt neljä osaa. 
  
Arvosana: 
   
Takakannesta:
26 vuotta sitten Misaki-niminen tyttö kävi Yomikitan yläkoulua Hayamiyaman kaupungissa. Hän oli suosittu oppilas, mutta vaihdettuaan luokkaa Misaki menehtyi äkillisesti onnettomuudessa. Hänen luokkatoverinsa eivät tahtoneet hyväksyä Misakin kuolemaa, ja siksi he teeskentelivät, että hän eläisi vielä.
  
Mutta miten ihmeessä Misaki ilmestyi ryhmäkuvaan valmistujaispäivänä...?
  
Ikäsuositus: 13+
     
Suomentanut: Emma Myllynen, 200 sivua, 2016
  
Alkuperäinen nimi: Another 1 (2010)
  
Muita lukukokemuksia: Anime-lehti
↧

Arina Tanemura: Prinsessa Sakura 2

March 31, 2018, 11:57 am
$
0
0
   
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa:Sarjakuvahaaste
  
Toinen osa Arina Tanemuran Prinsessa Sakuran seikkailuja syventää tarinan maailmaa. Hahmoista nähdään uusia ulottuvuuksia ja toimintaa ei ole unohdettu, vaikka ihmissudedraamaakin mahtuu mukaan. Seuraavaa osaa jää odottamaan mielenkiinnolla. Postaukseni sarjan ensimmäisestä osasta löytyy täältä. 
  
   
Taide on Tanemuralle tyypillistä, kauniita koko aukeaman miljöitä, isosilmäisiä, hulmuavahiuksisia hahmoja, joiden kasvot näkyvät kerronnassa runsaasti ja rastereita käytetään raskaalla kädellä luomaan tunnelmaa. Olisin tosin halunnut tietää jo lisää siitä, mikä on Sakuran rooli hirviöiden metsästäjänä, aiheen ympärillä ollaan vasta käväisty, muttei oikein kunnolla selitetty, eikä noita otuksiakaan niin paljoa ole vielä päästy tappamaan. Jospa seuraavassa osassa on vielä enemmän toimintaa. 
   
  
Sarjan kannet ovat ihastuttavia väreillään. Olisikin hienoa, jos joskus Suomessa voisi ilmestyä mangapokkareita, joissa olisi värisivuja keskellä pokkariakin, sillä Taneuran lukujen aloituskuvat  ovat niin yksityiskohtaisia, että mustavalkoisena ne menettävät paljon kauneudestaan. 

Kolmas osa ilmestyy 4.5.

Takakannesta:
Prinsessa sakura aloittelee uraansa kuolemattomana hirviöiden metsästäjä uuden ystävänsä Kohakun kanssa. Tosin nyt Sakuraa itseään metsästää hirviönä hänen kihlattunsa prinssi Oora, joka myöskin omaa yllättävän hirviömäisiä kykyjä. Prinssin tähtäimessä on Sakuran taikamiekka, jolla voi surmata kuolemattomien hirviöiden lisäksi myös tarinamme sankarittaren..."
  
Ikäsuositus: 11+

Suomentanut: Kim Sariola, 192 sivua, Sangatsu Manga 2018
  
Alkuperäinen nimi: Sakura-hime kaden (2008)
  
Muita lukukokemuksi: Harakan varpaat, Manga Puutarha
↧
Search

Ahndongshik: Lindbergh 4-8

April 1, 2018, 8:00 am
$
0
0
 
Lukuhaasteissa:Sarjakuvahaaste

Luin loput Ahndonshikin Lindbergh-sarjasta, eli osat 4-8. Postaukseni ensimmäisestä sekä toisesta ja kolmannesta osasta löytyvät linkkien takaa. Sarjan ensimmäinen osa oli hienoa luettavaa ja ennustin sarjasta tulevan suosikkini. Noh, myöhemmissä osissa ei kuitenkaan ollut samaa vetovoimaa, sillä teoksissa keskityttiin hyvin pitkälti ilmojen herruuteen. Mukana on niin lentokilpailuja kuin perhemysteerejä. Ahndongshikin kuvallinen kerronta on hyvin dynaamista ja tapahtumakeskeistä, paljoa ei hiljaisia hetkiä ehdi tulla. Siksi juoni välillä kärsii hieman, mutta punainen lanka pysyy melko hyvin kasassa suhteellisen lyhyen sarjan aikana.
  
  
Shark-niminen ilmamerirosvo on kiinnostava hahmo. Hän on aikaisemmin ollut korkea-arvoinen sotilas Grana Rossan armeijassa ja hän rakastaa lindberghejä, liskoja, jotka voivat lentää ihmisten rakentamilla siivillä. Maailma on sodassa ja maan johdossa oleva kuningatar on valmis tekemään mitä vain eläimille, jotta hän voisi joukkoineen valloittaa muita maita entistä tehokkaammin, vaikka pitääkin jo puolta mannerta hallinnassaan. Shark ei voi sietää tällaista geneettistä jalostamista ja eläinkokeita sotakoneiksi alistetuilla linbergheillä. 
   
Kun hän tapaa Knitin ja tämän lindbergh-ystävän Plamon, hän tietää löytäneensä jotain harvinaista, muinaisrotuisen lindberghin, joka voi korjata monia vääryyksiä ja pelastaa kenties linberghien ja ihmisten välisen suhteen. On nimittäin olemassa myytti menetetyistä siivistä - lindbergheillä on siis aiemmin ollut siivet omasta takaa, mutta ihmisten ahneus ja riidat suututtivat jumalat ja lindberghien siivet otettiin pois rangaistukseksi. 
   
     
Kaksi viimeistä osaa olivat tästä viisikosta onnistuneimmat. Ne avaavat paljon menneisyyden tapahtumia ja sitovat yhteen monia juonilankoja, jotka olivat aiemmin jääneet päättelemättä. 
  
Arvosanat: Osat 4-6: , Osat 7 ja 8:
        
Suomentanut: Juha Mylläri, 4. osa 193 sivua, 5. ja 6. osa 208 sivua, 7. osa 192 sivua, 8. osa 194 sivua, Sangatsu Manga 2017
  
Alkuperäinen nimi: Lindbergh (2011-2013)
  
Muita lukukokemuksia: Manga Puutarha (osista 4 ja 5), There, here and nowhere (osista 4-6), Kirjojen keskellä (osista 4-6, osasta 7, osasta 8)
↧

Maaliskuun luetut, huhtikuun lukupino

April 2, 2018, 1:54 pm
$
0
0
 
   
Maaliskuussa luin paljon mangaa, muutamia runokokoelmia ja toki romaanejakin, yhteensä 29 kirjaa, 4555 sivua. Parhaat lukukokemukset tarjosivat Viallinen, Taivas ja Agnes. Voin lämpimästi suositella niitä kaikkia. 
   
  
Maaliskuun luetut:
  
Huhtikuun lukupinossa:
  • Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa
  • Ernerst Cline: Armada
  • Sylvain Neuvel: Heräilevät jumalat
  • Anniina Nikama: Taikuri ja taskuvaras
  • Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset
  

↧
↧

Syksyn 2018 tulevia kirjoja

April 9, 2018, 12:00 am
$
0
0
Tuntuu, että kustantamot julkaisevat uutuuskataloginsa aina vain aikaisemmin. Mutta eipä tuo haittaa, kivaa kirjoittaa kalenteriin ylös, milloin voi odottaa uutta luettavaa ilmestyvän. Syyskuu näyttää todella kiireiseltä julkaisujen määrän suhteen, ja mikäs siinä onkaan nauttia syntymäkuukautensa kirjallisesta sadosta. Tässä siis katsaus, mitä kiinnostavaa isommissa kustantamoissa ollaan julkaisemassa, pienemmiltä pitää vielä odotella julkaisuaikatauluja lähempänä syksyä.
    
Bazar:
  • Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (elokuu) 
  • Leonar Goldberg: Sherlock Holmesin tytär (kesäkuu) 

Gummerus:
  • Cecelia Ahern: Täydellinen (heinäkuu) 
  • Hannu Rajaniemi: Summerland (kesäkuu) 
  • Erika Vik: Nefrin tytär (lokakuu) 

Jalava:
  • Lars Wilderäng: Tähtisade (heinäkuu) ja Tähtipöly (lokakuu) 

Karisto:
  • Minna Kontkanen: Vapaaehtoisesti lapsettomat (lokakuu) 

Like:
  • Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku (kesäkuu) 

Otava:
  • Magdalena Hai: Kolmas sisar (heinäkuu) 

Tammi:
  • Elly Griffitsh: Käärmeen kirous (syyskuu) 
  • Elina Rouhiainen: Aistienvartija (syyskuu) 
  • Salla Sinukka: Sammuta valot! / Sytytä valot! (heinäkuu) 
  • Terhi Tarkiainen: Pure mua(elokuu) 

WSOY:
  • Stephanie Garber: Valenda (lokakuu) 
  • Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous (elokuu) 
  • Elena Mady: Varjelija (syyskuu) 
  • Karen M. McMannus: Yksi meistä valehtelee (syyskuu) 
  • Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 Uusi maailma: Kaksi heimoa (syyskuu)
       
      
    10 eniten odotettua:
    • Cecelia Ahern: Täydellinen 
    • Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi 
    • Stephanie Garber: Valenda 
    • Magdalena Hai: Kolmas sisar 
    • Minna Kontkanen: Vapaaehtoisesti lapsettomat 
    • Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 Uusi maailma: Kaksi heimoa 
    • Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku 
    • Erika Vik: Nefrin tytär 
    • Lars Wilderäng: Tähtisade ja Tähtipöly
    ↧

    Lukuviikko 16.-22.4.2018 Mun tarina | Sylvia Louise Engdahl: Lumotar

    April 16, 2018, 3:00 am
    $
    0
    0
    "Mitä enemmän jollakulla on valtaa,
    sitä suuremmat ovat pikkuasioiden seuraukset."
      
       
    Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja (Jaana Kapari-Jatta), Ajattomia satuja ja tarinoita 3, Seinäjoen kirjaston lukuhaaste: 5. Lue kirja, jonka olet lukenut lapsena tai nuorena
       
    Sylvia Louise EngdahlinLumotar teki suuren vaikutuksen nuoreen minuun. Pidin siitä jopa esitelmän lukion äidinkielen puhetaidon kurssilla, joskin luulen, etten tuolloin osannut kertoa kirjasta tavalla, joka olisi kuvannut sitä oikein saati saanut jonkun tarttumaan teokseen. Olen ostanut kirjan vuosien varrella omaksikin taka-ajatuksella, että lukisin sen joskus uudelleen.

    Kirjoitin teoksesta suosikkikirjalistauksessa kesäkuussa 2011, kun blogini oli vasta kuukauden vanha. Toisen kerran olen nostanut Lumottaren esiin Top Ten Tuesdayssa toukokuussa 2016 Kymmenen uudelleen leuttavaa käännöstä-postauksessa. Kun Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi kirjabloggaajat vinkkaamaan omia lempikirjoja Lukuviikolla, ajattelin, että nyt on tullut aika lukea tämä uudelleen, sillä en tullut lukeneeksi sitä viime vuoden lukuhaasteessani Uudelleen luettua. Lukuviikon haasteeseen osallistuvien postauksia julkaistaan pitkin päivää tunnin välein.

    Lumottaren päähenkilö on Elana, ensimmäistä vuottaan federaation laitoksessa opiskeleva nuori nainen. Hänen isänsä ja useita vuosia aikaisemmin kuollut äitinsä olivat molemmat laitoksessa työskenteleviä agentteja, antropologeja, joiden tehtävänä on suojella nuoriskulttuureja. Elana on halunnut opiskella agentiksi siitä asti, kun oppi mitä nuorismaailmat ovat. Laitoksen ihmiset ovat kotoisin useilta eri planeetoilta, jotka ovat edenneet kehityksessään tasolle, jolla he voivat hyödyntää psyykkisiä kykyjä, kuten psykokinesiaa, telepatiaa ja muodostaa suojaavan kilven mielen voimallaan.

    Vaikka tärkein tavoitteemme on tutkia nuorisia, silloin tällöin syntyy tilanteita, jolloin toimimme. Aina joskus saatamme pelastaa maailman - tai siis sen ihmiset orjuudelta tai sukupuutolta. Emme sekaannu planeettojen sisäisiin asioihin -- Yritämme kuitenkin pelastaa nuoriskansat toisiltaan aina kun voimme. (s. 27)

    Laitoksen tehtävänä on suojella nuorisia, eli vähemmän kehittyneitä maailmoja. Osa maailmoista on tekniikaltaan vielä hyvin varhaisessa vaiheessa, muistuttaen meidän keskiaikaamme. On myös maailmoja, jotka ovat jo ottaneet käyttöön avaruusteknologiaa ja kaikenlaisia maailmoja siltä väliltä. Pidemmälle edistyneet valloittavat niin asutettavakseen kuin luonnonvarojen takia uusia planeettoja. Asumattomien planeettojen hyödyntäminen ei federaatiota haittaa, mutta jos kehittyneempi nuoriskansa yrittää rakentaa siirtokunnan planeetalle, jolla asuu jo alemman tason nuoriskulttuuri, he puuttuvat mahdollisuuksiensa mukaan asiaan mahdollisimman huomiota herättämättomasti, jotta kummankaan kansan kehityksen taso ei häiriinny korkeamman kulttuurin vaikutuksesta.
     
    Muut olivat jo ulkona ja jouduin käytettyyn ilmalukkoon. Kun sen ulompi ovi liukui auki, hengitin ihanan raikasta ilmaa ja auringonpaistetta -- Mikä lapsi olinkaan seisoessani siinä kynnyksellä, olin ensimmäisellä uudella planeetallani ja odotin suruttomana suurenmoista ja loisteliasta seikkailua! (s. 35)
     
    Elanan ei olisi tarkoitus vielä moneen vuoteen astua nuorisplaneetan kamaralle, mutta hän piiloutuu Andresia-nimiselle planeetalle laskeutuvaan alukseen ja joutuu kasvamaan henkisesti paljon selvitäkseen koettelemuksista, mitä lapsellinen teko aiheuttaa. Imperiumiksi kutsuttu valloittajakansa on perustanut leirin andresialaiseen metsään. Paikalliset luulevat, että lumotussa metsässä on lohikäärme, mikä oikeasti on kallionjauhin, jolla muokataan maaperää. Kone jopa hönkii lieskoja polttaessaan maanpäällyskasveja.

    "Te lääkintämiehet tunteilette alkuasukkaiden vuoksi, mutta että muka ihmisiä - se menee jo vähän liian pitkälle. 'Ihmisen kaltaisia', mutta eivät sentään ihmisiä. Nämä ovat kaukana ihmisen alapuolella. Kuka tahansa hölmö näkee sen." (s. 61)

    Tapahtumia seurataan Elanan serkulleen kirjoittaman kirjeen kautta. Välillä päästään kurkistamaan myös andresialaisen Georynin ja imperiumilaisen Jarelin ajatuksia. Imperiumilaiset eivät pidä itseään vähemmän kehittyneitä kansoja edes ihmisinä, mikä onkin kätevä oikeutus heidän alistamiseensa. Kohtelu muistuttaa kovin paljon esimerkiksi tummaihoisten ja juutalaisten kokemaa omassa historiassamme.

    Jarel kuitenkin on sitä mieltä, että valloitetun planeetan alkuperäiset ovat ihmisiä, eivät vain ihmisen kaltaisia. Hän toisaalta lipsahtaa hieman jalon villin ajatukseen ja glorifio, kuinka vähemmän kehittyneet kansat ovat kuin lapsia, jotka eivät tiedä todellisista vaikeuksista mitään. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten Elana pääsee todistamaan lähikylässä, missä on paljon nälkää näkeviä lapsia, köyhyyttä ja sairautta. Hyvin inhimillistä kärsimystä, josta Jarel ei tiedä mitään, eikä vasta vähän opiskellut Elanakaan aiemmin.

    "Minulle on monasti kerrottu, että sinun maailma on erilainen kuin omieni, mutta että se olisi tällainen! Tämä on sietämätöntä, Georyn! Miten ihmiset voivat elää tällaisessa maailmassa?"
    --
    En usko että olin sen sinisilmäisempi kuin federaation kansalaiset keskimäärin. Kuka muu kuin psykologian, historian tai muinaisen kirjallisuuden tuntija olisi missään tilanteessa törmännyt sellaiseen tietoon?     (s. 156 ja 159)

    Elana, hänen isänsä ja tuleva puolisonsa Evrek kehittävät juonen imperiumilaisten karkottamiseksi Andresiasta, mutta siihen he tarvitsevat paikallisten apua. Sattumalta puunhakkaajan neljä poikaa kulkee federaatiolaisten leirin ohitse matkallaan kuninkaan luokse - ha haluavat taistella lohikäärmettä vastaan. Nuorin veljistä, Georyn osoittautuu henkisiltä lahjoiltaan täydelliseksi mieheksi suunnitelman toteuttamiseksi. Niinpä hänen psyykkisiä kykyjään koulutetaan. Samalla Elana kiintyy nuorukaiseen, vaikka tietääkin, että lopulta he kuuluvat eri maailmoihin.

    Ehkä avaruusmatkailun keksiminen oli mustin täplä muutenkin mustassa historiassamme, ehkä todella viisaat kansat hallitsivat väestönkasvua ja pysyvät kotonaan siellä minne kuuluvat. (s. 192)

    En tällä toisella lukukerralla pitänyt kirjasta niin paljoa kuin nuorena. Koko lukukokemusta häiritsi tunne liiallisesta helppoudesta, millä asiat tapahtuvat. Kuvailu on hyvin satukirjamaista vailla jatkuvaa syvyyttä, jota välillä pilkahtelee kerronnassa, kuten edellä mainitussa kylä-kohtauksessa. Hahmoista, miljööstä ja kulttuurista vain vihjaistaan vähän siellä täällä menemättä kuitenkaan kovin tarkkoihin yksityiskohtiin. Teos muistuttaa suuresti pari vuotta myöhemmin ilmestynyttä Ursula K. Le Guinin Maailma, vihreä metsä-romaania. Le Guin on Lumottaren etulieppeen mukaan Engdahlin lempikirjailijoita.
     
    Ison miinuksen tekee myös teoksen käännös, joka tökkii sanavalinnoillaan. Käännöksestä vastaa palkittu Jaana Kapari-Jatta ja hän lienee hakenut teokseen tarkoituksellakin hieman vanhahtavaa tyyliä etenkin andresialaisten puheeseen, mutta sanat kuten uumoilla ja turhanaikainen nousivat hieman häiritsevästi esiin lukiessa. Minua kiinnostaisikin joskus lukea teos alkuperäiskielellä, sillä Lois Lowry mainitsee esipuheessaan, kuinka hienosti kirjailija on luonut jokaiselle eriasteisen kulttuurin edustajalle omanlaisensa puhetavan ja sanaston, mikä harmillisesti ei tule suomennoksessa kovin selvästi esille. Olisi kiinnostavaa tietää millä tavoin kirjailija on muokannut tarinaa vuosien 1970 ja 2001 versioiden välillä. 
      

      
    Loppuun listaan vielä muutamia nuortenkirjasuosikkejani, jotka olen lukenut ensimmäisen kerran ennen kirjablogia:

    ...ja blogin aikana:
      
    Arvosana:
         
    Takakannesta:
    Minä en saisi itkeä. En saisi antaa yksityisten tunteideni sotkeutua tähän. Miten tytöstä voi milloinkaan tulla kenttäagenttia, jos hän liikuttuu joka kerta näin? Ehkä olen tolaltani Georynin vuoksi. Tai ehkä en ollenkaan sovellu antropologiseen laitokseen?
       
    Elenan ei olisi alun perin kuulunut olla mukana ryhmässä, joka laskeutui keskiaikaiselle Andresian planeetalle. Mutta Elena oli luvannut hyvittää poissaolonsa opistosta valmistautumalla tutkintoon avaruusaluksella. Elenan isä toimii tutkimusryhmän johtajana.
       
    Elenan on kuitenkin äkkiä astuttava vanhemman kenttäagentin, Illuran, tilalle Andresiassa, jota imperiumilaiset uhkaavat. Hänen on puututtava andresialaisten elämään ilman että he itse tietävät sitä. Elenasta tulee lumotar ja Elenan isästä tähtiinnäkijä. Se, mikä on heille ja muille federaation planeettojen asukkaille tiedettä, onkin andresialaisille taikuutta. Georyn, andresialainen puunhakkaajan poika, joutuu elämänsä suurimpaan tulikokeeseen. Niin myös Elena!
        
    Suomentanut: Jaana Kapari, 313 sivua, Tammi 2003
      
    Alkuperäinen nimi: Enchantres from the Stars (1970, uusittu laitos 2001 Lois Lowryn esipuheella)
      
    Samankaltaista luettavaa: Ursula K. Le Guin: Maailma, vihreä metsä, Anu Holopainen: Kristallien valtakunta, Susan Price: Sterkarmin poika, Veronica Roth: Viillot, Diana Gabaldon: Muukalainen
    ↧

    Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa

    April 19, 2018, 12:00 am
    $
    0
    0
    "Pelkään, että maailmamme on muuttumassa, Flavia-neiti",
    Dogger sanoi viimein, "eikä välttämättä parempaan suuntaan."
      
       
    Arvostelukappale
      
    Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi, Seinäjoen kirjaston lukuhaaste: 39. Lue kirja, jossa rikoksia ratkaisee joku muu kuin poliisi
      
    Saisin luultavasti palaa helvetin tulessa monta ikuisuutta niin häikäilemättömän hätävalheen takia, mutta siitä minä viis veisasin. Paratiisi sai luvan tulla toimeen ilman minua. (s. 93)
       
    Alan Bradleyn ihastuttava dekkarisarja on saanut jo kahdeksannen suomennetun osansa Kolmasti naukui kirjava kissa. Pidän suuresti tämän kannen värimaailmasta ja siinä olevasta kissasta. Kirjan alussa 12-vuotias harrastaja kemisti-salapoliisi Flavia on palannut Kanadasta, Neiti Bodycoten tyttökoulusta ja kuulee, että hänen isänsä on sairastunut vakavasti keuhkokuumeeseen ja on sairaalassa. Buckshawnin kartanon hiljaisuus ahdistaa, eikä siskojen tai serkkutyttö Undinen seura Flaviaa kiinnosta.
        
    Onneksi hän saa tehtäväkseen kuljettaa viestin lähikylän puunveistäjälle, mutta löytääkin tämän kuolleena Vitruviuksen miestä muistuttavassa, joskin päälaelleen käännetystä asennosta. Teoksen aikana ratkotaan siis kuolleen miehen mysteeriä ja nokkela etsivätyttö tulee samalla paljastaneeksi monta muutakin salaisuutta. Yksi edellisestä osasta tuttu opettajakin on auttamassa Flaviaa. Pysyttelemällä touhukkaana Flavia ottaa etäisyyttä isänsä sairaistumiseen, vaikka se vaivaakin häntä aina noustessaan ajatusten pinnalle, sillä hän ole päässyt katsomaan Havilandia.
        
    Tämä osa sarjasta tuo mukanaan ehkä kaikkein suurimpia muutoksia, mitä tähän mennessä on nähty.  Viimeisten rivien jälkeen jäin hetkeksi suu auki (kuvainnollisesti, ei kirjaimellisesti) ja onnittelin mielessäni Bradleyta, että hän teki sen, mitä olin lukiessani epäillytkin. Bravo, todella kunnioitettavaa juonenkuljetusta. jälleen! Seuraava osa On hieno paikka haudan povi ilmestyy syyskuussa. En malta odottaa, kuinka Bradley vie tarinaa eteenpäin. Suosittelen lukemaan sarjan osat järjestyksessä, mutta varoitan, että näihin jää koukkuun!
      
    Vaikka sitä inhotti myöntää, viime kuukausien tapahtumat olivat järkyttäneet minua pahasti. En todellakaan ollut se Flavia de Luce, joka olin ennen ollut. En vielä tiennyt oliko se hyvä vai huono asia, mutta ennen sen selviämistä tunne oli kuin valtava, näkymätön taakka: koko maailman paino. (s. 45)
          
    Suosikkihahmoni (Flavian lisäksi) on hovimestari-yleismies Dogger, johon Flavialla tuntuu olevan läheisempi suhde kuin isäänsä. Asetelmasta tulee usein mieleen Bruce Waynen ja Alfred Pennyworthin kumppanuus. Tässä teoksessa onkin monta hienoa hetkeä, joissa kaksikkoa kuvataan. "Meidän piti olla hiljaa, koska sanottavaa oli aivan liikaa." (s. 265) Sodan henkisesti arpeuttaman miehen ja nuoren naisen alun sanaton viestintä on herkistävää luettavaa. 
      
    Mainitsin LaurenDeStefanon teoksen A Curious Tale of the In-Between päähenkilöstä, että hän muistuttaa Flaviaa. Flavia sanoo tässä osassa sarjaa lauseen, josta puolestaan tuli mieleen DeStefanon teos: "Ei kuolleita tarvitse pelätä. ajattelin, vaan eläviä. Ainoastaan elävät voivat painaa toisen maahan kuolleiden joukkoon."
      
    Ihastelen aina Maija Heikinheimon nerokasta suomennosta, kuinka hän kääntää Bradleyn mainioita ilmaisuja kuten "Hänen äänensä jäi roikkumaan ilmaan kuin ammuttu peltopyy", "niskakarvani nousivat pystyyn kuin käärmeenlumoojan pauloihin joutunut kobra", "Juna oli lisäämässä vauhtia kuin puuskuttava lohikäärme", "Ajatus jäi ilmaan huojumaan kuin ruumis hirsipuussa", "Minun mielestäni vauvat ovat vain väliaikaisia kiusankappaleita: pelkkä metamorfoosi munasta aikuiseksi", "Pöydän päässä oli se, mitä uunikanasta oli jäljellä: kuin Hindenburgin onnettomuuden lopputulos", "kumpikin oli kuin kevyesti lämmitetty kuolema" ja "Loistin kuin vastasyntynyt galaksi koko hehkullaan". 
        
    Kun viimein olin yksin omassa laboratorioissani, painoin selän lujasti ovea vasten ikään kuin sen takana riehuisi taistelukirvein varustautunut barbaarilauma. (s. 104)
      
    Arvosana:
        
    Takakannesta:
    Kaksitoistavuotias harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce on karkotettu koruttomasti neiti Bodycoten maineikkaasta tyttökoulusta Kanadassa.
      
    Hän on kuitenkin innoissaan seilatessaan yli Atlantin kohti kotiansa Englannin maaseudulla. Riemuisan jälleennäkemisen sijaan Flavia kohtaa uutisen: Hänen isänsä on sairastunut, ja vierailu sairaalaan ei tule kysymykseen ennen kuin isän vointi paranee riittävästi.
      
    Rasittavien sisarusten ja ärsyttävän serkun seurassa Flavia kokee Buckshawin kotikartanon samaan aikaan sekä liian levottomaksi että autioksi. Paetakseen sukulaisiaan Flavia tarttuukin oikopäätä tilaisuuteen auttaa pastorin rouvaa kuljettamalla viestin seudun erakoituneelle puunveistäjälle. Perillä häntä odottavat veistäjän eloton ruumis ja vieras kissa, joka on jostain syystä julman rikoksen tapahtumapaikalla kuin kotonaan.
      
    Flavian uteliaisuus herää silmänräpäyksessä, ja synkät pilvet haihtuvat hänen mielestään uuden ratkottavan mysteerin edessä. Hän ei kuitenkaan voi aavistaa, kuinka perin pohjin johtolankojen vyyhdin päässä odottava totuus tulee hänen elämänsä mullistamaan.
       
    Suomentanut: Maija Heikinheimo, 363 sivua, Bazar 2018
        
    Alkuperäinen nimi: Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd (2016)
      
         
    Sarjassa ilmestyneet:
    1. Piiraan maku makea (2014) / The Sweetness at the Bottom of the Pie (2009) 
    2. Kuolema ei ole lasten leikkiä (2014) / The Weed That Strings the Hangman's Bag (2010) 
    3. Hopeisen hummerihaarukan tapaus (2015) / A Red Herring Without Mustard (2011) 
    4. Filminauha kohtalon käsissä (2016) / I Am Half-Sick of Shadows (2011) 
    5. Loppusoinnun kaiku kalmistossa (2016) / Speaking from Among the Bones (2013) 
    6. Kuolleet linnut eivät laula (2017) / The Dead in Their Vaulted Arches (2014) 
    7. Nokisen tomumajan arvoitus (2017) / As Chimney Sweepers Come to Dust (2015) 
    8. Kolmasti naukui kirjava kissa (2018) / Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd (2016)
    9. On hieno paikka haudan povi (ilmestyy elokuussa 2018) / The Grave's a Fine and Private Place (2018)
    ↧
    Viewing all 899 articles
    Browse latest View live
    Search