Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

   

  

Kun Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ilmestyi 2010, huomasin kyllä teoksen kauniin kannen ja erikoisen nimen, mutten vielä silloin lisännyt sitä lukulistalle. Teoksen pohjalta ilmestyi elokuva tämän vuoden toukokuussa, ja katsottuani trailerin kiinnostuin lukemaan kirjan. Se tapahtui jo elokuussa, lukukokemuksesta postaaminen on vain vähän venähtänyt. Voin sanoa, että kannatti viimein lukea tämä. Se nimittäin on kirjavuoteni kohokohtia. Pidin ajankuvasta, miljööstä, hahmoista ja tyylistä. Suureksi yllätyksekseni tämä romaani on kirjoitettu kokonaan kirjeenvaihtona (kansikuva on siis vihje), mikä olikin alun hämmennyksen jälkeen hieno tapa kertoa tämä tarina.

   

Riensin kotiin, syöksyin portaat ylös ja paiskasin oven auki ja näin Robin istuvan kirjahyllyni edessä matalalla jakkaralla pahvilaatikoiden keskellä. Hän sulki juuri viimeistä laatikkoa liimanauhalla ja narulla. Laatikoita oli kahdeksan - kahdeksan laatikollista minun kirjojani oli suljettu vietäväksi kellariin! -- Siihen ei ollut sanoja! En pystynyt kauhistukseltani puhumaan. -- Minä pystyin vain kirkumaan: "Kuinka sinä uskallat! Mitä sinä olet TEHNYT?! Pane minun kirjani takaisin!" (s. 32-33)

   

Vuoteen 1946 sijoittuvan tarinan keskeinen henkilö on kolmekymmentäkaksivuotias kirjailija Juliet Ashton, joka kirjoitti sodan aikana palstaa lehteen ja etsii nyt aihetta uuteen kirjalliseen koitokseen. Sattumalta hän saa kirjeen Guernseyn saarella asuvalta mieheltä ja päätyy kirjoittamaan tälle useammin kuin kerran. Juliet saa kuulla saarella sodan aikana perustetusta kirjallisesta piiristä, joka piti osallistujiensa mielenterveyden edes jossain määrin kasassa - kiitos kirjojen ja keskustelun niiden ympärillä. Juliet päätyy matkustamaan Gurneseylle ja löytää sieltä tarinan lisäksi paljon muutakin.
 
   
Teos oli muodostaan huolimatta todella nopealukuinen. Se on kenties valoisin toisen maailmansodan jälkeen sijoittuva tarina, jonka olen lukenut. Vaikka sodan merkit ovat maisemassa ja ihmisissä edelleen näkyvissä, toivo, uusi alku ja rakkaus luovat sille hurmaavaa vastapainoa. Se on ylistyslaulu kirjallisuudelle ja täydellistä luettavaa romantiikan ystäville. Nyt haluan nähdä elokuvankin, vaikka luulen, että versiot ovat aika kaukana toisistaan. Tässä on jotain samaa kuin Jennifer Worthin Hakekaa kätilö! -muistelmissa ja Ylellä pyörineessä tv-sarjassa Muukalaiset keskellämme.
 

Olenko liian nirso? En halua naimisiin vain jotta olisin naimisissa. En osaa kuvitellakaan mitään yksinäisempää kuin viettää loppuelämä jonku sellaisen vierellä kenen kanssa ei voi puhua, tai vielä pahempaa, jonkun sellaisen kenen kanssa ei voi olla hiljaa. (s. 14)

  

Teos on Mary Ann Shafferin esikoinen, jota hän ei kuitenkaan elinaikanaan ehtinyt kirjoittaa loppuun. Tarinan viimeistelyn teki hänen sisarentyttärensä Annie Barrows.