Kirjabloggaajien joulukalenteri - Luukku 9 | Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

   

Luukku 8: P. S. Rakastan kirjoja

Luukku 10: Kirjapöllön huhuiluja

  

Alla on Spotifyn soittolista, jolta löytyvillä joulumusiikkisuosikeillani voit virittäytyä tämän luukun lukemiseen. 

  

   

  

   

Aula & Co on vielä varsin nuori, pienempi kustantamo, jonka julkaisuvalinnat ovat todella tuoreita ja kiinnostavia. Niin kuin tämä viime vuonna ilmestynyt, kannessaan uudeksi jouluklassikoksi nimetty Matt HaiginPoika nimeltä Joulu. Teos on hiljattain saanut jatkoakin, Tyttö joka pelasti joulun. Haigilta on aiemmin suomennettu myös Radleyn perhe (Atena, 2011). 

  

  

Mietin, mistä haluaisin luukussani kirjoittaa ja ensimmäisenä nousi mieleen tämän teoksen kansikuva. Niinpä varasin sen kirjastosta ja luin marraskuun lukumaratonissa. Oli yllättävää, että vaikka kirja onkin alunperin ilmestynyt englanniksi, se sijoittuu Suomeen! Teoksen päähenkilö on 1700-luvun lopulla elävä Nikolas-niminen poika, josta vuosia myöhemmin tulee joulupukki.

  

  

Nikolas tulee hyvin köyhästä perheestä. Hän asuu koko Suomen toiseksi pienimmässä mökissä ainoana ystävänään Miika-niminen hiiri. Hänellä on vain yksi lelu, naurisnukke, jonka muutamia vuosia aiemmin kuollut äiti on tehnyt. Hänen isänsä on puunhakkaaja. Kun isälle tarjotaan hyväpalkkaista työtä, jonka pitäisi kestää vain pari kuukautta, hän tarttuu tähän oljenkorteen. Nikolaksesta tulee huolehtimaan perinteinen lastenkirjallisuuden täti, eli hyvin ilkeä sellainen. Niinpä ei ole yllättävää, että Nikolas lopulta lähtee etsimään isäänsä, jota ei kuulu takaisin pohjoisesta.

  

  

Seikkailunsa aikana Nikolas tapaa poron, jota auttamalla saa tästä uuden ystävän. Nikolas on aina uskonut tonttuihin, mutta kun hän lopulta päätyy tonttukylään, ovat nämä hyvin erilaisia kuin tarinoissa, joita poika rakastaa. Ystävällisen tervehdyksen sijaan tontut ovatkin epäileväisiä ja pitävät poikaa vaarallisena, koska hän on erilainen (eli ei tonttu). Lopulta syy tonttujen äreyteen paljastuu ja Nikolas päättää korjata ongelman. Teoksen loppupuolella hän etsii elämälleen tarkoitusta. 

    

Haigin tyyli on hyvin humoristinen, muistuttaen Roald Dahlia, David Walliamsia ja Andy Stantonia, mutta teoksessa on myös synkempiäkin hetkiä. Tonttujen lisäksi kirjassa on muitakin olentoja, kuten keijuja ja peikkoja, jotka sopivat ehkä paremmin brittiläiseen kuin suomalaiseen mytolgiaan; mutta luovat syvyyttä ihmisiltä näkymättömissä olevaan maailmaan.

Joulupukin syntytarina on kerrottu moneen kertaan, esimerkiksi elokuvassa Joulutarina. Näillä kahdella teoksella on joitakin samankaltaisuuksia, mutta pidin tästä ehkä vähän enemmän. Suosittelen  tämän hauskasti kuvitetun kirjan lukemista, etenkin näin ennen joulua ja se sopii niin lapsille kuin aikuisillekin.