Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset

   

Arvostelukappale

  

Soundtrackini kirjalle: Glen Miller: In The Mood, Electro Velvet: Still In Love With You, Caravan Palace: Jolie Coquine, Swingrowers: Midnight, Paloma Faith: Upside Down

  

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan aloittava Morriganin koetukset on jälleen niitä teoksia, joista on povattu J.K. Rowlingin Harry Pottereiden valta-aseman ravisuttajaa. Teoksilla on jopa sama suomentaja. Tavallaan ymmärrän halun markkinoida teosta vähänkään samantyyppiseen mennestyneseen teokseen vertaamalla, mutta se tuntuu hieman helpolta ja toisen maineella ratsastamiselta. Moriganin seikkailut nimittäin pystyisivät aivan itsekin kannattelemaan teosta, vaikka kieltämättä joissakin kohtauksissa ja hahmoissa onkin samantyyppisiä piirteitä kuin Potter-sarjassa.

Teoksia yhdistää kuitenkin yksi asia ennen muita: ahmittavuus, ja siksi suosittelenkin teosta lämpimästi. Fantasia oli yläasteella ja lukiossa lempigenreni, mutta sittemmin en ole kovinkaan helposti löytänyt fantasiaelementtejä sisältävistä teoksista suosikkeja. Tässä kirjassa on kuitenkin sellainen maailma ja hahmot (kuten ihastuttava magnifikatti Fenestra), jotka saivat minut todella kiinnostuneeksi. Jo kannesta alkaen maailma on vahvasti 1930-luvun tuntuinen, siitä inspiroituneena listasin kirjalle soundtrackin. 

 

Taivastauluinen kello ei ollut mikään tavallinen kello. Siinä ei ollut viisareita eikä viivoja tuntien kohdalla. Oli pelkkä pyöreä lasitaulu, jonka sisässä oleva tyhjä taivas muuttuu ajan edetessä - koiton mitä vaaleimmasta sarastuksen punasta paisteen kultaisen kirkkauden kautta hiipuvan auringonlaskun oranssiin hehkuun ja hämyn utuisen tummuvaan sineen. (s. 28)

Morrigan on kirottu lapsi. Teoksen maailmassa ajan kulkeminen määrittyy hieman omalaatuisella tavalla, kuten ylläolevasta lainauksesta käy ilmi. Ajoista viimeinen on ehtoo. Morrigan on syntynyt edellisen ehtoon päivänä ja se tarkoittaa, että hän tulee kuolemaan seuraavana ehtoona. Aikaa pitäisi olla vielä jäljellä vuosi, mutta ehtoo koittaakin jo hänen yhdentenätoista syntymäpäivänään.

Häntä oli huijattu. Ajan oli määrä kestää kaksitoista vuotta. -- Kaksitoista vuottakin elämää oli liian vähän, saati sitten yksitoista. (s. 42)

 
Teoksen alkupuolella Morrigan menee isänsä, kansleri Korpin mukana tarjouspäivään. Tapahtumassa nuoret saavat koulutustarjouksia. Kohtaus muistuttaa hieman Jeanne DuPraunThe City of Emberin ja Lois LowrynThe Giverin vastaavaa tapahtumaa. Kaikkien yllätykseksi Morrigankin saa tarjouksia, vieläpä harvinaisen monta. Morrigan löytää tarjousten myötä pakotien varmasta kuolemasta. Hän päätyy erikoiseen Nevermoorin maailmaan, jossa kaikki on hieman enemmän. Morrigan tapaa erikoisen miehen, Jupiterin, joka on kuin Jali ja suklaatehtaan Villi Vonkan ja Albus Dumbledoren sekoitus.

"Nyt sinun on käytävä läpi sisäänpääsykokeet - me kutsumme niitä koetuksiksi. Niitä on neljä, ja ne kestävät vuoden. Koetukset toimivat karsintaperusteella, ne on suunniteltu erottamaan Seuraan sopivimmat ehdokkaat niistä, jottka... eivät ole niin sopivia." (s. 113)

Muutaman juonenkäänteet pystyi arvaamaan melko varhaisessa vaiheessa, mutta onneksi tomintaa riitti, niin että mielenkiinto pysyi helposti yllä. Kääntäjä Jaana Kapari-Jattaa arvostetaan suuresti, mutta minulla on välillä vaikeuksia hyväksyä hänen suomentamispäätöksiään. Etenkin erisnimissä. Morrigan esimerkiksi tapaa pojat nimeltään Pihlaja (Rowan) ja Paimen (Shepard). Ensimäinen käännös on vielä ihan ok, mutta Paimen ei mielestäni sovi etunimeksi. Onneksi näitä töksähtävän kuuloisia käännöksiä ei kirjassa ole häiritsevässä määrin. Olisi silti kiinnostavaa tutustua alkuperäiskieliseen teokseen.